Laskin helminauhan valkoisia helmiä. Helminauha vapisi kädessäni, punainen mekkoni kiristi nahkaani ja esti kaikki sellaiset rivakat liikkeet, jotka minunkaltaiselleni naiselle eivät olleet soveliaita.
“250!”
Kolmastoista helmi.
“280!”
Neljästoista helmi, sitten viidestoista ja sitten uusi huutaja.
“300!”
Kuudestoista helmi. Äiti olisi tyytymätön, jos minut näin halvalla ostettaisiin.
“400!”
Olin ehtinyt jo kahdeksaantoista, kun tarjoukset kohosivat äidin mieleiseen hintaan, jolla minut myytäisiin jollekin vanhalle valtioneuvokselle. Sillä nuorilla ei ollut varaa nuoriin, niin täti oli sanonut noustessani ostolavalle.
“450!”
“500!”
“520!”
“520, tarjotaanko enempää?” isä kajautti lavan reunalta. “Eikö enempää Annan kaltaisesta nuoresta kaunottaresta?”
Ilmeisesti ei. Kahdeskymmenesviides helmi. Vilkaisin vaivihkaa kolmannen rivin huutajaa, joka oli saamassa minut kolmen hevosen ja yhden sian hinnalla.
“Ensimmäisen, toisen..”
Kolmekymmentäyksi helmeä. Huutaja virnisti täyttäen kaikki mielikuvani vanhasta, inhottavasta valtioneuvoksesta.
“Kolm..”
“1000!”
Isä vaikeni. Minä lopetin laskun. Vanha valtioneuvos vilkaisi ärtyneenä taakseen, kuten tekivät kaikki muutkin etummaisissa riveissä. Kuka oli kehdannut riistää valtioneuvokselta minut, nuoren ja hehkeän puolison, täysin naurettavalla tarjouksella?
Takarivissä istuva nuori, hymyilevä mies tuijotti suoraan minuun. Hymyssä oli jotain karmivaa, joka sai minut nielaisemaan ensimmäistä kertaa koko illan aikana.
“Myyty herrasmiehelle takarivissä tuhannella liiralla!” isä julisti nopeasti, yhtä ihmeissään kuin äiti olisi riemuissaan. Tädistä en tiennyt.
Minut oli myyty ennätyshintaan. Immenhuntu päässäni kaikkine kalleuksineen painoi enemmän kuin kaikki pelkoni yhteensä.
ESTÁS LEYENDO
Heijastuksia - novellikokoelma
Historia CortaVastasyntyneitä ja vuosien aikana kertyneitä kertomuksia menneistä, nykyisistä ja tulevista elämistä, jotka ansaitsevat tulla kerrotuiksi.
