It is What it is - Blind Channel Story

Luku 4.

| Tommi |
Herään aikaisin aamulla herätykseeni. Painan puhelimeni näytössä olevaa nappia, joka sammuttaa herätyksen. Puhelimen näyttöön tulee sen jälkeen kellonaika. Kello on puoli kuusi. Sovimme Ollin kanssa lähtevän jo puoli seitsemän ajamaan kohti Helsinkiä, jotta saapuisimme sitten järkevään aikaan perille. Matka on vähän päälle 600 kilometriä, johon kuluu noin seitsemän tuntia. Taino me kyllä pysähdymme jossakin kohtaa matkan varrella hakemaan ruokaa ja vessaan. Emme me kuitenkaan putkeen aja suoraan. Olemme varmaan Helsingissä joskus kahden aikaan.

Ennen lähtöä syön vielä täyttävän aamupalan, jotta jaksan sitten ajaa pitkän matkan. Olen eilen jo onneksi pakannut kaikki tavarani, jotten nyt aamulla tarvisi sitten hirveällä kiireellä alkaa kasaamaan niitä. Fiksua.
Laitan vielä Ollille viestiä samalla syödessäni aamupalaa. Hän varmaan nukkuu vielä.

Olli Matela

    Minä:
Kai oot jo hereillä?

Olli:
Just äsken heräsin tähän viesti äänee😡

Minä:
Hyvä. Lähetää puolen tunnin päästä

Olli:
Juuu
——
Suljen puhelimeni ja vien sen yöpöydällä olevaan laturiin. Menen takaisin keittiöön ja syön sitten aamupalani loppuun. Vien astiat tiskikoneeseen ja menen suihkuun. Käyn vain nopeasti, sillä minulla ei ole hirveästi enää aikaa. Tuskin Olli ajoissa tulee, mutta ihmekin voi tapahtua. Veikkaan kyllä ettei tapahdu.

Suihkun jälkeen puen rennot vaatteet päälleni ja varmistan, että olen pakannut kaikki tarpeelliset tavarani. En viitsi ottaa mukaan hirveän paljoa tavaraa, sillä tuskin tulen tarvitsemaan niitä. Vietämme varmaan studiolla melkein kaiken ajasta. Olemme Ollin kanssa ainakin pariviikkoa Helsingissä. Varasimme yhteisen hotellihuoneen, niin kuin aina ollessamme siellä päin. Kaikenlainen pieni säästäminen aina kannattaa, tulevaisuudessa siitä voi olla jotain hyötyäkin.

Kello alkaa olemaan jo aika paljon. Siirrän matkalaukkuni eteiseen ja varmistan, että kodissani on kaikki kunnossa. Ei olisi kiva saada puhelua kesken reissun ja kuulla, että olen unohtanut lieden päälle ja kodistani ei enää paljoakaan ole jäljellä. Kun olen käynyt koko asuntoni läpi, niin astelen eteiseen ja laitan kengät jalkaani. En laita takki päälleni, koska autossa tulisi se päällä varmaan aika kuuma. Pakkasin matkalaukkuuni kaksi erilaista takkia, sillä Suomen säästä ei ikinä voi tietää. Toisena päivänä voi olla aurinkoista ja +20 astetta lämmintä ja sitten taas seuraavana päivänä voi olla nollassa ja sataa lunta. En yhtään ihmettelisi, mutta lumen tulo nyt syyskuun alussa voi olla aika epätodennäköistä. Ehkä ei kuitenkaan kannata mitään sanoa, kuitenkin sitten käy niin. Viikon päästä on Joelin ja Joonaksen syntymäpäivätkin. Jonkinlainen yllätys voisi olla kiva idea.

Laitan matkalaukkuni takakonttiin ja nousen autoni kyytiin. Lähden ajamaan Ollin luokse, joka asuu parin kilometrin päässä omasta asunnostani. Saavun viiden minuutin kuluttua Ollin kerrostalon eteen. Liikennettä ei juurikaan ole, sillä nyt on aikainen aamu ja kaikki nukkuvat vielä. Tai sitten ovat vasta valmistautumassa töihin.

Olli avaa hetken kuluttua autoni takaluukun, jonne hän laittaa matkalaukkuni omani lisäksi. Sitten hän tulee pelkääjän paikalle viereeni istumaan. "Oho, sähän oot vaan pari minuuttia myöhässä. Veikkasin et oot vähintään vartin." Naurahdan tuolle. Olli näyttää aika väsyneeltä ja hänen hiuksensa ovat ihan sekaisin.
"Mennääs nyt vaa." Hän sanoo samalla laittaen turvavyötä paikoilleen. Hymähdän tuolle vain ja sitten käynnistän autoni ja lähden ajamaan kohti Helsinkiä. Olli laittaa silmänsä kiinni ja hetken kuluttua tuo nukahtaa. Annan tuon nukkua, sillä hän ei varmaan paljoakaan viime yönä nukkunut tai en ole varma. Olli kyllä on aina hieman väsynyt, joten ei ole ihme, että hän nytkin nukkuu. Kyllä minäkin nukkuisin, jos en olisi kuski.

Suurin piirtein neljän tunnin päästä saavumme Jyväskylään. Olli vieläkin nukkuu. Pysäytän auton jonkun huoltoaseman pihaan, joka sattuu tulemaan vastaan. "Olli herää. Mennää hakee jotai syötävää ja vessaa." Herättelen nukkuvaa Ollia. Tuo ei liikahdakaan. Alan hieman ravistelemaan tuota, jolloin hän hieman raottaa silmiään. Noin, sainhan hänet hereille. "M-missä me ollaa..?" Olli sanoo väsyneellä käheällä äänellään. "Jyväskyläs. Nyt sitä ruokaa ja vessaan." "O-okei."

Nousemme ylös autosta ja menemme huoltoasemalle sisään. Käymme ensiksi vessassa ja sitten ostamme kummallekin täytetyt patongit ja kahvit. Tulemme takaisin autoon syömään, sillä nyt korona aikana ei ehkä kannata viettää ylimääräistä aikaa vieraan kaupungin yleisissä tiloissa.

Syömme nopeasti eväämme, taino minä syön nopeasti. Olli ottaa pieniä haukkuja kerrallaan. Kun olen saanut syötyä, hörppään kahvini lopun ja menen viemään roskat ulkona olevaan roskikseen. Tulen takaisin autoon ja lähden sitten ajamaan. Ollilla ei ole mikään kiire syödä, joten tuo syö hitaasti omaa ruokaansa samalla ajaessani. Matkaa on vielä kolme tuntia jäljellä.

Saavumme vihdoin Helsinkiin. Olemme viimeiset kaksi tuntia kuunnelleet jotain Ollin ihme soittolistaa, joka on täynnä aika jänniä biisejä. Ajan hotellin pihalle ja nousemme sitten autosta ja otamme matkalaukkumme takakontista. Menemme sisälle hotelliin. Olemme aina tässä samassa hotellissa ollessamme Helsingissä.

Kirjaudumme hotelliin sisälle ja menemme sitten viemään nopeasti vain matkalaukkumme huoneeseemme. Emme viivy siellä pidempään, koska meillä on kiire jo treeneihin, joten lähdemme heti oitis pois hotellista juuri tultuamme sinne.

Nousemme autoni kyytiin jälleen. Paikat ovat hieman jumissa pitkän matkan ajamisen jälkeen, mutta eiköhän se siitä. Ajan studiolle, joka on parin kilometrin päässä hotellilta. Parkkeeraan Aleksin mustan kian viereen autoni ja nousemme sitten pois. Kävelemme kohti rakennusta, jossa meidänkin treeniksemme sijaitsee.

Avaan treeniksen oven ja potkimme kenkämme pois jaloistamme. Muut ovat jo täällä. Menemme peremmälle. "Moro!" Olli huudahtaa hänen kävellessä edessäni.
"Kato, teki pääsitte tänne vihdoin."
"Joo, aamulla ajettii.." sanon ja istun sohvalle. Joonas kipittää jääkaapille ja ottaa sieltä kuusi redbull-tölkkiä. "Juomaa janoisille." Hän jakaa kaikille redbullit ja sitten vain hörpimme niitä väsyneinä Ollin kanssa. Muut säästelevät.
———————————————————————
Sanoja: 855
Tänään tulee viel toinenki luku luultavasti,
sori tää oli ehkä vähän tylsä😀