Aleksi
Näen kuinka Olli lyyhistyy maahan. "OLLI!!!" Huudan. Juoksen tuon luo. "O-olli kaikki on hyvin mä tässä. Avaa nyt vaan silmäs nii kaikki on hyvin. Jooko." Itken. Testaan reagoiko Olli mihinkään läpsyttelyyn tai muuhun vastaavaan. Testaan hengitystä. "E-ei Olli eieieiei!!!" Huudan. Otan puhelimeni taskusta. Soitan hätänumeroon. "Olliiih..." Nyyhkyttelen itsestään. Puheluun vastataan. "Hätänumero." Puhelun toisesta päästä kuuluu naisen ääni.Puhelu
(A=aleksi H=hätänumero
A: Mun läheinen kaveri lyyhistyi hetki sitten maahan. Ei hengitä eikä reagoi mihinkään.
H: Okei. Kutsumme sinne nyt lanssin, jos potilas ei ala hengittelemään. Voit aloittaa elvytyksen. Missä tapahtuma paikka on?
A: O-ok-okei.... T-tää on Puujärventie 2
H: Selvä. Lanssi on tulossa.
A: Ei tää reagoi!!!
H: Voit aloittaa elvytyksen.
A: J-joo
H: Osaathan tehdä sen?
A: Osaan.
H: Hyvä. Lanssi on ihan pian siinä. Onko siellä ketään, joka voisi mennä vilkuttelemaan lanssille että tietää että menee oikeaan paikan?
A: Ei oo.
H: Selvä. Lanssi on ihan pian siinä.
A: Joo mä nään sen.
H: Hyvä. Jaksathan vielä?
A: Joo....
H: Jees. Voit lopettaa puhelun.Lopetan puhelun. Yritän elvyttää Ollia. Ei reaktiota. "Vittuh..." Kyyneleet valuvat poskiltani. "Hätäkeskus!"
Timeskip sairaalaan
Olli
Heräsin jostain muualta kuin omasta pedistä. Kuulin vierestäni nyyhkyttelyä. Käännyin katsomaan tuota. "A-aleksi... Mitä on tapahtunut?" Kysyn tuolta itkevältä pojalta. "Olli!!" Poika huudahtaa. "Mitä on tapahtunut?" Kysyn käheällä äänellä. "Shh... Kaikki on hyvin. Sait äkillisen sydänkohtauksen. Mut ei enää hätää. Mä oon tässä." Tuo komea poika selittää. "S-sydänkohtaus?" Varmistan. Poika nyökkää. Käännän katseeni kattoon. "Tarkotitko sä sitä?" Kysyn. "Ai mitä?" Ale ihmettelee. "Sitä. Siis tykkäätkö sä oikeesti musta?" Kysyn ja käännän katseeni taas häneen.Aleksi
Ei vitsi! Tässä olis mahdollisuus! Mahdollisuus, sanoa "mistä sä oikeen puhut?" mut ei. Ollille on kerrottava totuus, koska oikeastihan tykkään hänestä aivan helvetin paljon. "Tykkään..." Myönnän huokaisten. Olli hymyilee minulle. "Tuu jooko mun viereen." Olli pyytää. Menen makaamaamaan tuon pyynnöstä hänen viereensä. Olli vetää meidät lusikkaan. "Millon mä pääsen täältä pois?" Olli kysyy nojaten päätään olkapäätäni vasten. "En tiiä. Oot vähintään vuorokauden täällä tarkkailussa." Kerron. "Okei." Olli huokaisee. Nukahdammekin varmaan tähän kun seuraava muistikuvani on lääkärin ääni."Heei! Enkai vaan keskeyttänyt mitään. Olen siis Ollin hoitaja. Oon itseasiassa vasta aloittanut täällä. 21v. Sulle nyt tulee tämmöiset ehkäisy pillerit (mitäköhä neki o) jotka auttaa sun sydäntä toimimaan." Hoitaja selittää. Olli katsoo tuota pyöreillä silmillä. Tuon pupillit suurenevat kun kuulevat hoitajan nimen. Lucia. No vittu jee Olli on kuses legit toho. "Voitsää Allu lähtee?" Olli kysyy minulta. Nyökkään ja lähden käytävään.
Olli
Halusin tietää enemmän tuosta hoitajasta. Ei. En ole ihastunut tuohon. Tykkään kyllä Aleksista mutta tuosta tytöstähän voisi tulla kaverini. Olinkohan liian töykeä Aleksille? Toivottavasti se ei luule mitään. Nah ei Aleksi ole semmoinen. Okei mun on pakko testata. "Tuu makaamaan mun viereen. Nyt." Käsken. "Okei" tuo vastaa flirttailevasti. Voi perkele. No mut onhan se pakko testata. Suutelen tuota. Suudelma muuttuu intohimoisemmaksi ja intohimoisemmaksi. Lucia huokailee. Tämä tuntuu niin väärältä. Ei... Ovi avautuu. "Olli mä lä-" Aleksi oli aloittamassa mutta keskeyttää lauseensa. "Aleksi tää ei oo sitä miltä näyttää!" Huudan tuon perään mutta tuo vain juoksee pois. "Tossa mun puhelinnumero. Soittele. Mee vaan perään." Lucia yrittää. Mulkaisen tuota ja lähden Aleksin perään."Aleksi!!!" Juoksen tuon luo. "Lopeta mä tiesin mä en enää jaksa!! Oon katellu sua 2 luokasta asti ja kaikki ihan turhaan!" Aleksi huutaa ja lähtee exitistä. Alan itkeä.
CZYTASZ
this side of paradise || Oleksi x reade
RomansHei! Olen 14vuotias teini poika, Aleksi. Olin jo 2 luokasta asti katsellut yhtä minua vuoden vanhempaa poikaa. Eli kyllä, olin homo. Tiesin, että Olli ei ollut hetero, koska tuo oli yhden kiusaajani kanssa yhdessä. Toivoisin vain että Olli huomaisis...