Heijastuksia - novellikokoelma

Herttarouva

Nuori nainen rynnisti sisään koputtamatta, kysymättä lupaa. Hänen rintansa kohoili, vaaleanvihreän puvun miehusta tuntui liian tiukalta.

"Minun on saatava puhua kanssasi!"

Käsi nousi pystyyn vaikenemisen merkiksi.

"Peli on vielä kesken."

Sormi koukistui käskevästi, jolloin suvun sinettisormus välähti kamarin kynttilänvalossa. Vanhempi nainen pöydän ääressä oli kartanon rouva, oikeastaan häntä olisi voinut kutsua jo vanhukseksi. Rouva ei kääntynyt katsomaan tulijaa, joka asettui kuuliaisesti hänen selkänsä taakse.

"Mitä näet pöydällä?"

Kysymys yllätti nuoren naisen, eihän pöydällä ollut kuin keskeneräinen korttipeli. Kuuliaisesti hän kuitenkin vastasi kysymykseen: "Korttipelin, rouva."

"Katso tarkemmin."

Vanha nainen hymähti tavalla, joka sai nuoremman tuntemaan olonsa epämukavaksi. Hän katseli, kuinka rouva aloitti uuden jaon, nosti pakasta kolme korttia ja käänsi ne pöydälle kuvapuoli ylöspäin. Kortit olivat numeroita, hyödyttömiä pelin kannalta. Rouva nosti seuraavaksi neljä korttia, jotka olivat kaikki sotilaita.

"Nämä ovat alamaisia", sinettisormusta kantava sormi osoitti numeroita, paria kahdeksikkoa ja yhtä viitosta. "Kuka hallitsee heitä?"

"Sotilaat."

Rouva nyökäytti hyväksyvästi päätään, siirsi pöydällä olevat sotilaat numeroiden yläpuolelle. Käsi nosti seuraavan kortin, tällä kertaa ristikuninkaan.

"Kuningas hallitsee valtakuntaa ja sotilaita, jotka puolestaan hallitsevat alamaisia", terävä katse siirtyi nuoreen naiseen. "Kuka on hänen suurin vihollisensa?"

Nuori nainen ei tiennyt oikeaa vastausta. Hän luuli tietävänsä, mutta rouvan viileä, odottavainen katse haastoi hänen varmuutensa. Hän epäröi, eikä se jäänyt vanhalta naiselta huomaamatta. Tämä napautti kerran pöytää, jolloin hän empien vastasi: "Toinen kuningas?"

"Väärin", rouvan ääni oli yllättävän pehmeä, jopa suopea. "Mietihän, mikä korteista on vielä nostamatta?"

"Kuningatar..?"

"Aivan niin, kuningatar", katse siirtyi takaisin pöydällä oleviin kortteihin, ryppyiset sormet nostivat pakasta uuden kortin, herttakuningattaren. "Kuningas nai kuningattaren ja ottaa tämän rinnalleen hallitsemaan. Se on kuninkaan harkitsematon ja samalla viimeinen siirto."

Rouva vaikeni, siveli herttakuningattaren pintaa. Kuningas ja kuningatar olivat pöydällä rinnakkain.

"Mutta rouva, en ymmärrä", nuoren naisen ääni oli epävarma, heikkokin. "Miksi kuningatar on vihollinen eikä alamainen?"

"Palataanpa pelin alkuun", rouva pudisti kerran päätään, asetti kasvoilleen kärsivällisimmän ilmeensä. "Kuka hallitsee alamaisia?"

"Sotilaat ja kuningas hallitsee puolestaan heitä."

"Hyvä, ymmärrät perusasiat."

Viekas hymy kohosi vanhoille, uurteisille kasvoille. Sormi siveli jokaisen pöydällä olevan kortin pintaa, kosketti viimeisimpänä pyramidin huipulla olevaa hallitsijaparia.

"Valtakuntaa hallitaan sotilailla. Hallitakseen sotilaita, täytyy ensin hallita pelinsä."

Sormet asettuivat sotilaiden päälle, siirsivät ne ainoastaan kuningattaren rinnalle. Kuningas jäi yksin. Neljä sotilasta voitti yhden kuninkaan, jolloin kuningatar oli pöydän korkein kortti. Herttakuningatar hallitsi.

"Kuningattarella on aina valta sotilaisiin yli kuninkaan, sillä hän on nainen. Sitä valtaa täytyy vain osata käyttää oikein."

Rouva nosti pakasta vielä yhden kortin, käänsi sen, mutta ei laskenut pöydälle. Sormet pitelivät patakuningatarta kynttilän liekin yllä.

"Kuningatarta uhkaa vain toinen kuningatar", patakuningattaren kasvot mustenivat, liekki murensi kortin. Rouva antoi tuhkan varista pöydälle. "Pidä huoli, että olet pelin ainut kuningatar."

Rouva nousi tuoliltaan, seisoi ylväänä epävarman nuoren naisen edessä. Rouva kohotti suojattinsa leukaa tiukalla otteella. Pistävät silmät nauliintuivat nuoreen naiseen, joka nyökkäsi pienesti. Ote hellitti, rouva palasi paikalleen ja nainen uskalsi hengittää. Hän tiesi tapaamisen päättyneen ja luuli, ettei rouva sanoisi enää mitään.

"Kuninkaat ja sotilaat ovat heikkoja, koska he ovat miehiä", naisen elämää vuosikymmeniä kokenut ääni oli melkein katkera, mutta kovettui suojatin uteliaan katseen alla. "Muistakin se, kun olet kuningatar."