Deep Seabed || Blind Channel One-Shots ||

Joonas-: Ikuinen Orjatar

-Joonas

Nostan lapun:

"Ehkä tän oli tarkotus mennä näin. Jättää sut yksin, minun pitää saada mun mielenterveys kuntoon. Rakastan sua, tiedäthän sen? Loppujen lopuksi en ole katkera siitä ettei meistä tullutkaan mitään, vaikka toki sitä silloin kovasti toivoin. Toivon hieman edelleen. Koska en pääse ylitse sinusta, tiedän kuitenkin näin olevan parempi. Anna anteeksi.

Tiedän, että jälkeeni yrität tapailla muitakin, tai antaa heille tuleville mahdollisuutta. Silti jokaisesta vastaantulijasta yrität etsiä minua, pieniäkin muistoja minusta. Kukaan ei saa sinua tuntemaan samoin kuin minä, sillä kun lähdin, vein kaiken lämmön mukanani. Tiedän sinun lukevani meidän vanhoja keskusteluita, etsien tuntemuksia minusta, muistoja.

Tiedän myös sen että, lähtöni jälkeen keräät itsesi kasaan. Tiedän, ja tiedät sinäkin että historia toistaa itseään ja niin kävi, lähdin taas. Mutta toisaalta, eikö se tarkoita että löytäisin tieni sinun luoksesi uudelleen? Erinlaisena ja parempana kuin nyt, ehkä olen oikea henkilö väärään aikaan? Vai tahdonko voin uskotella sen olevan niin.

Tiedän sinun vihaavan minua nyt. Lupasin sinulle, lupasin monet kerrat. Ethän sinä koskaan uskonut lupauksiini, ja ymmärrän miksi.

Odotan viestiäsi jo nyt. Kuinka voisin olla odottamatta. Uskon, että olimme rakastavaisia entisessä elämässä, tai tulemme olevaan tulevaisuudessa. Mutta jos odotan liian kauan, kuolenko ikävään. Muutumme etäisemmäksi, ei viestejä, ei soittoja. Sitten olen vain pieni muisto menneestäsi, ja pian sinusta tulee minulle pieni muistijälki siitä mitä olimme.

Kuvittelin enne sinua rakkauden olevan silkkaa mielikuvitusta, yksinäistä fantasiaa. Yön kylmyydessä makasimme paljaiden ihojemme lämmittäminä, kiihtyvät sydämenlyönnit ainoana musiikkinamme tansimme kielillämme syntisten valssia. Tiesin tuolloin, että joutuisit vielä kohtaamaan elämäsi pahimman särkyneen sydämmen, kunhan saisin pitää sinut edes hetkeksi aikaa elämässäni.

Tein viiltoja sydämmeesi, haava haavan jälkeen. Ruoskin sinua sanoillani, syötin lusikalla unelmia kukkaniityistä. Yritin karkuun kuin heikko lammas. Jätin sinut kuolemaan ja nauran matkallasi kotiin, tiedät että odotan jo seuraavaa kertaa. Kuinka kahleistani irti päästä voisit, kun jo heti ensitapaamisella lukitsit sielusi minuun, ja heitit avaimen mereen.

Olet nyt rakkauteni. Ikuinen orjatar.."

Lasken paperin keittiön pöydälle. Pitikö tämän tosiaan mennä näin...

-

moi rakkaat kullannuppuset.