Ollin pov.
Tänään olisi lukion ensimmäinen päivä. Jännittää ihan helvetisti. Onneksi pääsimme Tommi, minä ja Aleksi kaikki kolme samaan lukioon ja vieläpä samaan kuin Joonas ja Joel, eli Madetoijan musiikki lukioon. Ollaan niin innoissaan oltu koko kesä kun saadaan taas koko porukka samaan kouluun.
"Alluu tuuks nii mennää aamupalalle?" huutelen Allua. "Ei oo nälkä" tuo vastaa. Huokaan ja kävelen takaisin yläkertaan huoneeseemme. Saimme tosiaan kesällä vanhemmiltamme luvan että Allu voisi muuttaa meidän luokse. Ja siihen vaikutti myös että Aleksi uskalsi kertoa vanhemmilleen millaista hänen oli olla kotona ja hänen vanhempansa olivat surullisia, mutta myös ymmärtäväisiä ja antoivat luvan muuttaa meille, jos se tuntuisi paremmalta.
"Allu me ollaan puhuttu tästä jo sata kertaa, sun täytyy syödä säännöllisesti eikä mitää ruokii saa skippaa ja ymmärrän kyl et sul ei oo nälkä ku jännittää, ei mullakaa oo mut mennää syömään vähän jotain yhdessä" ehdotan tuolle ja menen halaamaan tuota takaa päin ja lasken pääni lepäämään tuon olkapäälle. Katsoimme siinä sitten yhdessä meitä peilistä kunnes Aleksi keskeyttää hiljaisuuden. "Olli tää ei oo sitä..." tuo sanoo niin hiljaa että jos korvani ei olisi melkein Aleksin suussa en olisi kuullut tuota. Olin kyllä huomannut että Aleksin annos koot olivat viimeisen viikon aikana pienentyneet, mutta olin vain laittanut jännityksen piikkiin.
"Allu hei kaikki on ihan hyvin ja oot upee sellasena kun oot ja pienet notkahdukset on ihan ok" sanon Aleksille, joka katseli itseään peilistä arvostelevan näiköisenä. "oonko mä lihonnu" Aleksi kysyy aivan omissa maailmoissaan. "Entä nää reidet nehän on aivan liian leveet" Aleksi jatkaa. "Posketkin on ku jotku pullat" Allu ehtii sanomaan ennen kun keskeytän tuon. "Ja nyt loppu sä et oo lihonnu, sun reidet on just hyvät ja posket on mun mielestä edelleen vähän lommolla" vastaan tuolle ja suutelen tuon kaulaa. Tosiaan Aleksi on tosi laiha edelleen, mutta onneksi jo normaalissa painossa -ainakin kun viimeksi punnistsimme. "Mennää syömää omppulohkoja yhessä ja lähetään sitten kouluun" Aleksi sanoo.
Päätin hieman härnätä ja aloin imemään tuon kaulaan fritsua. "Mmmmghhh" kuulin Aleksin suusta ja tuo taivutti päätään taakseppäin nautinnosta, sillä saatoin imaista sen aika lähelle ellen jopa juuri allun herkkään kohtaan.
"Nonni mennääs sitte ettei myöhästytä" totean tuolle kun olen taiteillut tuon kaulaan punertavan jäljen. "No herra varmaan myös pilkkoo ne omenat meille kun kerta oli tälläinen tähän pakko imutella" Aleksi toteaa ja alkaa kaivaa kaapistaan jotain. Pian huomaan tuon kaivavan peitevoidetta. "Voi nyt vitttu Aleksi siis ootko sä tän koko kesän käyttäny vaan tuota siis mä iha tosissaan luulin et sult ne vaa hävii jotenki tosi nopee tai sit en vaa huomaa niit tai jotai. Niiku et oo sit mulle viittiny tarjoo" esitän loukkaantunutta. "Joo oon käyttäny mut vaa sellasis tilanteis ku ei ois ollu kovin korrekstii mennä kirahvin näkösenä paikalle" tuo toteaa ja alkaa peittämään fritsua. "No mitäpäs luulet et mitä oon käyny päässäni ku menin esim sinne mummon synttäreil aivan kirahvin näkösenä ku just edellisenä iltana sul oli menny vähän lujaa" totean tuolle. "No ne oli nii tummia et ei tää ois auttanu paskaakaa. Voidaa sulle käydä hakemas omat tarvikkeet tänään koulun jälkeen, ku tää mun on liian vaaleet sulle ja muutenki ihan lopussa nii ostan itellekki uuden" tuo naurhataa
Vihdoin pääsimme matkaan kun saimme syötyä ja allu vaihdettua paidan ja peitettyä mun tekemän punaisen läikän. Onneksi minulla oli mopo, jolla pääsimme kulkemaan näppärästi koululle. Tosiaan vain mulle oltiin ostettu mopo, mutta molemmilla oli kuitenkin kortit ja kypärät. Pää osan ajasta kuitenkin minä ajoin ja Allu oli kyydissä, mutta oli hyvä että allullakin oli kortti.
Koululle päästyämme menimme Joonakselta saamiemme ohjeiden mukaan yhdelle sohvalle, jossa muut jätkät jo olivatkin. "Siis tiesittekö että Allu on tän koko kesän vaan nöyryyttäny mua jossain mummon juhlissakin, niinkun sillä on kaapissa jotain puuteria ja peitevoidetta ettei näytä ihan kirahvilta ja tänäänkin peitti yhen, mutta sit ku mulla on kaula täynnä tummii läiskii ja mun pitäis mennä mummon juhliin nii sit ei mainita asiasta mitään" kerron heti muille aamun tapahtumia. "No et sä oo koskaan niistä mitään valittanukkaa" Aleksi toteaa. "Nonni ja sit te rauhotutte enne ku joudutte eron partaalle, nimitttäin Joonaksella on joku uus ihastus" Tommi keskeyttää. "Uuuu kuka? Onks se tyttö vai poika? Lyhyt vai pitkä? minkä väriset hiukset? Koko nimi? Osoite? henkilöturvatunnus? Mopon rekkari tai sit jos sil on polle nii miks ei senki rekkarii? Perheen jäsenten nimet?" Aloitin heti tenttaamisen.
"No siis se on poika, aika lyhyt, brunet, en kerro, en tiedä tarkkaa, en tiedä, polle sil kai on mut rekkaa en tiiä" Joonas vastaa hymyillen. "Heippa tässä puhuu rehtorinne Annikki Suomela ja nyt kaikki ensimmäisen vuosiluokan lukiolaiset voisivat siirtyä liikunta saliin" kuuluu kuulutus jostain kaijuttimesta. "Noh onnee vaan se saatanan Annikki-täti on vitun raskas" Joel sanoo ja häipyy tunnillensa. Ja me lähdemme Aleksin ja Tommin kanssa valumaan liikunta salia kohti Joonaksen ohjeiden perusteella.
-----------------------------------
Noni eka luku julki toivottavasti tykkäätte<3
YOU ARE READING
Alone against others // Blind Channel //
FanfictionTää on jatko osa tarinalle Alone anainst all joten se kannattaa käydä lukemassa ensin. Tässä kirjassa Aleksi, Olli ja Tommi on lukion ekalla, kun Joel ja Joonas on lukion tokalla. Onkohan Nikolla vielä jotain jäänyt hampaan väliin vai katuuko hän te...