It is What it is - Blind Channel Story

Luku 12.

| Joonas |
Pari päivää on kulunut ihan normaalisti, niin kuin yleensäkin. Teimme vain töitä oikeastaan. Tänään lähtisimme laivalle, jossa meillä on keikka illalla. Pakkasin eilen jo kaiken tarvittavan studiolla ja sitten tulin kotiini jatkamaan omien tavaroideni pakkausta. Kiireellä ei ole koskaan hyvä tehdä mitään, varsinkin jos kyseessä olen minä.

Teen aamutoimet aika rauhalliseen tahtiin, koska otin tarpeeksi aikaa. Siivosin kotiani myös hieman, jotta sitten täällä ei olisi pyörremyrskyä, kun tulen takaisin kotiin. Lasken matkalaukkuni eteiseen ja laitan luotto vanssini jalkaani. Nappaan naulakosta takin ja puen sen päälle, koska ulkona on varmaan aika kylmä. Nyt ei ole oikea aika tulla kipeäksi. Vilkaisen vielä itseäni eteisen peilistä ja sukaisen hiukseni oikeaan asentoon. Kun olen tyytyväinen, avaan asuntoni oven ja lähden.

Menen hissillä alakertaan ja avaan kerrostaloni pääoven, jonka edessä Tommin auto jo odottaa. Menen auton taakse ja avaan takaluukun. Nostan laukkuni takakonttiin muiden laukkujen seuraksi ja suljen sitten luukun. Kävelen auton oikealle puolelle ja avaan takapenkin oven, jossa on yksi vapaa penkki. Istahdan auton kyytiin ja laitan itselleni turvavyön päälle, vaikka Tommi on loisto kuski. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, vaikka sattuisikin jotain. Tuskin, mutta pitäähän se varmuuden vuoksi laittaa. Juttelemme kuulumiset ja sitten Tommi lähtee ajamaan kohti satamaa. Asun sen verran lähellä sitä, että minun kerrostaloni oli viimeinen pysäkki.

Jätämme auton parkkipaikalle, koska emme tarvitse sitä laivassa. Nousen ylös autosta ja perässäni tulee muutkin jätkät. Crewit onneksi hoitavat kaikki musiikki kamamme laivaan, eikä meidän tarvitse alkaa säätämän niiden kanssa. Kohta Ollin basso olisi Itämeressä kellumassa kaikkien roskien ja saasteiden joukossa. Se olisi astetta vaikeampi pelastusoperaatio. Onneksi crewit pitävät soittimistamme huolta yhtä hyvin kuin jostain lapsista. Tai kyllä ne meidän lapsista menee. Olli ei ole bassoilleen kyllä ollut mikään maailman paras isä.

Pääsemme onneksi melkein heti nousemaan laivaan, eikä meidän tarvitse odottaa kaikkien muiden ihmisten joukossa. Siitä ei tulisi mitään, koska suurin piirtein jokainen heistä pyytäisi yhteiskuvaa ja halia. Kyllä me kaikki pidämme niistä, mutta myöhästyisimme laivasta jos alkaisimme kaikille niitä antamaan. Laiva on vielä aika tyhjä. Välillä vain laivan henkilökuntaa näkee meidän kävellessä käytäviä pitkin. Menemme etsimään meidän hyttejä, jotka pitäisi olla yksiä tämän laivan parhaimmista. Jostakin syystä he halusivat antaa meille sviitit, vaikka emme kyllä sellaisia olisi tarvinneet. No mikäs siinä.

Saavumme kolmen hytin eteen, jotka ovat hieman erikseen muista. "Okei eli crewit on päättäny mein hyttien jaot, koska kuulemma niistä mein valinnoista ei koskaa tuu mitään", Niko aloittaa. "No me ollaan kyllä suurimmaks osaks varmaa samassa hytissä ni ei sillä mitää välii oo", naurahdan. "Mä ja Porko, Olli ja Tommi, Joel ja Aleksi..", Niko lukee puhelimeltaan. Eli aika perus järjestys, paitsi viimeksi nukuin Aleksin kanssa. Niko ojentaa hyttien kortit muille ja he lähtevät sitten omiaan kohti. Jään Nikon kanssa yhden hytin eteen ja hän laittaa kortin oven lukijaan. Ovi napsahtaa auki ja menemme peremmälle. "Siis onks tääl poreallas?", kuulen Nikon nauravan. Tulen hänen viereensä katsomaan. "Noni jes!" Katselemme ympärillemme. Nukumme ilmeisesti parivuoteessa. Ei ole kyllä mikään uusi juttu, olen joskus ennenkin nukkunut Nikon kanssa samassa sängyssä.

Meillä on vielä aika paljon aikaa keikan alkuun. Varmaan muut ihmiset alkavat vasta tulemaan laivaan. Menemme Nikon kanssa Joelin ja Aleksin huoneelle. He avaavat melkein heti oven koputettuamme siihen. "Oltii just tulos tein hyttii", Joel naurahtaa. Nyökkään ja menemme peremmälle. "Meillä on sauna täällä", Aleksi sanoo ylpeänä. "No meillä oli poreallas." "Mitä vittua mäki haluun." "Saatte tulla vierailee sinne jos me saadaa tulla saunaa." "Okei sovittu." Tommi ja Ollikin löytävät ihmeellisesti paikalle. Käymme läpi keikalle tulevat biisit ja listan, jossa oli kaikki tärkeät asiat ylhäällä.

Lähdemme kaikki takaisin omiin huoneisiimme valmistautumaan, koska meidän pitäisi kohta tehdä soundcheck. Nappaan matkalaukustani keikkavaatteet ja puen ne päälleni. Huomaan Nikon katseen itsessäni, mutta en kiinnitä siihen paljoakaan huomiota. Vaatteet vaihdettuani menen tekemään itselleni jonkun näköistä pientä meikkiä, enimmäkseen laitan vain kajaalia silmiini. Kun olen tyytyväinen siihen, laitan korut ja hiukseni hyvin. "Voiks meikkaa mutki?", Niko kysyy vierestäni samalla katsoen minua. Hän nojaa vessan oven karmiin. Nyökkään hänelle ja tuo tulee viereeni. Alan tekemään hänen meikkiään.

"Noin valmis." Niko katsoo itseään peilistä. "Kiitos, tää on vitun hyvä. Voiks auttaa mua viel kihartaa?" "Joo totta kai." Niko hakee laukustaan kihartimen ja laittaa sen kuumenemaan. Sillä aikaa kun odotamme sen lämpenemistä, korkkaamme jo ensimmäiset bisset, jotka löysimme jääkaapista. Kiharrin piippaa pian ja lasken bisseni pöydälle. Alan kihartamaan Nikon ihania kutreja. Tai siis niin..

Noin puolen tunnin päästä olemme kokonaan valmiita. Laitan vielä itselleni hieman hajuvettä ja lähdemme sitten yhdessä kohti keikkapaikkaa, joka ei ole vissiin mikään hirveän iso, mutta kuitenkin sellainen, että siellä pystyy soittamaan monille ihmisille. Muut ovat jo ilmeisesti tulleet tänne. "Missä te oikee olitte? Ootte kymmenen minuuttia myöhässä!", kuulen tutun Santerin äänen. Naurahdamme Nikon kanssa ja menemme sitten nopeasti soundcheckiin. Onneksi olemme vain kymmenen minuuttia myöhässä, jonka voi korvata helposti.
———————————————————————
Sanoja: 790
Sori ku ei oo tullu tätä tarinaa hetkee, mul on taas ollu iha sikana kaikkee täs😩