Alone against others // Blind Channel //

2. Nuuskat

Joonaksen pov.

Kellojen soidessa lähdimme Joelin kanssa erisuuntiin sillä minulla on psykologiaa ja Joelilla oli jotain matikkaa. Kävelimme vähän matkaa samaan suntaan ennen kun Joelin oli käännyttävä matikka siipeen. Tosiaan siellä oli matikan, fysiikan ja kemian tunnit. Meidän koulu oli aika fiksu koska vaikka nää oltiin jaettu hyvin nii aina kun joku aina liittyy toiseen esim matikka ja fysiikka tai blisa ja kemia niin ne oli toistensa lähellä. Mut joo kävelin aika omissa ajatuksissani psykologian tunnille, kunnes törmään johonkin. Ja se johonkin oli oletettavasti ihmisolento, koska ei täällä keskellä käytävää paljoa penkkejä ollut. Katsoin hieman alaspäin ja näin Nikon. Tuon söpön brunen, minua lyhyemmän yksilön.

"Anteeks" sanoin ja aloin nostelemaan tuon sylistä pudonneita tavaroita odottaen että kohta minut haukutaan pystyyn tai retuuteaan, sillä en ollut nähnyt Nikoa viime lukuvuonna kuin muutaman yksittäisen kerran ehkä. "E-ei s-se mi-mitään" tuo takelteli suustaan edelleen katse maassa keräten tavaroitaan. Tuon taskusta putosi nuuskakiekko juuri kun psykologian opettajani käveli ohitsemme. Nappasin sen niin nopeasti kuin pystyin siinä tilanteessa toimimaan, sillä koulumme oli 'päihteetön', ei kukaan täällä oikeesti ollu päihteetön opettajat ainaki ihan lahjakkaasti sitä tupakkia polttaa aina aamuisin ennen kun tulee kouluun ja koulun jälkeen.

"Noh noh Joonas mikä toi oli minkä laitoit sun taskuus" psykologian opettajani kyseli. "No se oli ihan kuule sellanen salmiakkikarkki kiekko" kerron tuolle sillä onnekseni sellainen oli taskussani sillä hetkellä. Tokikin se oli Joelin mutta se nyt oli minun taskussani, joten näytin sen psykologian opettjalleni. "Aaa okei anteeksi että epäilin" tuo pahoitteli. 

Tämän opettaja hässäkän aikana Niko oli ehtinyt jo kerätä tavaransa ja oli jo poistumassa paikalta, mutta ehtisin sain hänet kiinni muutamalla juoksu askeleella. "Hei odota nyt, mul on jotai mikä kuuluu sulle" sanon tuolle. Niko kääntyy ympäri edelleen katse maassa. Ojennan tuolle hänen kiekkonsa. "Ole hyvä" "kiitos mut ei sun ois tarvinnu" tuo sanoo ja nostaa varoen katseensa ylöpäin minuun. Näen tuon silmistä aivan eri ihmisen kuin aikaisemmin. Silmistä paistaa puhdas pelko kun ennen siellä oli enemmän uhmakkuutta ja muuta. "Niko onks kaikki hyvin?" kysyn sillä olimmehan me tunteneet pitkään. "Juu on" tuo vastaa ja kääntää katseensa pois. "mun pitää mennä tunnille" tuo jatkaa. 

-time skip ruokavälkälle-

"Joonaaaaaasssss" kuulen Ollin vinkuvan takaani. "No mitääää" vastaan tuolle. "sää et koskaa kertonu sitä sun ihastustas" "Emmä voi ku ensinnäki te ette hyväksyis sitä ja muutenkaa siit ei vois koskaa tulla mitää tiiän et se on hetero" vastaan tuolle. "Hei tiiäks vaik se oiski joku Niko       -mitä muute en oo nähny pitää aikaa- nii ei mua kiinnostais kunha sä oot onnellinen" paikalle saapunut Aleksi toteaa. 

"Hei se on Niko" Olli hihkaisee. "Mistä sä sen muka tiedät" "No sun ilmees muuttu ja nyt ainaki ku muotoilit lausees tollee" Olli vastailee ja tottahan tuo on tykkään Nikosta. "Mut kai se on teille ihan ok??" varmistelen, sillä en halua että Aleksille tai muillekkaan tulee epämukava olo takiani. "On on meet vaa puhuu sille ja tällee. En kyl tiiä misä se vetä- Hei siinä paha missä mainitaan" Aleksi selittää kun Niko kävelee ohitsemme. "En ees tienny et se on meijä koulus" Joel naurahtaa. "Misä Tommi muute on?" Kysäisen kun ei sitä  ole näkynyt tässäkään. "No en kyllä tiiä et se sano käyvänsä vessassa et joko se on eksyny tai sit jääny sinne vessaa snäppää Celindalle" Aleksi vastaa. Tosiaan Celinda ei ollut tullut meidän kanssa samaan lukioon  vaan oli hakenut amikseen lähihoitajaksi ja kuulemma aikoo erikoistua lapsiin, mutta ei sitä koskaan voi tietää. "Celinda taitaa lasten sijasta erikoistua Tommiin" Joel toteaa. "Nonni eiks toi ollu viime kevään juttu" Olli naurahtaa.

Haimme ruuat ja menimme johonkin syrjäiseen pöytään, joka sattui olemaan nyt vapaana, onneksi. "Noh mites teijän lukio on alkanu?" kysyn. "No mitä nyt jaettiin luokkiin ja käytii jotai järjestys sääntöjä jotka on aina kaikkialla samat niin läpi ja sit käytii läpi et miten tääl toimitaa ja opiskellaa ja tälleen" Aleksi vastaa. "Nii eli ihan perus" paikalle vihdoin saapunut Tommi vastaa. "Noh mites oli eksyitkö koulussa vai eksyitkö Celindassa" Joel kysäisee. "Ihan btw Joel mä en eksy Celindassa mä tunnen sen läpikotaisin että jäin ihan vaan sille viestittelee" Tommi vastaa. 

Samalla kun Joel ja Tommi keskustelevat jotakin kuulen Ollin ja Aleksin keskustelun: "Hei sun on pakko syyä" "Ei oo nälkä mä syön kotoo" "Allu mä en haluu ja toivon ettet säkään haluu ittees siihen kuntoon enää mitä olit 2v sitte" "En haluu mut mun on nyt vaa tosi vaikee syyä" "Miten ois jokasesta haarukallisesta ruokaa tulee yks pusu ja jos safkaat kaiken nii illalla mentäis vähä pidemmän kaavan mukaa ku meil ois käty" "Okei mut ennen ku päästää illal vetää pidemmän kaavan mukaa nii saat antaa ne pusut koulun vessassa" "No miks ei heti tässä" "No varmaanki siks et kaikki leimais meijät heti ällösöpöiksnuolijahomoiks enkä haluu sellast mainetta" "True mut sit kans syöt en haluu olla pelkän käden varassa" "Olli on puutteessa" päätän hihkaista ja keskeyttää heidät. "Saatana porko ku aina pitää salakuunnella Aleksi narahtaa. Tosiaan me teidämme Aleksin ongelmista ja koitetaan parhaamme mukaan auttaa ja nytkin kun saattaa mennä kauemmin sylmisessä koitamme syödä hitaammin että oltaisiin kaikki suht samassa tahdissa jotta Aleksia ei niin paljoa ahdistaisi syöminen ja muutenkin syömme kaikki aina kouluruuan eikä puhuta laihduttamisesta ja niin edespäin niin pystytään auttaa Aleksia. Pienillä teoilla on suurivaikutus.

___________________________________________________

Samaa mieltä pienillä teoilla on suuri vaikutus. Esim: en syö enää yhen mun rinnakkaisluokkalaisen kaa koska mul tuli vaikeuksii syömisessä kun hän feikkas muutaman viikon syömishäiriöö joten päätin et en syö sen kaa enää ja alko sit pikkuhiljaa taas helpottaa. 

Ja itellä tosiaan on vaikeuksii syödä muitten ihmisten kanssa et syön mielummin yksin tai sit koulus syön niitten tiettyjen tyyppien kaa kehen luotan ja oon tottunu et ne  ei sillee syö koulus mut sit ku pystyn luottaa et ne ei tuomitse nii voin olla siin niitten kaa ilman ahdistusta

Muistakaa et ootte täydellisii omine virheinenne koska yhtä täydellistä ihmistä ei oo olemassakaa vaan kaikki on täydellisii sellasena ku on<3<3