Vihattu

11

             Ethanin nk.

"AMELIE", huudan käytävän päästä. Juoksen tuon luokse,miten nopeasti vartijoitten joukossa pääsen hänen luokseen.

Kiroan päässäni. Hälytykset pistävät aina koko sakin pieneen härdelliin. Valmiuteen. Koskaan ei tiedä,mitä on vastassa. Valmistaudumme pahimpaan.
Harmikseni en kerinnyt prinsessaani valmistaa näitä varten.

Siirrän aseeni olalleni ja kaappaan tuon käsivarsilleni. En kerkiä enää viemään häntä kellariin. Turvaan, minne muu henkilöstö kunta menee.

Yritän saada tuota tokenemaan,mutta silmät pysyvät visusti kiinni.

Pälyilen ympärilleni. Miettien. En voi ottaa häntä mukaan, jos siellä onkin vihollinen vastassa aseen kanssa. -Mutta en voi jättää häntä yksinkään tässä kunnossa.

Valinnat riistävät minua. En halua prinsessaani saattaa vaaraan. -Mutta tosiasiassa hän tekee minusta heikon vihollisen edessä. Joku voisi osoittaa häntä aseella, mitä en halua tapahtuvan.

Huokaisen murheen murtavana ja avaan käytävällä yhden huoneen oven.

Huone on pieni. Vartijoille tarkoitettu yöpymis paikka, missä ikkuna, pieni vuode pelattuna, kirjahylly ja vessa oikealla.

Lasken prinsessani sängylle. Varmuuden vuoksi kylki asentoon ja varmistan tuon hengittävän. Katson nopeasti ikkunasta. Suora näkymä sisäpihalle. Joukkoni aseistautuneina vihollisia vastaan.  Näyttäisivät värien mukaan Espanjan Mafia joukoilta. Jamesin yksikkö.
Suljen visusti ikkunan sinisellä verholla. Kenenkään ei pitäisi tulla tänne.

Huoli pistelee sydäntäni ovea sulkiessa. Odota siinä prinsessani...tulen pian.

Tuttuun tapaani kävelen hyvin varmoin askelin hiekkaista tietä kohti jamesia.
Ase kädessäni. Valmiudessa.

"Ethan...Ethan...kappas olet kasvanut viime näkemän",kuulen Jamesin ilkikurisen äänen sanovan.

Tuo ilkikurinen...pahaenteinen ääni,mitä kaikki mafia pomot käyttävät kun halutaan pelotella toista. Haluaisin naurahtaa,etkö parempaan pysty? Tälläkö pelottelet muita?

Yllätys käynnillä. Miehesi aseistettuina. Pihallani.

"Mitä haluat James",totean tyyneesti väläyttäen pienen virneen kasvoillani.

"En usko, että tulit vain morjestamaan. Kerro asiasi"

"Asiaan...asiaan",tuo naureskelee.

"Tietojen mukaan täällä on jotain,mikä kiinnostaa minuakin. ", Tuo puhuu vakaalla kantavalla äänellä.

" Αετός ", tuo lausuu.

"Kotka?",mitä sinä hyvä ystäväni horiset...hän hän kuoli aikoja sitten. Älä ole naurettava."

"Etkö taju",tuo toteaa tylysti.

"Mitä"

"Kotkan tytär on täällä. Kotkan perintö elää...niin kuin kirjoihin on kirjoitettu. "

Ei...ei voi mitenkään olla mahdollista. Ei prinsessani voi olla yhden maailman vaikutus valtaisimman miehen tytär.

" Ja tietojen mukaan hän on luonasi. Pikkulinnut lauloivat. Haluan hänet. Vie minut hänen luokseen. "

"Amelie Smith,Kotkan tytär.",tuo lausuu virne kasvoillaan.

"Miksi minä niin tekisin?", Kysyn ilmeettömänä,mutta varuillani.

"Säikäytitte hänet johonkin transsiin. Olisitte voineet soittaa,mutta päätit tulla aseistautuneena. Luuletko, jos hän on todella hänen, että päästäisin ketään hänen luokseen? ",Puhun vakaalla äänellä,mutta hermojani raastaa. Hän on minun. Minun prinsessani.

"Luulisitko,että minä vaikutus valtainen mies kävelisi puhelin soiton jälkeen ilta viiden teelle? "

"Hyvä on...hyvä on,mutta aseet jäävät kauas.", Mutisen lopulta. Osoitan kädelläni merkin joukoilleni laskea aseet.

"Hälytys oli aiheeton. Palatkaa normaaliin rutiinin",puhun rinnan päällä olevaan radiopuhelimeen.

Ohjaan Jamesin Jackson hiljaa takanamme huoneeseen,mihin jätin prinsessani.

Siellä hän makaa. Samaisessa asennossa mihin tuon jätin. Ryntään tuon vierellä varmistamaan prinsessani vointia. En välitä, vaikka toinen vaikuttava liike kumppani on takanani. Hän on minun prinsessani. Se jonka löysin rikkinäisenä puiston keinusta.

Voisiko se olla totta? Kotkan tytär edessäni.

Kotka niin mysteeri henkilö. Vain harva tiesi hänen oikean nimensä. Nimen mitä hän käytti salatun perheen kuullen. Perheen,jota kukaan ei tuntenut. Perheen,jota hän ei halunnut tuoda mafian piiriin. Huhujen mukaan kotkalla oli kaksi poikaa...λιοντάρι ja Φίδι. Kaksi poikaa. Kolmannesta ei ollut tietoakaan. Moni eletteli toiveita pienestä huhusta...tytöstä,joka olisi seuraava Kotkan seuraaja. Seuraaja, jota kukaan ei tiennyt, missä hän oli. Oliko häntä edes?

Useimmiten yhtiön johtaja sai valita perijän. Tässä tapauksessa Kotka julisti 7vuotta sitten, hänen perijäkseen αστέρι του σκότους .

Jätän perintöni Το αστέρι του σκότους . Kolmannelle lapselleni.
  Kun sen aika on.
Etsikää hänet.
Kertokaa hänelle kuka olin. Kertokaa perintöni hänelle.
Kertokaa, että uskon häneen. Uskon hänen jatkavan jalan jäljissäni.
Jatkavan perintöäni seuraavalle.
   Hän ei tiedä tästä. Pidin sen piilossa kotona. Olin pelkkä isä hänelle. Niin oli parasta. Pitää hänet salassa.
  Tästä pimeästä maailmasta...

Katselen prinsessani tyyneen rauhallisia kasvoja.

"Hän se on", James kuiskaa takanani.

"Oletko varma",kysyn silittäen tuon poskea.

"Kyllä, en erehy ikinä."

"Hänelle täytyy kertoa..."