Roosanauhasytkäri

Luku 14. Faija

ANTON

Se oli vaivannut mua niin pitkään. Se, että ainoastaan Miska, Aura ja Sakke tiesi totuuden. Että mä en ollut tehnyt sitä. Yritin vain suojella Miskaa, ettei kaikki paska kaatuisi sen niskaan. Että sillä olis edes pieni mahdollisuus päästä yli siitä huumesuosta, johon se oli onnistunut vajoamaan ainakin vyötäröön asti.

Eihän se tavallaan Miskankaan syytä ollut, että Ella kuoli niihin huumeisiin. Miska oli vain myynyt ne, mutta Ella tietämättömänä ja kokemattomana oli vetänyt yliannostuksen, eikä sen keho ollut kestänyt. Se oli maannut kuolleena siellä Villen porukoiden parvekkeella jo toista tuntia, ennen kuin joku oli tajunnut soittaa johonkin. Ihmiset oli kai vain ajatelleet, että se oli sammunut. Villen kämpästä nyt muutenkin vältettiin soittamasta poliiseille, siellä pyöri niin hämärää porukkaa harva se päivä ja jokaisissa bileissä. 

Olin itsekin ollut siellä, mutta lähtenyt aikaisemmin. Ja siitä, vittu siitähän mä itseäni syytin. Mun olisi pitänyt viedä Miska pois sieltä. Olisi pitänyt sanoa sille, että painuu nyt himaan sieltä kaupittelemasta Jonten huumeita. Mutta en tajunnut. Olin niin vitun tyhmä ja ajattelin, ettei Miska myisi kenellekään tietämättömälle, varsinkaan sellaiselle, josta näki ettei se kestäisi huumeita. Sen se kuitenkin teki. Se möi ne pillerit Ellalle, Ella kuoli ja kaikki syyt olisi vieritetty Miskan niskaan, koska porukka tiesi, että se oli niissä bileissä.

Ja sitten mä laitoin stopin koko asialle. Kaikki tiesivät, että mä olin myynyt huumeita. Olin myynyt Ellan kuolemaan asti, mutten sinä nimenomaisena päivänä. Mut oli kuitenkin nähty myös Villen kämpässä, joten oli helppo uskotella, että olin myynyt ne huumeet. Kukaan ei syystä tai toisesta ihmetellyt, miksi olisin myynyt Saken pikkusiskolle, joka oli mullekin läheinen. Ehkä ne ajattelivat, että olin itse niin tuhannen tuiterissa, etten edes tajunnut kuka niitä pillereitä kyseli. Vaikka muut uskoivatkin mun sepitykset heti – suurilta osin siksi, että ne vihasivat mua jo valmiiksi – Aura ja Sakke eivät suostuneet uskomaan sitä. 

Sakke oli ollut ihan vitun romuna Ellan kuolemasta, ja sen kaiken tuskan keskellä, kun se sai kuulla mun myyneen sen pikkusiskolle huumeita, se ei uskonut. Se tiesi heti, etten se ollut mä, ja totta kai mä kerroin sille. Tiesin, että se pitäisi suunsa kiinni asiasta, vaikka siitä mulle paskaa koituisikin. Se piti suunsa kiinni, koska ymmärsi asian olevan paremmin näin päin. Ihan niin kuin mä ja Aura ymmärrettiin. Vaikka Aura oli ollut mulle helvetin vihainen siitä, että menin ottamaan syyt niskoilleni, sekään ei kuitenkaan halunnut Miskan joutuvan isompaan kuseen kuin missä se jo oli. Miska oli juuri joutunut nuorisokotiin ja sen piti olla hiton varovainen, ettei jäänyt mistään kiinni. Ainoa asia mistä me oltiin faijan kanssa samaa mieltä, oli se, että sossuja ei sotkettu mihinkään.

Faija oli kyllä tehnyt mielipiteensä selväksi, kun oli kuullut jostain juorut mun osallisuudestani. Olin ollut viikon pois koulusta, ettei mustelmat näkyisi niin selvästi. Se oli ollut luovalla päällä sanavalinnoissaan ja haukkunut mut sadalla eri pahalla sanalla, niin saatanan hintiksi kuin vitun nistipaskaksi. Ei mua satuttanut sen haukkumasanat. Ei edes sen nyrkki, johon olin melkein jo tottunut. Mua satutti se ajatus siitä, että mun faija ei välittänyt musta paskanvertaa. Mua satutti se, että mutsi joutui asumaan siinä talossa ja mua satutti se, etten voinut tehdä asialle mitään. Silloin, kun faijan nyrkki osui mun silmäkulmaani ja sen jalka tuntui kylkiluideni välissä, olisin vain halunnut vittuun sieltä, pakoon kaikkea. Siltikään en toisaalta halunnut, koska silloin sen vihat olisi kaatuneet Auran ja Miskan päälle. Otin vastaan suurimman osan lyönneistä, vaikka kaikki ei aina edes ollut mun vika. Ja silti toisaalta oli.

En pystynyt kertomaan Eliakselle kaikkea. En pystynyt kertomaan siitä, kuinka näin usein painajaisia Ellan kylmettyneestä ruumiista, jonka silmät katsoi suoraan muhun. En pystynyt kertomaan siitä paskasta, jota olin joutunut kokemaan Jonten piireissä. Siitä miltä tuntui, kun sut väkisin pakotettiin kokeilemaan huumeita ja myymään niitä. Elias tiesi, ettei mun faija ollut avoinmielinen ihminen, mutten pystynyt silti kertomaan siitä kerrasta, kun ensimmäisen kerran vein kasiluokalla kotiin pojan, ja faija oli tehnyt sille erittäin selväksi, ettei se ollut tervetullut. Se oli jättänyt mut heti sen jälkeen ja sen perhe oli muuttanut johonkin pirun kauas täältä. En pystynyt kertomaan, että olin monta, monta kertaa harkinnut oman elämäni päättämistä.