NAINEN

voimakkaat pukeutuvat punaiseen

"Onks sulla joku ongelma mun kanssa?"

Hän katsoi minua päästä varpaisiin, ja minä vain seisoin kääntämättä omaa katsettani. Olin paljon korkeammalla kuin hän, korkeakorkoiset punaiset korkokenkäni veivät minut sinne asti. Leuka pystyssä ja katse piittaamattomana minä katsoin häntä.

"Öhm", hän mumisi,

"ei ole. Hyvää päivänjatkoa."

Vilkaisin hänen peräänsä ja käännyin.

Miehiä, miehiä, miehiä! Pikkuisia otuksia, niin pelokkaita ja rikkoutuvia, itsevarmuudestaan niin varman epävarmoja, tuskissaan kieriviä olentoja. Hah! Lopulta he pelkäsivät vain yhtä kaikkein eniten. Vahvaa naista, joka pukeutui punaiseen.

Olin nainen, joka oli vahva nainen olematta vahva nainen patriarkaatin säännöillä. Tein kaiken juuri niinkuin minä halusin, käänsin kaiken toisinpäin. Käyttäydyin vasten heidän tahtoaan vain ärsyttääkseni heitä.

Ja voi, kun he todella alentuivatkin! He hetkessä ryömivät lattialla, kun minä katseellani heihin osuin. Monet yrittivät laittaa vastaan, mutta minun astellessani heidän eteensä he joutuivat katsomaan minua ylöspäin. Yhtäkkiä he eivät olleetkaan niin voittamattomia kuin he sanoivat olevansa.

Miksi minusta tuli punaisiinpukeutuja? Minua kyllästytti. Minua kyllästytti katsella sitä örinää, jota he suustaan päästivät nautiskellessaan etuoikeuksistaan. Minua kyllästyttivät heidän katseensa, heidän sanansa ja heidän tapansa toimia. Siksi minä aloin pukeutua punaiseen.

Kirkkaanpunaisiin vaatteisiin pukeutuvat naiset olivat ylhäällä, korkealla, lähellä jumalan roolia. Minä olin aloittanut sen kaiken, sillä minusta tuli aivan oikeasti suuri laittaessani ne korkokengät jalkaani. Minä olin ensimmäinen punaisiinpukeutuja.

Kyllä, minusta kulki myyttejä. Oli myyttejä kuolettavasta hymystäni, oli myyttejä murskaavista kengistäni ja oli myyttejä heikoksi tekevästä katseestani. Suudelmani kuulemma maistui myrkyltä ja hiukseni saattoivat kuristaa. Kynteni raapivat kivuliaita polttomerkkejä ihoon, joka oli koskaan kehdannut kohdella minua epäkunnioittavasti.

Minä tasan olin koskematon silloin, kun halusin olla. Minä katkoin jalat ja kädet niiltä, jotka koskivat minuun ilman minun lupaani.

Minä tasan näytin juuri siltä, miltä halusin. Minä neuloin suun kiinni niiltä, jotka huutelivat minulle törkyjä.

Minä tasan käyttäydyin epänaisellisesti, jos halusin. Ne, jotka minulle siitä valittivat, niiden kallon minä murskasin.

Minä olin juuri se joka minä olin. Kautta aikojen naiset eivät olleet saaneet tehdä sitä. Mutta kun minä aloin pukeutua punaiseen, jumalasta tuli nainen.

Näinä päivinä tytöt edelleen pelkäsivät, ja minä ymmärsin sen. Pojat huusivat heille ja koskivat heihin ja tekivät heidän olostaan epämukavan.

Onneksi minulla oli suunnitelma heidän varalleen.

Minä noukin pojat yksi kerrallaan niskasta ylös ja heitin heidät pois. Otin tytöt luokseni, katsoin heitä silmiin, valoin heille takaisin heidän uskonsa itseensä ja lahjoitin heille jotakin punaista.

Minä suojelin kaikkia niitä, joita maailma ei suojellut. Niitä, jotka kokivat sortoa, niitä, joilla ei ollut paikkaa, minne mennä. Suojelin kaikkia niitä, joita ei ollut ennen suojeltu.

Mutta ne, jotka heidät olivat siihen asemaan asettaneet, eivätkä edes kehdanneet pyytää anteeksi tai muuttaa tapojaan, ne minä hävitin.

Jos kukaan kritisoi minua minun tavoistani syödä sortajia aamupalaksi, minä söin heidätkin.

Sillä minä, punaisiinpukeutuja, olin ensimmäinen, mutten ainoa laatuani. Emmekä me kestäneet sitä vuosisatojen kärsimystä enää. Me vedimme punaista päällemme ja olimme juuri niin kuin halusimme olla.

Jumalia, kenties. Nykyään myös jumalat voivat pukeutua punaiseen.

Voimakkaat pukeutuvat punaiseen.