Vihattu

12

                              Amelien nk.

Tunnen silittelyä poskellani. Hmm...hymähdän. Raskas,mutta tuttavallinen tunne ympärilläni. Tunnen tuon tutun tuoksun,mutta samaan aikaan tunnen vierasta. Mitä tuo on? Lyijyn ja partaveden sekoitus.

Epävarmuus alkaa kasvamaan. Uskallanko avata silmiäni. Sydämeni sykkii levollisesti mutta varautuneena. Varautuneena puolustamaan itseään. Kaikki on hyvin,tiuskaisen itselleni.

Varovasti raotan silmiäni,kunnes saan ne kokonaan auki. Näen Ethanin ensimmäisenä. Tuo huomaa katseeni ja lopettaa silittämisen.

"Huomenta Amelie",tuo vastaa varuillaan,mutta hymyilee lohduttavasti.

Mitä on käynyt haluaisin kysyä,mutta huomaan pian huoneen oven edessä miehen. Isompi kokoisempi kuin Ethan. Lihaksikkaampi,vaikka kyllä Ethankin lihaksia omistaa...hei mitä sinä taas ajattelet,mieleni sivaltaa.

Käännän takaisin katseeni Ethaniin ja peräännnyn sängyn nurkkaan.

Uusi huone. Missä olen? Kuka tuo mies on tahtoisin kysyä,mutten saa sanaa suusta tai saati halua puhua tuon kuullen.

"Ilo nähdä teitä αστέρι του σκότους.  Olen odottanut tätä,ette voikaan kuvitella kuinka kauan.",tuo kyseinen mies ovelta sanoo virneen kera.

Katson Ethania kysyvästi.

Ensin hälytys ja nyt herään jostain huoneesta näitten kanssa. Saamen kysyä mitä ihmettä?

"Amelie tässä on Jason, Espanjan Mafia yksiköstä."

"Ennen kuin teet,mitään holtitonta niin kuuntele,mitä kerrottavaa meillä on.",Ethan sanoo kylmästi.

En pidä tästä. Mafia? Pilailevatko nämä.

Ethan istuuntuu viereeni sängylle. Tarttuu käteeni ja silittelee. Tekisi mieli riuhtaista käsi irti,mutta tuon ote kylmästä olostaan huolimatta rauhoittaa. Tuo huomaa sen kanssa,mutten välitä.

"Olet Αετός perijä. Hänen kolmas lapsensa. Αετός piilotti sinut hyvin. Edes λιοντάρι ja Φίδι eivät suostuneet kertomaan sinusta mitään muuta, kuin silmiesi värin.
Varmaan vihasivat sinua yli kaiken, kun joutuivat kantamaan niin suurta salaisuutta."

"James", Ethan sihahtaa.

En ymmärrä kenestä nuo puhuvat. Veljistänikö? He vihasivat minua,mutta...

Peräännyn seinään kiinni. Mahdollisimman piiloon tuon katseella, Ethanin taakse turvaan.

"Αετός oli yksi tunnetuimpia ja arvostetuimpia mafia johtajia. Hän ratkaisi vaikeimmatkin rikokset. Toi oikeutta. Kaatoi vahvemmatkin hakkerit. Teki miljoona bisneksiä ja menestyi jokaisessa suunnitelmassa.
Hän jos joku voitti... vihollisen puolelleen,jos näki siinä mahdollisuuden.
Hän oli kylmä tappaja,jos tilanne vaati. Häntä pelättiin.Hän salasi henkilöllisyyden. Perheen. Huoh...ja hän halusi, että sinä αστέρι του σκότους jatkat hänen Mafiaansa. Hänen jäljissään. ",Tuo selittää.

Käännän katseeni tuosta ikkunaan,joka on peitetty sinisellä verholla.

En voisi uskoa sitä. Ei isäni tehnyt tuollaista. Ei hän ollut pelottava ja paha. Hän oli vain perus...iskä. Eikö niin? Kävi työreissuilla ja palasi kotiin.

"Amelie...jumalauta älä vajoa taas jonnekin."!, Ethan huutaa ja ravistelee minua. Käännän katseeni tuohon. Mitä tuo nyt taas mesoaa.

Huoli paistaa tuon silmistä,mutta tuijotan takaisin mitään sanomattomana.

"Tule. Menemme syömään Jamesin joukkojen kera. Näet millaista se on ja...", Tuo virkkoo.

"Haista paska",tuhahdan ja sylkäisen tuon kasvoille.

Revin käteni irti. Nousen ja suoristan selkäni ja koitan olla uskottavan näköinen.

"Mi...nun...",sähisen tuolle.

Tuo pyyhkäisee naamaansa ja tuijottaa kylmästi. James virnuilee oven vieressä.

Viha kiehuu sisälläni. Ensin tuo kidnappaa minut mukaansa...ja nyt kertoo, mitä isäni olevinaan olisi ollut. Pelätyin ihminen mafiassa. Vitut mafiasta tuhahdan mielessäni.

"Mitä sinä minulle vihoittelet. En tiennyt, että olet se.", Ethan ärähtää.

"Eikä se muuttaisi mitään"

"Ala tulla",tuo toteaa tylysti ja ottaa uudestaan kiinni käsivarrestani ja alkaa raahaamaan minua huoneesta ulos.

Yritän rimpuilla ja hakata toisella kädellä tuon kättä irti käsivarrestani. Haluan olla nytten yksin. Miettiä. Ajatella. Tässä on sulateltavaa. Kuin olisin yksi päivä herännyt pahasta unesta.

"Prinsessani",tuo ärähtää lopulta ja pysähtyy,millon meinaan horjahtaa ja kaatua naamalleni. -Mutta tuon pitäessä kiinni tuo estää kaatumiseni.

James takanamme pysähtyy kanssa. Tuo on ollut kummallisen vaiti. Oletin tuon olevan puhelias,mutta tuo vain tutkailee...meitä...

Katson Ethania vihaisena silmiin tuon tuijottaessa ärtyneenä takaisin.

"Vihaan tätä. Vihaan sinua ja sinua. Huudan noille kummallekin. Haluan kauas teistä. Haluan vanhan elämäni takaisin!",huudan noille vihaisena. En tiedä mistä saan voimaa puhua. Mistä saan uskallusta puhua vihdoin ja viimein kuuluvasti.

Mutta vihaan tätä,jos tämä on totta...vanha elämäni oli valhetta.

"Vihaan tätä",sanon vihaisena kyyneleet silmissä.

Ei mene Kauaa kun alan itkemään heidän kummankin edessä.

"Prinsessani...",Ethan mutisee ja kaappaa minut halaukseensa. Välittämättä siitä, että huusin. Saati siitä,että kastelen tuon paidan.

"Anna anteeksi",tuo mutisee hiuksiini.

"Kaikki on valhetta", itken tuon rintaa vasten.

"Haluan hänet takaisin..."

Tuo silittelee hiljaa selkääni. Siinä...käytävällä. Hän minä ja James.

James takanamme rykäisee.

"Onhan siinä sulateltavaa varmasti"

Olen hiljaa vain. Niin...siinä on. En ymmärrä tätä kaikkea. Haluaisin,mutta kokoajan on jotain...uutta.

Ethan rutistaa minua häntä vasten. Silittelee selkääni.

"Kaikki järjestyy",Ethan mutisee,jotenkin lämpimästi. Ymmärrystä?

Turvallisuus valtaa minut. Sydän kevyenä. Sain kaiken vihan pois. Helpotuksen tunne lävistää minut.

Ethanin rintakehä kohoilee sydämen sykkeittensä tahtiin,joka rauhoittaa.

'kaikki järjestyy',niinkuin isänikin sanoi aikoinaan.