Vihattu

15.

                           Ethanin NK.

Toimistoon tullessani Jackson odottaa pöytäni ääressä. Olen hyvilläni saadessani juuri noin ahkeran ja vastuullisen oikean käden. Ystävän rinnalleni.

"Tässä niin kuin pyysit. En löytänyt mitään epäilyttävää Jamien vierailusta. Tietojen mukaan hän on oikeasti ystävällisin elein täällä. Tosin historiamme takia varautuneisuus kannattaa." ,Jackson selostaa.

"Mhhm"

"Ranskan yksikkö óliver Stone pyysi yksikköämme mukaan turvaamaan jalokivien lähetystä maan toiseen turvallisempaan yksikköön. Mitä vastaan heille?"

Ethan hieroo leukaansa mietteliäänä.

"Sano meidän tulevan. Lähdemme oitis aamulla."

" Amelie tulee mukaan",sanon ennen, kuin hän kerkiää kysyä lisäkysymyksiä.

"Mutta...eihän hän..."

"Hän tulee. Joku saa olla hänen kanssaan kokoajan. Tänne en häntä jätä. Tiedä mitä tapahtuisi poissa ollessani."

"Oliko muuta?"

"Äitisi halusi tavata sinut vielä hänellä oli asiaa, ennen kuin hän ja Jonathan lähtevät illalla"

"Pyydä hänet tänne".

Ehtisimmekö Ranskassa ehkä viedä Amelian nähtävyyksiä katsomaan. Epäilen ettei αετός vienyt häntä koskaan kauemmas kuin oli pakko. Tuttu ja turvallinen ympäristö, mistä ei voisi olettaa mitään pahaa. Tai aavistaa hänen asuneen täällä. Huonolla asuin alueella. Hänellä oli rahaa,vaikka mistä jakaa, muttei esitellyt sitä perheelleen? Tosin voin aavistaa amelian äidin ja veljien  tietäneen, jotain mitä en tiedä. Pakkohan sille vihalle on ollut jokin syy tehdä toisen elämästä tuskallista?

"Ethan",äitini ylipirteät kasvot pilkistävät aikinaisesta ovesta. Viiton tuota peremmälle.

"Me lähdemme Jonathanin kanssa kohta. Halusin vielä kertoa,kun tulet kotiin...olen tavannut uuden miehen..."

Osasin odottaa tätä Jonathanin kertoneen,mutta salaa toivoin sen olevan valhetta.

Väkinäisesti hymyilen. "Onnea",sanon tönkösti. Olihan siitä aikaa kun isä menehtyi,mutta kuvittelin tuon kai yhä olevan sidottu isään.

"Siitä puheen ollenkin...hän kuuluu Italian mafiaan. Ordon Fames. ",Tuo jatkaa ylipirteästi.

"Haluat uusiksi mafian kanssa yhteen,vaikka tiedät millaista se oli?" ,Kysyn järkyttyneenä. Hänellä oli mahdollisuus päästä pois isän kuoltua,mutta nyt hän otti normaalin miehen sijaan mafian yksi pelätyimmistä johtajista kumppanikseen, minun lisäkseni.

"Kyllä, tulin siihen tulokseen, etten pääse koskaan pakoon tätä vaikka haluaisinkin. Ja toisekseen hän on upea. " Tuo hihkui edessäni.

"Älä...älä kerro enempää",tuhahdan järkyttyneenä,. En varmana halua kuulla yhtään enemmän,mitä he ovet tehneet.

"Miten Jonathan?",kysyn.

"Hän jatkaa koulua perinteiseen tapaan palattuamme. Toki hän varmaan haluaa tulla käymään täällä nyt useimmiten amelien tullessa kuvioihin.", Lilian naurahtaa.

"Se tyttö on aivan mahtava. Kohtele häntä hyvin"

"Minä Kohtelen."

" Ja tulkaa käymään Norjassa. Kotonamme sitten. Amelie varmaan ihastuu näköaloihin. Voisin kuvitella hänet jo sinne"

Hymyilen hän varmaan olisi onneissaan päästessään pois tästä karusta ja tylsästä rakennelmasta.

"Me lähdemme aamulla Ranskaan. Vien hänet, jos aika sallii katselemaan nähtävyyksiä"

"Sehän kuulostaa mahtavalta. Hän pitää siitä aivan varmasti. "

"Olen sinusta niin ylpeä, että löysit hänet.", Äitini hihkuu tuolillaan.

                           Amelien NK.

Varovaisesti otan koneeni,niin kuin Ethan nimitti sen ennen huoneesta poostumistaan. Hämilläni, etsin netflixin ja toden totta tuo oli sen laittanut koneelle. Innoissani selaan hyviä vaihto ehtoja läpi. Valinnan vaikeuden saattelema päädyn kumminkin katsomaan Gate The Winx Saga.
Kaivaudun syvemmälle sänkyyni. Tästä en enää tänään nouse.

Havahdun hereille ohjelmasta vasta kun ovelta kuului jäykkä koputus ja ovi aukeaa. Ethan saapuu pimeään huoneeseen,jossa loistaa vain koneen näyttö. Aurinko selvästikin oli laskenut tovi sitten.

"Amelie"

"Niin",mutisen kiinnittäen katseeni takaisin kannettavaan.

"Et kai ole koko päivää ollut siinä?"

"Mhmm",mumisen

"Mitäääh",ärähdän tuon viedessä kannettavan minulta ja sytyttävän valot huoneeseen. Hieron silmiäni,niitten särkiessä kirkkaan valon takia.

"En tarkoittanut, että makaa kokopäivä sängyssä katsoen Netflixistä ohjelmia",tuo ärähtää.

"Oletko edes syönyt tai käynyt ulkona? Nuohan ovat samat vaatteet kuin aamulla!",

Katselen tuon hieroessa toisella kädellä otsaansa.

En ymmärrä,mitä vikaa tässä on.

Tuo laskee kannettavan sänkyni jalkopäähän ja lähestyy minua. Kunnes tunnen olevani taas ilmassa.

"Heiii",sanon vuorostaan.

"Olisi pitänyt sanoa jollekin",tuo mutisee itsekseen.

"Osaan kävellä itsekin",mutisen nolona tuon sylissä.

"En ota mitään riskiä, että näen sinut taas siinä kunnossa.  Ei enää ikinä."

Hiljenen tyystin. Olinhan lähellä kuoleman rahaa,mutta näin isäni. Ja nyt olen tässä,kunnossa. Ei syytä huoleen, haluaisin sanoa tuolle, mutta kummiskin päätän olla hissukseen.

Keittiöön saavuttuamme Jamie istuu pöydän ääressä kahvia juomassa.

"Ihan prinsessa kyydillä saavuit", Jamie kysyy virnuillen.

Hymähdän nolona. Tämäkin ethanin vika nolata minut tällä tavoin.

"En ota riskiä, että hän kuihtuu taas. Löysin hänet päivän päätteeksi samasta kohtaa mihin hänet kymmenen tuntia, sitten jätin." , Ethan murahtaa vihaisena.

Tuon laskiessa penkille olen nousta, mutta tuon painaessa minut takaisin aloilleni päädyn istumaan kiltisti passattavan. Osaisin kyllä itsekin, mutten uskalla suututtaa häntä enempää.

"Vai niin. Et olekaan helpoimmasta päästä αστέρι του σκότους "

"Ihan vain Amelie", sanon.

Katson kuinka Ethan lähestyy lohikeiton kanssa luokseni. Lemppariani.

Hymyilen tuolle, mutta takaisin saan kylmän ilmeen tuon istuessa viereeni.

Olen ottamassa lusikkaa, mutta tuo estää sen. Hämmennyksestä huolimatta tuo nostaa lusikan ja tuo sen huulilleni.
Katson tuota hämilläni, mutta avaan suuni kumminkin.

"Lempparia",sanon hymyillen.

"Me lähdemme huomenna Ranskaan",Ethan sanoo vihdoin avaten suunsa lautasen olevan puolessa välissä. Huojentunut ilme tuon kasvoilla nähtyään, että syön. Pelästytinkö hänet silloin noin pahasti?

"Miksi",kysyn.

"Minulla on työtehtävä ja sinä kuljet mukanani", Ethan sanoo. Niinpä tietenkin.

"Nähdään aamulla koneella, rakastavaiset ",James sanoo, ennen kuin poistuu.

Tahtoisin tuhahtaa, mutta näen pienen hymynkareen tuon huulilla.

Onko mitään parempaa näkyä? Hetkinen mitä sinä ajattelet, sihisen itselleni.

"Kyllä vien sinut katsomaan maisemia, kunhan saamme työn tehtyä. Sinun ei tarvitse huolehtia, mistään. Prinsessani."