this side of paradise || Oleksi x reade

Luku 10 "Sitä ei tiedetä herääkö Olli enää"

Aleksi
Olimme sairaalassa odottamassa jotain hoitajaa joka kertoisi Ollin tilanteen. Itkin. Niin itki Ollin vanhemmatkin. (En muista oonko kirjottanu Ollin ja sen vanhempien suhteesta mut sovitaan nyt et ne oli hyvät) Näen Nikon ja Joonaksen kävelevän meitä kohti. "Tiiättekö te Ollin vointia?" Joonas kysyy. Pyöritän päätäni. "Voi vittuh." Niko kääntää katseensa kattoon ja alkaa itkeä.

Timeskip 3h
Näen hoitajan kävelevän meitä kohti. Nousen seisomaan. "Onko Ollilla kaikki ok?!" Huudahdan. "Nooh onhan varmastikin sillä paremminkin mennyt. Verta menetti paljon lyödessään pään. Onko Olli valvonut paljon? Häneltä nimittäin löytyi rytmi häiriöitä." Hoitaja selittelee. (Jos joku ei tiiä mitä rytmihäiriöt on nii ne on semmosia et jos ei nuku hyvin/ei nuku nii sillon sun sydän jättää lyöntejä välistä) "En mä tiiä kyl se tuntuu nukkuvan." Ollin isä nyyhkyttelee. "Selviäähän Olli?!" Kysyn hädissään. "Noh niinkuin varmaan tiedätte siitä Ollin sairaudesta, niin nyt ei olla kyllä yhtään varmoja." Hoitaja sanoo. "Mistä sairaudesta?" Kysyn hämmentyneenä. "Niin että Olli saattaa kuolla hetkenä minä hyvänsä." Hoitaja kertoo. Alan itkeä entistä kovemmin. Huomaan Joonaksen juoksevan ulos exitistä Niko perässään.

"Ettekö te tiennyt?" Hoitaja ihmettelee. Pudistan päätäni. "Me tiedettiin kyllä." Ollin äiti Niina (en tiiä oonks keksiny jo Ollin äitille nimen nii se on nyt Niina) kertoo. "Mä haluan nähä Ollin heti." Sanon edelleen itkien. "Seuratkaa." Hoitaja opastaa. Menimme Ollin huoneeseen jossa tuo nukkuu rauhassa. Menemme tuon vierelle. "Voi rakas." Ollin äiti itkee. "Milloin Olli herää?" Ollin isä kysyy. "Äh niin siitä. Sitä ei tiedetä herääkö Olli enää." Hoitaja kertoo hieman huokaisten. "SAATANA KYLLÄ SE SELVIÄÄ!! ETTE OSAA EES IHMISIÄ HOITAA TÄÄLLÄ!" Huuto itken. "Ole hiljaa Aleksi! Parasta nyt on vaan toivoa." Niina sanoo. "Ole ite hiljaa! Et oo ollu Ollin läsnä pitkään aikaan! Joka kerta kun oon Ollilla nii ootto joko jossain hotellissa tai töissä. Tai jopa työ reissussa! Olkaa ees vähän poikanne kanssa!" Itken.

Ollin isällä Jerellä valuu kyynel poskellaan. "An-anteeks..." Pahoittelen. "Ei se on ihan totta. Ei olla oltu Ollin läsnä pitkään aikaan." Niina toteaa. "Saanko olla Ollin kanssa kaksin." Pyydän jolloin nuo lähtevät. "Olli jooko älä jätä mua. Tehään ihana perhe, Olivia ja Antti. Mennään naimisiin ja eletään yhdessä ikuisesti viimeseenkin henkäsyyn asti." Itken. "Olli jooko älä jätä mua." Itken entistä kovemmin. Pidän pörröpään kädestä kiinni tiukasti.

En kestä enää. Menen makaamaan tuon viereen ja kurotun suutelemaan poikaystävääni. Tuo vastaa suudelmaan.

Olli
Herään ja tunnen jonkun huulet omillani. Raotan hieman silmiäni ja huomaan sen olevan Aleksi. Emme kuitenkaan ollut enää missään pihalla, vaan sairaalassa. Suudelma oli herkkä, mutta siinä oli tunnetta. Aleksi irrottaa huulemme toisista. "S-sä elät!" Aleksi riemustuu ja puristaa kättäni. "Siltä näyttää." Naurahdan käheällä äänellä. "Käyn pyytämässä sun vanhemmat." Aleksi sanoo ja on jo lähdössä kunnes otan tuon ranteesta kiinni. "Jää jooko tänne. Haluun olla sun kaa kaksin." Pyydän.

-sanoja +490-
Joo aika tylsä sori.