Are we more than friends?

𝐋𝐮𝐤𝐮 𝟒

Aleksin pov:

Nousen kaiteelle ja mietin elämääni. Ei minulla ole mitään syytä elää. Tuntuu vaan ettei kukaan bändin jäsenistä välitä minusta.̈́ Ei mun vanhemmatkaan ole musta koskaan välittäneet. Pian kuulen pientä nyyhkytystä ja juoksuaskelia takantani, mutten jaksa välittää ollenkaan joten en edes vaivaudu katsomaan kuka takanani on.  "Ale mitä ihmettä sä teet?", kuulen tutun äänen kysyvän takanani. "E-En mä mitää", vastaan tuolle tutulle äänelle takanani. "Mikset sä oo keikkapaikalla?"; tuo tuttu ääni eli Tommi kysyy minulta. "E-En mä haluu o-olla siellä", vastaan Tommille kyynelten valuessa poskilleni. "Ai okei. Mut mun pitää nyt jatkaa matkaa, mutta lupaa mulle se ettet sä tee mitään tyhmää.", Tommi sanoo minulle. "E-En voi luvata mut mee vaa", vastaan Tommille. "Siinä tapauksessa mä jään tähän", Tommi kertoo ja kuulen kuinka tuo laskee jotakin maahan. Mihinhän tuo on ollut matkalla? "Ä-Älä turhaan", sanon Tommille. "Mä en halua menettää sua, joten tää ei oo turhaa", Tommi kertoo minulle. "M-Mut kukaan ei rakasta mua aidosti" sanon Tommille itkiessäni. "Kyllä sua rakastaa todella moni. Meidän fanit, koko bändi ja crew, sun perhe sekä sun ystävät", Tommi sanoo. "M-Mutkun mä haluun mun rinnalle sellasen ihmisen joka oikeesti on huolissaan musta", kerron Tommille itkien. "Mä olen susta todella huolissaan tällä hetkellä", Tommi sanoo minulle. "T-Tommi m mä en oo terve", kerron Tommille itkiessäni. "Mikset sä oo kertonut aiemmin? Etkö sä oo uskaltanut?", Tommi kysyy minulta. "E-En mä halunnu huolestuttaa", sanon Tommille ja käännän katseeni häneen. "Hei Aleksi", Tommi sanoo ja pian tunnen kuinka tuo nostaa minut pois kaiteelta. "Muista että mulle sä voit kertoa aivan kaikesta. Mä lupaan olla sun tukena aina", Tommi  kertoo minulle. "M-Mä en oo syöny monee kuukautee j-ja voit vaa tuntee sen et oon kevyt ku höyhen ja heikko kun jää", kerron Tommille jonka jälkeen tunnen kuinka Tommi ottaa halaukseen ja halaan Tommia tiukasti takaisin ja painan kasvoni Tommin rintakehää vasten. "Haluutko että autan sua hakemaan apua?", Tommi kysyy minulta. "E-En mä haluu minnekkää osastolle, k-koska m-mä e-en haluu olla yksin", Sanon Tommille itkiessäni. "Mä tiedän ettet halua mutta se on varmaan ainut vaihtoehto jotta sä paranet", Tommi vastaa minulle ja alkaa silittää selkääni.

Tommin pov:

Pian huomaan kun Aleksi purskahtaa itkuun "M-Mä en mee sinne enää", Aleksi sanoo minulle itkien. "Ootko sä ollu siellä ennen?", kysyn Aleksilta. "J-Joo", tuo vastaa minulle hiljaa. "Entä jos mä nyt veisin sut sinne ja mä tulisin joka päivä käymään sun luona?", ehdotan Aleksille. "L-Lupaatko tulla joka päivä?", Aleksi varmistaa minulta. "Lupaan", vastaan Aleksille. "Ä-älä kerro muille vielä tästä", Aleksi sanoo minulle. "En mä oo kertomassa, mä en tällä hetkellä nimittäin haluais nähdä muita jätkiä tai varsinkaan crew:n jäseniä.", kerron Aleksille. "M Mäki haluisin vaan olla sun kans", Aleksi sanoo minulle. Halaan Aleksia ja tunnen pienen kyyneleen poskellani. Aleksi halaa minua ja pyyhkii varovasti hihallaan kyyneleeni. "Ei hätää", Aleksi kertoo minulle. "S-Santeri varmaan vihaa mua ja kohta te kaikki käännytte mua vastaan ja viskaatte ulos bändistä.." Sanon pidätellessäni loppuja kyyneliä. "Tommi rakas mä en vihaa sua enkä oo heittämässä sua pois bändistä", Aleksi kertoo minulle. "Mutta varmaan kaikki muut vihaa, koska jätin Santerin" sanon pidätellessäni kyyneliä. "Shh shh" Aleksi hyssyttelee minua ja pussaa minua otsalle" lopulta en pysty enää pidätellä kyyneliä joten annan niiden vaan tulla ja tunnen kuinka  Aleksi alkaa silittää minua. "Itke vaan", Aleksi sanoo minulle silittäessään minua.
"M-mä oon aivan kauhee ihminen..." Sanon itkiessäni.
—————
Uus luku on täällä❤️

Kerro mielipide ja antaa tähti

Sanoja 578