It is What it is - Blind Channel Story

Luku 20.

| Joonas |
Vastaan hämmentyneenä suudelmaan. Liikutan varovasti huuliani tuon omia vasten. Pääni täyttyy monilla kysymyksillä. Miksi Niko minua suutelee? Hän sanoi ettei tuolla ole tunteita minua kohtaan ja katui meidän läheisiä välejämme. Ei kyllä enää siltä vaikuta.

Niko innostuu vihdoin saamastaan vastakaiusta. Hän suutelee minua kokoajan intohimoisemmin. Tuo näykkäisee alahuultani, jolloin saa kielensä ujutettua suuhuni. Kielari muuttuu sekunti sekunnilta yhä rajummaksi. Hän siirtyy suutelemaan kaulani herkkää kohtaa, joka saa minut huokailemaan tuon nimeä. Tunnen Nikon kädet paitani alla. Otan niistä kiinni ja työnnän hänet pois päin itsestäni. Niko katsoo minua ihmeissään.
"Tätähän sä kokoajan halusit..?" "Ai halusin et särjet mut taas uudellee vai?", tuhahdan. "No en mä sille mitään voi et oot noin saatanan seksikäs." Kyyneleet nousee silmiini. Kävelen hänen ohitseen ja avaan vessan oven. Menen eteiseen ja laitan kengät jalkaani. Avaan ulko-oven ja paiskaan sen perästäni kiinni.

| Aleksi |
Kuulen oven paiskautuvan kiinni. Niko kävelee vessasta ulos ja lässähtää turhautuneena sohvalle. "Mihin Joonas lähti?", kysyn ihmeissäni. "En tiiä, se kai suuttu mulle." "Ai mistä?" "Yhestä tyhmästä jutusta vaa, ei sil oo mitää välii." Katseeni pysähtyy Tommin kohdalle, joka katsoo Nikoa murhaavasti. Ihan kuin hän tietäisi jotain. Pian tuo meitä kaikkia pidempi luottokuskimme nousee ylös ja kävelee sanomatta mitään eteiseen. Kuulen oven avautuvan ja menevän kiinni.

"Mitä vittua tapahtuu?" "En tiiä, pitäiskö mein kaikkien vaa lähtee kotii ku ei näistä treeneistä tuu yhtää mitää." Suostumme kaikki ehdotukselle. Muut lähtevät kohti eteistä ja nousen itsekin. Käsi tarttuu omaani ja vetää minut takaisin sohvalle. Käännyn katsomaan ja huomaan Joelin upeat kasvot. "Mä luulin et lähit jo..", naurahdan ja pörrötän tuon hiuksia. "Tässä edelleen. Haluisiks tehä jotai tänää viel?" "Ja vielä kysyt. Totta kai haluun sun kanssa!" "No niin mä aattelinki", tuo hymyilee.

Joel menee makaamaan sohvalle ja käytän tilaisuutta hyväkseni. Menen makaamaan hänen päälleen ja katson tuon silmiä. Ne ovat niin kauniit. "Tuijotat." "Eikö sais?" "Saa saa."
Painan pääni Joelin rintakehään kiinni. Hän silittää hennosti hiuksiani. "Pitäiskö mennä syömää jonnekki? Ei olla viel kunnon treffeillä käyty." "Joo, mut mun pitää ekana käydä sit kotona siistiytymäs." "Mitä vikaa sussa muka on?" "Vähä siistimmät vaatteet ois jees." "Noi on ihan hyvät." "En mä tälläsis perus vaatteis kehtaa mennä mihinkää hienoo ravintolaa syömää pihviä ja juomaa viiniä." "No joo.. mä voin heittää sut kotii." Nyökkään tyytyväisenä ja nousen ylös hänen päältään.

———
Arvon vaatekaappini edessä vaatteita. Haluan jotakin siistiä, mutta ei kuitenkaan mitään liian. Nappaan hyllystä mustan kauluspaitani ja farkut. Eiköhän nämä ole ihan hyvät. Lasken ne sänkyni reunalle ja kävelen kylpyhuoneeseen. Ajattelin käydä ensin suihkussa, jotta tulisi raikkaampi olo.

———
Laitan pyyhkeen lantioni ympärille ja katson itseäni peilistä. Nappaan hyllystä hiustenkuivaajan ja laitan sen töpselin pistorasiaan. En ehkä märillä hiuksilla mihinkään lähde. Onneksi nämä ylettyvät juuri ja juuri vain olkapäihini, joten kuivaamisessa menee vain pieni tovi.

Kunnes hiukseni pörröttävät joka suuntaan, sammutan kuivaimen ja laitan sen takaisin omalle paikalleen. Otan hiusöljyä ja laitan hiukset siistimpään asentoon. Nyt ne näyttävät vain epämuodostuneelta harakanpesältä.
Nappaan meikkipussista kajaalin ja yritän väsätä jonkinlaista meikkiä. En ole kovinkaan hyvä vielä tässä, mutta eiköhän se kelpaa.

Sammutan vessasta valot ja laitan oven kiinni. Kävelen makuuhuoneeseeni ja nappaan vähän aikaa sitten valitsemani vaatteet. Puen ne päälleni ja lisään vielä pari korua. Otan pyyhkeen ja vien sen takaisin vessaan kuivumaan. Nappaan pöydältä hajuveden ja suihkutan sitä pari kertaa kaulalleni. Katson itseäni tyytyväisenä.

Kuulen puhelimeeni tulevan viestin. Nappaan sen käteeni ja katson vain siinä olevaa aloitusnäyttöä. Joel ilmeisesti odottaa minua jo alhaalla. Nappaan avaimet ja lompakkoni pöydältä ja kävelen eteiseen. Puen kengät ja pitkän takkini päälle.

Avaan Joelin auton oven ja istahdan hänen viereensä. Moikkaan tuota. "Näytät hyvältä..", hän virnuilee. Poskilleni nousee hento puna.
"Niin säkin." Joel lähtee ajamaan ja asettaa toisen kätensä reiteni päälle. Hän silittää sitä pienesti. Kylmät väreet kulkevat kehoni läpi. Tuon kosketus tuntuu hyvältä.

Joel parkkeeraa sujuvasti ravintolan pihaan ja sammuttaa autonsa. Hän kuulemma varasi aiemmin tänään pöydän täältä. Avaan auton oven, mutta Joel ottaa paremman otteen reidestäni. Siirrän katseeni tuon kasvoihin ja vedän oven takaisin kiinni. "Enkö mä pusua saa ekana.." Hymähdän ja tulen lähemmäksi tuota pitkähiuksista blondia. Hän tuoksuu hyvältä. Painan huuleni tuon omille ja liikutamme niitä samaan tahtiin. Hetken kuluttua irtaannun suudelmasta ja hymyilen. Avaan auton oven ja astun ulos.

Kävelemme sisään ravintolaan ja meidät ohjataan oikean pöydän luokse. Istun Joelia vastapäätä ja tarjoilija ojentaa meille menut. Kiitän ja alan silmäilemään sitä. Mitäköhän sitä ottaisi? Katsahdan kohti Joelia, joka kääntelee sivuja tiuhaan tahtiin. Hän näyttää keskittyneeltä. Hymähdän ja siirrän katseeni takaisin omaan listaani.

"Jokos olette päättäneet?", ystävällinen tarjoilija tulee takaisin luoksemme hetken päästä. "Joo mä voisin ottaa ton bolognese-pastan ja sit punaviinii 16cl." "Mulle samat." Hän nyökkää ja ottaa menut takaisin itselleen meidän ojentaessa niitä. "Menee noin 20minuuttia", hän sanoo samalla kaataessaan viiniä laseihimme. Kiitän ja otan jo pienen hörpyn.

Aika kuluu vähän turhankin nopeasti. Juttelimme Joelin kanssa perheistämme ja muutenkin elämistämme. Ei hirveästi mitään uutta tullut, mutta pieni kertaus oli kohdallaan. Olemmehan me tunteneet jo monta vuotta, joten tiedämme suurin piirtein toisistamme jo kaiken oleellisen. Ihmettelen, että nämä ovat vasta ensimmäiset viralliset treffimme. Olemme olleet niin kiireellisiä, ettei aiemmin ole tullut mieleenkään käydä ulkona syömässä yhdessä.

Tarjoilija tuo ruokamme pöytään, joka tuoksuu todella hyvältä. Kieltämättä minulla on melko kova nälkä jo, viime syömisestä on kulunut aikaa jo liian kauan. Nappaan haarukan ja veitsen kauniisiin käsiini ja alan syömään ruokaa.

"Vitsi tää oli hyvää.." "Jep, kannattaa tulla ens kerrallaki sit tänne." "Koskas se ens kerta on?" "Sitte ku herra Kaunisvedelle sopii", Joel hymyilee ja laittaa pankkikorttinsa maksulaitteeseen. "Hei mäki oisin voinu maksaa..", naurahdan. "Mä maksan tällä kertaa." "No okei, mut se on sit mun homma ens kerralla" "Ihan miten vaa."

Lähdemme ravintolasta ja kävelen Joelin auton luokse. Avaan oven, kunnes tajuan yhden asian. "Hetkonen, sä et voi ajaa.." "Miks en vois?" "Joit just sitä viiniä." "Ainii voi helvetti." "No mennää kävellen, haetaa se auto sit joskus." "Mut sun kämpälle on pitkä matka." "No sit mun pitää varmaa tulla yökylää sun luokse", virnuilen ja laitan oven takaisin kiinni. Joel nyökkää tyytyväisenä ja painaa autonsa ovet lukkoon.

Nappaan tuon kädestä kiinni ja lähdemme kävelemään juuri hiekoitettua pyörätietä pitkin. Viimeiset pari päivää täällä on ollut nimittäin melko liukasta. Melkein hokkarit saisi vetää jalkaan. Pidän Joelin lämpimästä kädestä kiinni, jossa on pari sormusta. Pysähdyn sillan kohdalle. Joel katsoo minua ihmeissään. "Miks pysähyit." "Kato kuin kaunis toi auringonlasku on", ihailen taivasta. "Tässä sais hyvän kuvan." Joel nappaa puhelimen taskustaan ja avaa kameran. Menen lähemmäksi tuota ja kaappaan hänet haliin. Joel napsaisee kuvan ja hymyilee tyytyväisenä. Hän sujauttaa puhelimen takaisin taskuunsa ja ottaa uudelleen kädestäni kiinni. Onneksi lähettyvillä ei ole muita ihmisiä, joten ei tarvitse pelätä, että joku näkisi. Toisaalta minua ei enää edes kiinnosta, vaikka suhteemme paljastuisi. Joelin takia voisin tehdä mitä vain.

Sanoja: 1092