Alone against others // Blind Channel //

15. Yöksi??

Nikon pov.

Istuimme ruokapöydässä minä Joonaksen vieressä ja Joonaksen isä joonasta vastapäätä. Joonas oli laittanut lautaselleni jotain makaroonilaatikkoa ja siihen viereen jonkun näköstä salaattia. Katselin ruokaa ja mietin sen kaloreita ja sitä kuinka paljon lihoisin sen syödessäni, kunnes ajatukseni keskeyttää kukas muukaan kuin Joonaksen isukki. "Noh pojat haluutteks kertoo miten tähän ollaan päästy?" Joonaksen isä kysyy. "Noh kuha törmäsin Nikoo joku päivä siis kirjaimellisesti törmäsin ja sit ollaan vaa ruvettu näkee käytävil ja nyt sit lupasin auttaa sitä yksis läksyis" Joonas toteaa. "No sepä kiva, kukaan ei vieläkään vastannu oliko läksynä harjotella kortsun käyttöä käytännössä??" "No se me osataan kumpikin jo silmän sidottuna, kännissä ja käden selän takana, mutta ihan tossa matikassa meinasin auttaa" Joonas vastaa. "Ja sitten on tentin vuoro" Joonaksen isä hihkaisee innoissaan. "No kaipa sitte" Joonas toteaa ja ottaa toisen käteni sylistäni hänen käteensä. "Onkos sulla sisaruksia" Joonaksen isä aloittaa "Noup" "Missäs vanhemmat työskentelee?" "Äiti jossai emmä oikee tiiä ja isä kait jossai tehtaal" vastaan. Haluaisin vain pois tästä tilanteesta. "Miten koulu on menny?" "Hyvin kai" "Mitäs toi kai meinaa?" "Jotku on menny oletettua huonommin mutta muute hyvi"

Ja näin ristikuulustelu jatkuu ja koitan parhaani mukaan vastailla kysymyksiin ja välillä laittaa joitain kurkunpaloja tai makarooneja suuhuni ja saada nielaistua ne. 

"Joo kiitos eiköhän tää riittäny tältä erää meen opettaa Nikolle sitä matikkaa nytte hei hei ja kiitos ruuasta" Joonas jossain kohtaa toteaa ja viemme lautasemme keittiöön, jossa Joonas tyhjentää loput ruuastani roskikseen, jonka jälkeen kuljettaa minut hänen huoneeseensa. 

"Oliko paha?" Niko aloittaa suljettuaan oven. "Meinaatko ristikuulustelua vaiko syömistä??" kyseenalaistan sillä se ei ihan selvinnyt. "Kuulustelua ihan meinasin. Sä söit ja näin et se oli sul vaikeeta mut oon susta tosi ylpee et söit" Joonas sanoo. "No kiitti ja ei se ollu nii paha ku ois voinu kuvitella" vastasin ja jätin kertomatta Joonakselle sitä faktaa ettei se syöminen ollut niin vaikeeta ku aatteli vaan miten menen lenkille kun pääsen kotiin ja siihen päälle vielä lihaskuntoa niin kalorit palavat pois. "Ja nyt saat sen sun palkkios siitä et tulit syömää" Joonas toteaa ja kaappaa minut haliin jossa kaataa meidät sängylleen. 

Cudlailimme siinä jonkun aikaa, kunnes kuulemme koputuksen ovelta. "Joonas olisko Nikon aika lähtee kello alkaa olee jo aika paljon?" Joonaksen isä kysyy. Nousen automaattisesti sängyltä ja alan tekemään lähtöä. "Voisko Niko jäähä yöks ku sil on kaikki huomiset koulukamat jo koulul ja muutenki meil alkaa samaa aikaa" Joonas kysyy. "Ei mun tarttee voin mennä kotiinki ja muutenki isä suuttuu jos en mee sinne ja oon jo myöhäs" sanoin Joonakselle vastaan. "No kyllä se kait käy mutta kunha Nikon vanhemmille käy" Joonaksen isä vastaa Joonakselle. Edelleen ollen oven ulkopuolella. Ilmeisesti pelkää yllättävänsä meidät uudestaan. "Joo kyl niille käy" Joonas vastaa isälleen enkä uskalla enää väittää vastaankaan. "Mä en todellakaa oo päästämäs sua kotii tähä aikaa yöstä yksin kävelemää Oulun kaduille tiiä mitä sulle sielläki vois sattua ja toiseks se mitä kuulin tänää sun isästä nii en haluu et se tekee sulle sitä ainakaa tänään" Joonas sanoo minulle. "Kiitti Joonas mut ei sun ois tarvinnu" vastaan Joonakselle ja kömmin takaisin hänen sängylleen aivan häneen kiinni. Sekä jätin jälleen asioita kertomatta.

Nukahdimme sängylle lusikkaan minä pikkulusikkana. Kerrankin uskalsin nukahtaa, oli lämmin ja turvallinen olo.

_______________________________

Mitäköhän Niko jätti kertomatta Joonakselle?

Nyt se Nikon suunnittelema urheilu jäi kyllä välistä mutta hyvä niin ainaki  mun mielestä.