Alone against others // Blind Channel //

14. Kävely sillalle

Aleksin pov.

Olen Ollin halauksessa. En tiedä mikä taas mua vaivaa mutta sen tiiän että ahistaa. En mä voi Ollillekkaa kertoo ku en tiiä ees ite mikä mussa on taas vikana. Aina ku ahistaa nii emmä haluu syyä, mut jostai syyst tiuskin Ollille ku se halus tulla syömää. Oli mullaki nälkä emmä sitä kiellä, mut emmä ois saanu sille kuitenkaa tiuskia. Ja nyt vituttaa koska tiuskin Ollille. "Anteeks" kuiskaan Ollille, joka edelleen on minun takapuolellani. "Ei sun tarvii pyytää anteeks, jos jonku nii mun pitäis ku painostin sua kertoo mikä on vikana" "Ei ku iha hyvä et painostat välil ku emmä muute varmaa kertois ollenkaa mut emmä sais sulle tiuskii vaik kuinka paha olla olis" "Voi Allu emmä välitä jos välil tiuskit se vaa on yleensä merkki siit ettei sul oo kaikki hyvi" "Oot ihana" Sanon vielä Ollille. "Tuntuisko susta nyt siltä et haluisit kertoo mikä on vialla? Ei tietenkää oo mikää pakko mä vaa haluisin tietää nii pystyisin ehkä jotenki helpottaa sun oloo ja jos en nii ainaki puhumine vois auttaa" Olli toteaa korvani vireltä. Emmä osaa sille puhua enää. Palanousee kurkkuun ja ahdistus vain pahenee. En pysty enään tähän. Täytyy päästä ulos. Seinät tuntuu tulevan koko ajan vain lähemmäs.

"Olli mä meen ulos" Totean jotenkin tosi kylmästi ja vain lähden Ollin sen enempää pidättelemättä. En tiedä mikä edes taas mussa on vikana. En mä pysty edes Ollille kertomaan sitä että mua ahistaa. Ehkä just siks etten tiiä mikä se syy on. Laitan eteisessä kengät jalkaan ja menen ulos. Meinasin vain aluksi mennä puunjuurelle istumaan, mutta ulospäästyä tuntui että en pysty olemaan sekunttiakaan paikoillaan, joten lähdin kävelemään tielleppäin. En tiedä seurasiko Ollia toimiani vai jäikö hän sisälle. Kävelin päämäärättömästi eteenpäin.

Jossain kohtaa alkoi ahdistaa että olin yksin ulkona näin kaukana kotoa. Tai no Ollin luota joten lähdin kävelemään takaisin päin. Ahdistus vain tuntui kasvavan enkä oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä sen helpottamiseksi. Olin näköjään kävellyt tietämättäni sillan yli. Pitkän pudotuksen päässä sillalta pauhasi koski. En tiedä mutta se tuntui rauhoittavan. Vesi kohisi alhaalla eikä täällä ollut muita ihmisiä, joten päätin jäädä tähän vähäksi aikaa istumaan. Ei hätää en mennyt kaiteelle en mä niin itsekäs ole että jättäisin Ollin tähän maailmaan yksin kärsimään. Eiks se oo ihan hyvä syy olla hyppäämättä?? Emmä kyllä ehkä muutenkaan haluaisi sieltä hypätä. Istuskelin sillalla nojaten kyljelläni kaiteeseen ja samalla katsellen veden kuohuamista koskessa, kunnes kuulin jonkun huutavan nimeäni vähän kauempaa. Käänsin katseeni ja näin Ollin hahmon tulevan lähemmäs. "Aleksi vittu mä säikähin ku et tullu yli tuntii kotii" Olli huohotti kun pääsi luokseni. "Mmmm" Vastasin sillä ei mulla ollut mitään ihmeellistä asiaa. Koitin vain saada taas siitä hetkestä kiinni minkä Olli äsken keskeytti. Se oli rauhoittava  ja mua ei edes silloin ahdistanut.

"Aleksi voitko sä vaan kertoa mikä sulla on mä oon ihan vitun huolissani" Olli yritti vielä ja tuli viereeni istumaan. Olin vain hiljaa ja katselin koskea. "Aleksi pliiss voitko ees yrittää sanoittaa sitä jotenkin?" Olli jatkaa. "No kun vittu en tiedä" tiuskaisin Ollille ja lähdin kävelemään takaisin Ollin kotia kohti tai no taitaa se olla nykyään minunkin kotini. Ainakin se tuntuu enemmän kodilta kuin se missä minun pitäisi asua.

Olli tuli perääni ja kiri minut kiinni muutamalla juoksu askeleella. "Aleksi mä en haluu painostaa sua kertoo jos et haluu tai et osaa mut tää sun käytös viittaa jotenki ahistuksee ja ainaki se et lähet vaa kävelemää etkä kerro mitää ja sit oota vaa tunti tolkulla pois saa mut tosi huolestuneeks" Olli sanoo kun sai minut kiinni. "No vittu oisit kysyny tai jotai emmä meinannu itteeni tonne tappaa kuha lähin kävelemää" tiuskaisin taas. Emmä halunnut olla vihainen Ollille enkä ollutkaan en vain osannut sanoa että ahdistaa ihan vitusti enkä tiiä mikä mussa on vikana. Olli oli koko loppumatkan vain hiljaa joka ahdisti vielä enemmän. En osannut olla. Tiesin että jalkoja piti liikuttaa eteenpäin jotta Olli ei ihmettelisi mikä mulle taas oli tullut. Rupesin keskittymään ihan pikku asioihin. 

Olimme jo aika lähellä kotia ja ahdistus oli kasvanut jotenkin tosi isoksi ja halusin vain päästä takaisin sisälle ja lukittautua vessaan tai jotain. Joten päätin että haluan juosta lopun matkaa, mutta täytyi keksiä joku syy jotta se ei olisi outoa. "Vika ovella on mätämuna" huudahdin ja lähdin juoksuun. Kotiovella huomasin ettei Olli ollut muuta kuin jatkanut kävelyä. Olin tehnyt jotain pahasti väärin. Aloin mennä paniikkiin. Olin satuttanut Ollia. En pysty tähän. Hengitykseni alkoi vaikeutua. Avasin oven ja menin mahdollisimman nopeasti vain sisälle. Lähes juoksin Ollin sängylle. Menin jonnekkin nurkkaan ja yritin rauhoitella itseäni. Ei mulla olisi kun vain muutama minutti aikaa saada tää menemään ohi. Paniikkikohtaus vain paheni. Ja sitten ovi aukesi. Ollin kasvoilla ei ollut minkään näköistä ilmettä kun hän saapui huoneeseen. Ei Ollin olisi tarvinnut tätä enää nähdä.

Olli tuli viereeni ja veti sivuttaiseen halaukseen. Tämä ei ollut enään normaalia. Aloin panikoimaan vain enemmän. En pystynyt enää tähän. Mun täytyi päästä pois. Yritin kuitenkin rauhoitella itseäni ensin tässä. Ollin ei tarvitsisi tietää kuinka paha tää kohtaus oikeesti on. 

Kuitenkin se vain paheni, joten mun oli pakko yrittää lähteä. Olli kuitenkin esti sen. "Mä mä m-mä e-e... en-n s-sa.... s-saa-aa h-hen... hen-ke... äää" yritin sanoa Ollille. Olli vain piteli minusta kiinni. En pystynyt tähän. Aloin rimpuilla....

------------------

Moikka taas täält tulee taas tällee yksittäinen luku. Pitäis varmaa vähän aktivoituu taas.

Mut meinasitteks mennä bc keikoil???

Ite meinasin mennä mut en viel tiiä mille.