Vihattu

2

Silmäilen hyllyjä silmät tuikkien. Luulin että tälläistä on vain saduissa ja elokuvissa,mutta nyt olen itse sellaisessa. Huoneessa täynnä kirjoja. Käännyn Jacksoniin ja hymyilen.

"Kiitos" mumisen ja lähden tutkimaan hyllyjen aarteita.

"Arvasin että tykkäisitte tästä neiti"

"Todellakin. Tää on mun unelma,saada olla tämmöisessä"

Hölmö älä kiinny tänne. Lähdet kuin vain mahdollista. Ääni päässäni kimittää.

Pudistan päätäni. En halua minnekään muualle. Haluan lukea nämä kaikki ja vain hukkua niitten kauniille sivuilla ja eksyä mitä ihmeellisimpään seikkailuihin. Unohtaa todellisuuden. Unohtaa sen, että menetin viimeisen perheen jäsenen.

Jäin usein kotiin kun lähdit ryyppy reissulle. Pidin taloa yllä, kun kukaan muu ei sitä tehnyt. Pidin huolen siitä,kun nukahit kännissä,että olit kylki asennossa. Valvoin vierelläsi. Varmistaen että heräät aamulla. -Mutta siltikin aina moitit kuinka en puhunut. Kuinka huono olin koulussa. Kuinka en tulisi onnistumaan elämässäni. Kuinka suuri virhe olin kummiskin sen jälkeen kun iskä kuoli työmatkalla kotiin. Juopon takia. Viaton ihminen yhden huonon ihmisen sekoilun takia.

Silloin me hajosimme. Silloin aloitte vihaamaan minua entistä enemmän. Huomasitte jokaisen virheeni ja ilmoititte siitä kovaan ääneen,koska iskä ei ollut puolustamassa minua. Hiljennyin. Pelkäsin. Naurettavaa pelätä omaa perhettä?

"Oletko kunnossa Amelie" , Jackson kysyy vieressäni.

Nyökkään ja kierrän katseellani isoa huonetta.

"Miks", mutisen raapiessani käsivartta hermostuneena.

Miksi olen täällä?

"Miksi Ethan otti sinut mukaan. Taino nappasi?"

Jackson toistaa kysymykseni. Nyökkään ja viiton käsilläni huonetta.

Saan pikaisen hymyn ja ohjauksen peremmälle huonetta josta löytyy nojatuoleja. Istuudun tumman siniselle tuolille,joka on hyvin pehmeä. Varmaan mukava lukea tässä,pohdin.

"Ethan ei oikeasti ole julma. Hän on hyvä ihminen kunhan hänet oppii tuntemaan. En suoraan sanoen Amelie osaa sanoa juuri hänen sanoillaan miksi. -Mutta luulen että hänen vaisto kertoi hänelle,jotain kun hän kohtasi sinut. ",Jackson selittää minulle vastapäisestä nojatuolissa.

"Luulen että sinun pitää kysyä sitä häneltä itseltään,mutta niin kuin sanoin olet erityinen. Kuka vain nainen ei ole herättänyt Ethanin huomiota moniin vuosiin. Hän on katos vähän hän on hän. Bisnesmies ison yrityksen johdossa. "

Jackson huokaisee ja katsoo silmiini.

" Toivon että annat hänelle mahdollisuuden. Se ei ollut oikein kaapata sinua tänne ja olla päästämättä pois, mutta hän tekee asiat aina hänen tavallaan. Jos hän haluaa jotain hän saa sen. Ei hänellä ole paljon kokemusta näistä asioista,mutta uskon, että jos annat mahdollisuuden huomaat pian,ettet pety"

Mietin hiljaa purren alahuultani.

" Entä sinä",mutisen vaivautuneena. Tuntuu tuskalliselta puhua,mutta luulen,että luotan Jacksonin olemukseen sen verran,että kykenen puhumaan.

"Entäpä minä. Noh minä olen Jackson Harrison. Niin kuin varmaan olet kuullut nimeni",tuo kertoo hymyillen.

" Olen Ethanin alainen. Vähän niinkuin oikea käsi. Kun hän tarvitsee minua olen käytettävissä. "

Nyökkään. Kuka ihme tarvitsee oikeaa kättä? Kuningasko hän luulee olevansa?

"Miks sä tykkäät just lukea", Ethan kysyy.