this side of paradise || Oleksi x reade

Luku 3 "Mikä vitun rakas?"

Ihan tähä alkuu mua niinku vituttaa ku wp on saanu päähä et oon tehny 5 lukua vaik tää on vast 3luku et joo pliis kertokaa miten ne saahaa pois! No mut joo ihan alku raget tähä nii pääset nyt lukee.:)
Aleksi
Olin nyt Ollin mopon kyydissä. Blondit sotkuiset hiukseni liehuu (onks se ees sana?) tuulen mukana. Olli alkaa menee entistä kovempaa ja tällä kertaa otan hänestä todella tiukan otteen. Hetkonen. Ei tää oo mun koti?

Olimme nyt ihan jossain muualla kuin mun kotona. "I know, mut tuuks meille?" Olli kysyy. "Ja tässäkö vaiheessa ajattelit kysyä?" Kikatan kuin joku 5vuotias. "Mmm!" Olli vastaa ylpeänä. "Noh mietitääs. Ei se kyl ehkä käy. Tai voihan sitä aina kysyä!" Pohdiskelin leikkimielisesti. Toivon tosiaan että Olli sen otti sillein, koska no vittu niinku tekisinhän tuolle vain hirveää ramppausta.

Sydämeni pomppasi kurkkuun kun tajusin että Olli Elias Matela, eli ihastukseni pyysi minua HEILLE!! Ai vittu en mä mitää lupia tarvii laitan vaa äitille viestiä. "No kyl se käy." Vastaan hetken hiljaisuuden jälkeen. "Jes!" Olli sanoo hiljaa ja näyttää nyrkkiä. (Okei mitä vittua näyttää nyrkkiä😂 no mut sillee tiiättekste ku esim niinku junassa vedetää jotai kahvaa nii sillee.) Hymähdin vain. Astelimme Ollin asuntoon sisälle ja jätimme kenkämme eteiseen. Takkia ei tarvinnut nimittäin tuolla oli jotain 20 astetta lämmintä.

Olli
"Haluuks ruokaa?" Kysyn blondilta ja tuo pyörittelee vain päätään. "Ooks varma? Luulis sulla nyt pitkän koulu päivän jälkee nälkä olla." Varmistan. "Oon varma." Blondi vastaa. Nyökkään hieman merkiksi että ymmärsin. Otin itse parit leivät juustolla ja kurkulla. Aleksi katsoi leipiäni himoitsevasti. Naurahdan. "Olisko sittenki tehny mieli ruokaa." Kysyn. "Ehkä vä- tai ei oikeestaan." Aleksilla oli selvästi nälkä joten hain toiset 2 leipää ja laitoin paahtumaan. "Syöksä neljä leipää?" Allu ihmettelee. "Eei vaan sulle laitoin paahtumaan!" Naurahdan. "Olli en mä haluu!" Aleksi änkyttää. "Niinkö? Mikset? Et syöny koulussakaa mitää!" Ihmettelen. Aleksin silmät täyttyvät järkytyksestä.

"E-en muute syönykkää mut.. Miks mul sit ei oo nälkä? Söin hyvän aamupalan." Aleksi selittää. "Aleksi mitä sä söit?" Kysym hieman huolestuneella äänellä. Aleksi ei vastaa. "Voi jumalauta." Kiroan itsekseni. Onko Aleksilla kaikki hyvin. "Et sit kerro mun vanhemmille! Mä rukoilen!" Aleksi alkaa itkeä. Mitä. Miksi Aleksi itkee? Onks sil kaikki hyvin? "Ale mikä on?" Kysyn erittäin huolissaan ja nousen ylös penkiltä halaamaan tuota.

"M-mä en.... P-pysty... T-tai siis. En pysty sy-syödä..." Ale itki. Onko Aleksilla sh? "Rakas. Syö jooko." Lohdutan. HETKONEN OLLI. RAKAS? Mikä vitun rakas? Aleksi kuitenkin vain jatkoi nyyhkyttelyä.

Aleksi
Jee täs mä sit mun ihastuksen sylissä, niitten olkkarissa itkemäss tuon rintakehää vasten. Mahtavaa! En oo kertonut kenellekkään mun syömisestä. Kotona syön, tai syön ja syön mut siis omassa huoneessa että voisin heittää ne ruuat helvettii. Vanhemmat on aivan paskoja. Koulussa en syö mitään. Ja joo. Tämmöstä. Olli silitti selkääni. "Ota pliis yks leipä." Olli aneli. Otin pääni tuon rintakehältä nähdäkseni tuon kasvot.

"Pliis." Olli pyysi mua. Katsoimme suoraan silmiimme. Nyökkäsin hetken päästä pienesti päätä. Olli alkoi hymyillä. Menimme ruoka pöytään. Olli katsoi minua huolehtivaisen näköisenä. Yritin pureskella leivän pahdollisimman hyvin. Siltikään se ei mennyt kurkusta alas. "Voi vittu. Suthan pitää viedä lääkäriin." Olli totesi. Pyöritin tiukasti päätäni. En halua lääkäriin. En ikinä.

-sanija +555-
Jjoo tämmöstä tällä kertaa. Tää on ihan saatanan tylsä i know mut minkäs sille voi. Mul ei oo mitää suunnitelmia jatkoon mut kai se mielikuvituksen myötä tulee.:) Pidä kiva päivä! Tai mikä nyt ikinä onkaan kun luet tätä.