NikoxJoonas: Vesisateessa

146 23 3
                                    

-Niko

Me seisottiin Joonaksen kanssa vesisateessa vastakkain ja katsottiin vaan toisiamme ihan hiljaa. Me oltiin oltu tosi etäisiä, paitsi treeniksellä. Ei kukaan tienny minkälaiset meidän välit oli ollut Tommin syntymäpäivien jälkeisen yön jälkeen..

-

Takauma 23.6- 24.6 väliseen yöhön.

"Niko, mua oksetthaa.."

Joonas sanelee kolmen minuutin välein. Saavuimme juuri kotiovelleni ja yritän pitää Joonasta pystyssä samalla työntäen avaimia lukkoon. Joonas horjuilee ja nojailee minuun. Itse yritin ottaa hiukan rauhallisemmin mutta se lupaus murtui siinä samalla kun kolme tuoppia tupsahti eteeni.

"Meeh vessaan.. siihen et oksenna!"

Ohjasin ja työnsin Joonasta vessaan. Itse menin hörppäämään puolilasia vettä yrittäen keventää oloa.. Piakkoin tunsin kädet lantiollani ja siitä hetken päästä housuissani. Käännyin vain katsomaan Joonasta ja hänen huuliaan jotka olivat mutrulla, tiesin mitä hän halusi ja ajattelin kerrankin olla hyvä ystävä ja jeesata toista.

Takauma loppuu.

-

Ja niin me päädyttiin nussimaan mun kämpän sohvalla. Me ei edes päästy makkariin siinä kunnossa. Me oltiin molemmat niin jossain toisessa ulottuvuudessa ettei järki pysynyt mukana. Me ei olla koskaan menty pusuista pidemmälle ja se oli meidän perjaate, ettei pidemmälle mennä, ja niin sekin lupaus oli tapettu.

Meidän ystävyyteen tuosta päivästä alkaen oli alkanut tulemaan säröjä. Hyvä jos pystyttiin edes tekemään yhdessä töitä samassa tilassa. Ennen me oltiin vietetty vapaapäiviä yhdessä tekemällä ruokaa tai katsomalla leffoja, nekin oli kaikki jääneet pois.

"Mitä sä mietit?"

Mä päätin kysyä Joonakselta joka vaan seisoi, eikä se edes välittänyt siitä, että hänen hiuksensa lässähtivät hänen kasvoillensa. Joonas vaan tuijotti maata ja lopulta käänsi katseensa minuun.

"Meidän pitäis varmaan pitää etäyttä toisiimme jonkun aikaa..."

Mä katsoin sitä suu ammolla ja yritin keksiä jotain järkevää sanottavaa. Ei tähän nyt mikään etäisyyden ottaminen auta, vaan puhuminen asiat selväksi. Me ei siis olla puhuttu koko asiasta sen jälkeen mitä tapahtui, ei edes sinä aamuna sanottu sanaakaan koska en mä edes kerennyt kun tuo mies oli karannut pois kotoani.

"Joonas... mä-" "Sano muille, että mulla on jotain kuumetta tai jotain."

Se sanoi ja nyt mä näin sen kyynelehtivät silmät. Se oli kääntymässä mutta otin pari harppausta ja tarrasin sen käteen kiinni. Joonas kääntyi suuntaani muttei kattonut mua silmiin. Tarrasin Joonaksen poskista kiinni ja suutelin sitä ja painoin sen päätä mun otsaa vasten. Se ei vastannut mutta ei se perääntynytkään. Mä irrottauduin ja pakotin sen katsomaan mua silmiiin.

"Mitä jos tulisit vaan mun luo ja juteltaisi?"

Joonas nyökkäs ja pyyhki kyyneleitä. Sade alkoi hieman loppumaan ja Joonaskin sai suupielilleen pienen hymyn. Joonas ei todellakaan tiedä vielä mitä hän minulle merkitsee...

-

Siis mä toivon että tää luku vahingossa poistuis, en tykkää tästä yhtään.

Deep Seabed || Blind Channel One-Shots || Tempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang