YOU KNOW THE NIGHT IS DARKEST 'FORE THE DAWN - JOONAS x JOEL

1.Polkupyörä

Joel

Olin kävelemässä raittiissa ilmassa rantatietä kunnes jokin juoksi syliini ja hän oli Joonas, Joonas eli minun pitkäaikainen ihastukseni jota kiusasin, en pahasti mutta härnäsin silloin tällöin jne tiedätte kyllä. Suutelimme kauniin hetken ja hän..

"piippiippiippiippiip", huusi herätyskelloni. "Pää vittu kii" älähdin. "Helvetti", sanoin, kun tajusin, että olin nähnyt unta, mutta hyvää sellaista. Siinä olin Joonaksen, minua vuotta nuoremman ihastukseni kanssa. Ja tietenkin se johti stondikseen..

Päätin nousta ja kävellä vessaan runkulle ja kuselle, jonka jälkeen aamiaiselle.

"Kato hei Hokka sä oot hereillä ajoissa", vittuili Niko joka oli myös kämppikseni. Niko oli muuttamassa pois joten saisin olla täällä yksin ilman tuon vittuilua, vaikka hän rakas ystäväni olikin "Joojoo iha pakko vittuilla heti aamusta?" murahdin Nikolle. "No ei, kunha vittuilin", tuo ilmoitti teinityttömäisesti joten otin vain omenan ja vettä kunnes menin huoneeseeni keittiötä vastapäätä minun ja Nikon asuntolassa. Oli minulla ihan "luksuskämppäkin", mutta en siellä ole muutakuin viikonloput, jos ees niitäkään.

Havahduin ajatuksistani kuin herätyskelloni alkoi taas piippaamaan, koska VAHINGOSSA olin laittanut sen torkulle. Päätin siis vain mennä pesemään hampaat josta lähdin pakkaamaan tuntejani varten oikeat asiat. Lähdin lokerolleni, josta matikan luokkaan. En yhtään jaksaisi matikkaa, pitikin ottaa pitkä matikka. Tai no vanhempani pakottavat, koska he halusivat pojastaan fiksun mutta täällä mä oon, kahella toimivalla aivosolulla, terve kaikki!

Luokkaan astuessani näin Joonaksen ja Aleksin nauramassa ja juttelemassa. Mistäköhän he puhuivat. Ihastukseni eli Joonas käänsi katseensa hymyilevänä minua päin. "Moi Joel, näytätpä virkeeltä tänään", tervehti Joonas. Irvistin vain hänelle ja näytin keskisormea. "No nyt on ilone ja virkee poika", sanoi Aleksi. "Haluisiks et kerron et oot ihastunu-", ehdin sanomaan kunnes Aleksi Keskeytti "No et sä siitä kuitenkaa mitää hyötyis ku oot silti sinkku", kuulin Aleksin vastauksen, johon vain naurahdin.

-

Koulupäivä oli ohi, ihanat 8 tuntia opetushelvetissä vittumaisen kusipäiden  kanssa on lusittu tältä päivää, onneksi. Lähdin huoneeseeni kunnes päätin mennä pyöräilemään. Kyllä, luitte oikein. Aion mennä pyöräilemään.

-

Olin saapunut puistoon jossa näin Joonaksen keinumassa yksin ja kaarsin pyöräni, mustan joponi täynnä tarroja kuten kitarani sun muut. Nousin pyörän satulasta ja kävelin Joonaksen luokse
"Mitä?" kysyi Joonas hämmentyneenä, kyllä minäkin tuossa osapuolessa tässä tilanteessa osiin ihmetellyt kuin aloin antamaan Joonakselle vauhtia keinussa.
"Joel miks sä tänne tulit?" johon vain vastasin että päätin lähteä ulos.
Tuo purskahti suorastaan nauruun eikä loppua tuntunut näkyvän. Hetken päästä hän tasasi hengitystään ja kysyi "Sinä, Joel Hokka, ulkona? Mä luulen, et pädet sun loppupäivät huoneen nurkassa elämän paskamaisuutta.."

Hauskalta se kuulsotikin kun en tavannut mennä ulos ikinä. Joonas nousi keinusta ja käveli pyöräni luokse. "Mitä aiot?" kysyn hämmentyneen flirttailevasti jos niin voisi edes sanoa.
No sanoin kuitenkin. Hän nousee pyörän satulaan ja lähtee ajamaan sillä. Hän ajaa sillä muutamia kierroksia ja yhdessä vaiheessa alan juoksemaan hänen perässään. "Kiva polkupyörä sulla, mut lisää lisää ilmaa renkaisiin", tuo totesi. Naurahdin vain kunnes tunsin pojan hengityksen kasvoillani.

Hetken hiljaisuuden jälkeen aloimme suudella. Suutelimme niin kauan kunnes happi oli loppumassa. "Oli kiva keskustella sun kanssa", ilmoitan Joonakselle. "otetaanko tää kiva keskustelu joskus uusiks?" kysyy rauhallinen ja hieman ehkä kiimainen Joonas minulle. "käy vaikka heti mut nii äkkiä et ehditään asuntoalle ennen ovien sulkemista", sanoin Joonakselle sillä olihan kello jo varttiavaille yhdeksän ja ovet menee kiinni yhdeksältä. Siinä sitten suutelimme joka ei ollutkaan niin lyhyt.

Olin asuntolassa huoneessa jossa minä ja Niko "asuimme". Mietin vieläkin tapahtumia Joonaksen kanssa puistossa, ne huulet ovat taivaalliset ja haluan tuntea ne vielä useammin. Museoonhan ne kuuluivat eikö? Kiva, nyt olen vielä enemmän kusessa Joonakseen. Ei näin pitänyt käydä mutta kävipä silti. En ymmärrä mikä siitä pojasta on tullut noin ihana. Hän ymmärtää ja on paljon muutakin. En ole sellainen joka arvostelee ihmisiä ulkonäön perusteella vaan persoonan ja luonteen perusteella. (en muute käsitä mitö eroo persoonalla ja luonteella on mut vitut) Haluan vain ihmisen jota rakastaa..

Joonaksen nk-

Oli aamu. Valvoin yön miettiessäni Joelia..

Aleksi alkoi kertomaan minulle unestaan. Siinä olimme Hawaiilla ja Niko eli Aleksin ihastus oli niin pieni että löytyi simpukan sisältä. Nauroimme paljon, ehkä liikaakin, mutta nauruhan pidentää ikää ellei kuole nauruun, eikö? Sitten Joel astui luokkaan. Käänsin hetken päästä katseeni häneen ja sanoin "Moi Joel, näytätpä pirteeltä tänään", johon sain vain vastauksena irvistyksen ja keskisormen. Aleksi  sanoi jotain Joelille johon en kiinnittänyt huomiota. Siinä se meni aika keskustelemassa ja vittuilemassa.

Koulu oli loppunut ja päätin mennä puistoon. Jos raitis ilma saisi ajatukset pois. Kuulin kuinka joku pyöräili ja kaarsi hiekkatiellä sivuun. "Mitä?" kysyin Joelilta hämmentyneenä samalla kun hän alkoi antamaan minulle vauhtia "Joel miks sä tänne tulit?" kysyin. "päätin lähtee ulos", vastasi Joel. Purskahdin nauruun ja nauroin pitkään. Hengitykseni tasattua kysyin "Sinä, Joel Hokka, ulkona?" kysyin. Ei hän tavannut käydä ulkona, luulisin.

Lähdin ajamaan hänen pyörällään ja hän juoksi perässäni jonkin ajan jälkeen. Kun nousin pyörän satulasta suutelimme ja vielä toisenkin kerran. Voi olla, että ehkä olen kusessa Joeliin rehellisesti, olen..

Sanoja 763