Oksuleksi

9.

Olli:

Istun hiljaisella käytävällä tuijottaen lattialla lojuvaa karkkipaperia. Lintsasin ekan tunnin sillä en olisi tässä mielentilassa mitään matikkaa pystynyt tehdä. Olisin varmaan sen opettajankin repinyt kappaleiksi.

Jätkät olivat soittaneet ainakin tuhat kertaa ja laittaneet viestiä. En halua järkyttää heitä joten odotan että tuo vitun tunti loppuisi.
Tosiaan Aleksi vietiin sairaalaan ja sanottiin että pääsen vasta illemmalla katsomaan tätä. Vituttaa. Olisin heti halunnut mutta en saanut. Ihan ymmärrettävää. Ahdisti. Ahdisti, jos Aleksille oli käynyt pahasti.
En halunnut ajatella näin joten pudistin vain päätäni ja katsoin kelloon. Enää minuutti niin saisin kerrottua jätkille.

Luokan ovi avautuu ja ensimmäisenä sieltä juoksee Joonas. Hän liukuu sukillaan vikat metrit luokseni. Hän meinaa kaatua mutta pysyy pystyssä. Hän kyykistyy eteeni ja pistää kätensä hartiolleni. "Olli jumalauta miks et oo vastannu?" tämä kysyy selvästi huolestuneena.
"kerron ku kaikki muut on lähteny" sanoin.

Istuimme kaikki koulun aulassa.
Huokaisen. "käveltiin normaalisti kouluun ja pysähyttii toho suojatielle.
Siin palo vihreet joten mentii yli. Sit mä vaa kuulen ku Aleksi pamahtaa johoki  autoo" sanon ja alan itkeä. Joonas halaa minua tiukasti silitellen hiuksiani. "kaikki järjestyy" Joonas sanoo. "entä jos sille on käyny pahasti" sanon samalla pyyhkien kyyneleitäni. "vaikka oiski nii Aleksi selvii" Tommi sanoo. Hän puhuu asiaa.

Juttelimme vielä hetken kunnes joku huutaa meille. "oottakaa" Tommi sanoo ja nousee ylös. Se on se Jessica.
Tommin muija. (sori jessica :D voin vaa kuvitella tän tilanteen xd)
Naurahdan hieman. "äijä iha umpirakastanu" Joonas sanoo hymyillen. "jep" sanon ja katson kun Tommi katoaa käytävälle.
Jos tuo Jessica satuttaa Tommia niin ei hyvin käy.

--

Kävelen sairaalan ovista sisään ja pääsen heti Aleksin luo. Koulupäivä tuntui ikuisuudelta. Lääkäri ohjaa minut yhden huoneen eteen ja avaa oven ja sen jälkeen poistuu.
Astun huoneeseen ja nään Aleksin istumassa sängyllä puhelin kädessään. Kävelen lähemmäksi ja tämä huomaa minut.
"Ollii" hän sanoo suloisesti ja levittää käsiään. Halaan tätä varovasti.
"mikä olo ja mitä sulle kans kävi?" kysyn ja istun sängylle. "hyvä olo ja aivotärähdys ja ranne väänty ei muuta" Aleksi sanoo hymyillen.
"ja tietty on mul haavoi" hän jatkaa.
Helpotuin kun kuulin että Aleksille ei käynyt pahemmin. "hyvä juttu" sanon ja otan Aleksin kädestä kiinni.
"millo pääset pois?" kysyn.
"hyväl tuuril tänää mut ehkä huomenna ja mun pitää pysyy kotona ainaki viikko" hän vastaa ja hymyilee pienesti. Hän on niin suloinen että en ehkä kestä. Nyökkään iloisena.

Olemme jutelleet vaikka mitä ja vihdoin lääkäri astuu huoneeseen.
"tosiaan pääset tänään pois" mies lääkäri sanoo hymyillen.
Lääkäri kyseli Aleksilta vielä kaikkea ja antoi ohjeet haavojen puhdistamiseen. Ne oli aika syviä.

Aleksi sai kamansa kasaan ja sitten menimme tämän luokse.
Hänen vanhemmat eivät ole ikinä nähneet minua. Ovat kyllä kuulleet kaikkea. Sairaalalta ei ole pitkä matka Aleksille joten pystyimme kävellä.
Käännymme Aleksin pihalle ja Aleksi kaivaa avaimensa ja avaa oven.
Ekana tämän äiti on eteisessä ja halaa Aleksia. "voi kulta me oltii huolissaa" hänen äiti sanoo. "kiva kuulla mut mä oon elossa" Aleksi vastaa kiusaantuneesti. Minun mielestä näky oli vain söpö.

Aleksin äiti irroitti Aleksin ja katsoi nyt minua. "sä oot siis Olli?" hän kysyi. "joo oon mä" sanon ja riisun kenkäni. "no kiva tavata" hän sanoo ja häipyy keittiöön. Aleksi kattoo hieman vihaisena äitinsä perään mutta kävelee portaisiin. Kävelen tämän perään ja menemme tämän huoneeseen. Aleksi sulkee oven ja istahtaa sängylle. "miks äiti noin käyttäyty?" hän kysyy hieman vihaisena. "emmätiiä yhtää" sanon ja istahdan tämän viereen.
"mä meen puhuu sille" Aleksi sanoo päättäiväsesti. Ennekuin ehdin edes kissaa sanoa niin kuulin jo portaiden töminää. Hän oli oikeasti vihainen.
Hymähdin ja otin puhelimen esille.
Aloin selata tiktokkia.

Aleksilla oli kestänyt jo jonkin aikaa ja oli aika hiljaista. Kuitenkin kuulen kun joku huutaa ja se oli ilmeisesti Aleksi. Sitten kuulen miehen äänen ja oletan sen olevan tämän isä.
Huuto jatkuu hetken mutta loppuu kuin seinään. Pelästy hieman mutta kuulen juoksuaskelia portailta.
Pian itkuinen Aleksi avaa huoneen oven ja paiskaa sen kiinni.
Hän hyppää mahalleen ja alkaa itkemään. Nostan tämän syliini ja halaan häntä. "shh kaikki hyvin" kuiskaan pörröpään korvaan joka rutistaa minua.

Hetken päästä Aleksi irrottautuu ja pyyhkii kyyneliään. "mitä tuol tapahtu?" kysyn ja otan tämän käsistä kiinni. Aleksi niiskauttaa. "äiti kuulemma tietää sun äitin ja sano että oot huonoo seuraa ku oot tehny kaikkee ja iskä oli samaa mieltä ja sit meil meni hermot ja alettii huutaa" hän sanoo ja niiskauttaa uudelleen.
Huokaisin. Ei Jumala. "kerran vedän kännit ja sitte oon huonoa seuraa" sanon hieman huvittuneena.
"mun mielestä oot parasta seuraa" Aleksi sanoo ja nostaa katseensa minuun. "vaikka mun porukat sanois mitä nii mä rakastan sua aina" hän sanoo vielä. Tuo lämmitti sydäntä.
Suutelen tätä ja hän vastaa siihen hymyillen.

____________
Sanoja: 763

Menkää seuraa mua tt (hokkavaras) pls
jajajajaj ei oo taas tullu lukui sorge siitäkin :)
Haluutteks ens luvust söpön vaikka en osaa kirjotata:)