It is What it is - Blind Channel Story

Luku 10.

Moi taas. Sori multa ei oo taaskaan tullu hetkeen uutta osaa. Viime aikoina mun elämä on ollu tosi sekavaa, kiireistä ja raskasta, et en oo pystynyt tai halunnut ees kirjottaa paljoo. Tähän on tulossa kuitenki muutos, alan taas kirjottamaan aktiivisemmin. Kiitos ja anteeksi <3
—————
| Niko |
Tänään on maanantai eli pitkästä aikaa taas treenit viikonlopun jälkeen. Haluaisin tehdä viikonloppuisinkin töitä, mutta Minna ei oikein arvosta sitä. Ymmärrän kyllä häntä, mutta omistan elämäni tälle bändille ja haluan tehdä kokoajan uutta musiikkia. Lähden tavalliseen tapaan kohti studiota aamutoimien jälkeen. Minnalla alkoi jo työt kahdeksalta, koska hän on musiikinopettajana jossain koulussa.

Avaan studion oven ja potkin kengät pois jaloistani. Huomaan eteisessä olevan myös toiset kenkäparit, jotka tunnistan Joonaksen omiksi. Treenit alkaisivat vasta puolen tunnin päästä. Ehkä hänkin halusi tulla etuajassa tänne viettämään aikaa tylsyyden vuoksi?

Kävelen eteisestä peremmälle ja huomaan Joonaksen makaavan sohvalla ja katsovan puhelintaan. "Ai säki täällä jo", hymyilen ja siirrän hieman hänen jalkojaan, jotta pääsen istumaan sohvalle. Lasken hänen jalkansa syliini. "Joo tulin jo ku oli tylsää." Joonas sulkee puhelimensa ja sitten vain tuijottaa minua. "Mitä tehää sillä aikaa ku ootetaa et muut tulee?", hän kysyy hieman turhankin innoissaan ja nousee istumaan. "Pelataa yks matsi änärii." Joo kyllä, meillä on pleikkari studiolla, koska miksi ei. Pelaamme aina tauoilla ja välillä ihan muutenkin vain, vaikkemme olisi studiolla tekemässä töitä.

Joonas nousee ylös sohvalta ja laittaa telkkarin päälle samalla käynnistäen pleikkarin. Hän tulee takaisin sohvalle ja ojentaa toisen kapulan minulle. Valitsemme meidän tiimit ja ryhdymme sitten pelaamaan.

"Jes mä voitin!" huudan innoissani, koska voitin ensimmäistä kertaa Joonaksen. "Sä huijasit." "Enkä huijannu. Eks kestä ku mä kerranki voitin sut", naurahdan Joonakselle ja hänen pettyneelle ilmeelleen. "Haluutko turpaa." "Ei kiitos." "Saat silti", Joonas nauraa ja hyökkää kimppuni. Hän kaataa minut sohvalle ja tulee lantioni päälle istumaan. Hän alkaa kutittamaan minua kyljistä ja nauran ihan kippurassa. "J-Joonas..lopeta", nauran. Joonas lopettaa ja katsoo minua vain hiljaa silmiin. Hän edelleen istuu päälläni. Tuijotamme toisiamme tarkasti. Minun on vaikea päästä tästä pois tai jostakin syystä en edes halua lähteä tästä. Yhtäkkiä Joonas tulee minua lähemmäksi ja painaa huulensa omilleni. Vastaan tietysti suudelmaan, koska ainahan minä ja Joonas pusuttelemme. Niin, pusuttelemme. Nyt tämä on kyllä jo enemmänkin kuin pieni pusu. Suudelma.

Suudelma kestää kauan, en edes osaa laskea kauanko lyhyellä matikallani. Joonas kuitenkin irtaantuu minusta haukkomaan happea. Hän vain hymyilee minulle leveästi ja nousee sitten pois päältäni. Hän katsahtaa minua kohti ja naurahtaa. Sitten tuo lähtee kohti vessaa. Jään vain sohvalle tuijottamaan hänen peräänsä. Sitten huomaan. Huomaan sen, mille Joonas nauroi. Kiusallisia tilanteita tuova asia, joka on vain miehillä. Voi helvetti. Otan äkkiä viltin ja vedän sen päälleni. Miten minulla voi tulla tämä ongelma miehen kanssa, joka on vielä paras ystäväni. Joo, hän istui minun lantiollani, mutta ei tälläistä ongelmaa silti pitäisi tulla. Hävettää. Hävettää ihan hirveästi. Mitäköhän Joonaskin ajattelee. Ja miksi se nousi vaikka minulla on Minna? Kysymykset pyörivät nopeasti päässäni.

Kurkkaan viltin alle ja huomaan ongelman olevan onneksi vihdoin poissa. Heitän viltin pois päältäni samalla kuin Joonas tulee ulos vessasta. "Jokos se ongelma hävis..?", hän kiusoittelee. Näytän vain tuimaa ilmettä takaisin. Miten pystyn olemaan nyt normaalisti tänään treeneissä. Tai no ylipäätään koskaan?

Kuulen oven käyvän ja pian muut jätkät tulevat yhteiseen tilaan. "Ompas ankee tunnelma", Joel naurahtaa ja katsoo kohti minua ja Joonasta. Minä ja Joonas vain katsomme toisia hiljaa. "Kertokaa nyt mullekki!", Olli intoilee. "Ei mitää, alotetaa treenit."

Huokaisen helpotuksesta, ettei Joonas kertonut. Hän osaa onneksi olla välillä järkeväkin ja ajatella muiden parasta. Mutta minun kyllä pitää nyt vähän selvitellä tunteitani, koska yleensä kroppani ei reagoi noin helposti läheisyydestä. Liittyikö Joonas siihen? En usko, mutta voisihan sekin olla ihan järkevä selitys koko tilanteelle. Haluaisin myös selityksen sille, että miksi suutelimme niin intohimoisesti aiemmin tänään. Ennen olemme vain antaneet pusuja, emmekä ole olleet toistemme kielten kimpussa. Minnaa ei onneksi kiinnosta vaikka kuinka paljon imuttelisin Joonasta. Hän tietää, että olen hetero ja se ei merkitse minulle mitään. Kai..
———————————————————————
Sanoja: 650
Hmm.. Niko ja Joonas? Vai eikö sittenkään..😉