Alone against others // Blind Channel //

13. Jugurtti

Ja pahoittelut tähän heti alkuun en oo vaa jaksanu kirjotella ku vähä kaikkee nii otin vaa tauon kaikest mahollisest mitä vaa pysty. Tosiaan koulu stressii tosipaljo ja muutenki tosipaljo kaikkee uutta meneillää enkä oikee tiiä miten pitäis suhtautuu kaikkee ja tälläsenä luottamusongelmaisena tää elämä ei oo nii helppoo ku se vaikuttaa olevan mut joo nyt siihen tarinaa ja päästää näkee vähä Ollii ja Aleksiiki täs luvus.

Ollin pov. 

Olimme vain cudlailleet kokoillan ja pyöritetty taustalla jotain muumeja läppäristä. "Allu mentäiskö syömää iltapalaa ja sit nukkumaa mua väsyttää" kysyn tuolta päälläni makaavalta mustahiuksiselta. Vastaukseksi saan vain tiukemman otteen, jonka tulkitsen kieltäväksi vastaukseksi. "Allu pliiss mä varmaa kuolen nälkään" totean tuolle. "Mut mä en joten kärsi keskenäs oon edellee täynnä siitä ruuasta" Aleksi toteaa, jotenkin hieman vihaisen kuuloisena, kuitenkin samaan aikaan niin tunteettomana, jokin on nyt oikeasti pielessä. "Jos mennää syömää vaikka jotku pikkujugurtit?" ehdotan tuolle. (siis semmoset pienessä purkissa olevat maustetut jugurtit) Aleksi kierähtää pois päältäni ja lähtee alakertaan. En tosiaan tiedä mikä nyt on vialla.

Kun pääsen alas näen Aleksin jo jääkaapilla valitsemassa jugurttiaan. Lähemmäs päästyäni huomaan tuon katselevan jugurttien kaloreita. "Ei ei ei tässäkin on iha liikaa vittu mä en voi lihota enää yhtää tai sit en kelpaa" kuulen Aleksin mumisevan todella hiljaa. En halua säikäyttää Aleksia tuo on täysin omassa kuplassaan. "Pääsenks määki valitsee jugurttini" totean kuitenkin tuolle. Aleksi kääntyy salamana ympäri ja huomaan kyyneleet tuon silmissä, joita Aleksi kuitenkin koittaa peitellä. "jooh mmä otan mmeil v-vettä" Aleksi ilmoittaa minulle todella hiljaa ääni hieman väristen. Laitan oman jugurttini kulhoon ja lisään siihen vielä lisäksi maustamatonta jugurttia ja kauramuroja. Kun pääsen olohuoneeseen, jossa meidän piti syödä Aleksi istuu sohvan nurkassa polvet rintaansa vasten vedettynä, lasittunut katse silmissään. 

Menen Aleksin viereen ja lasken jugurttini tasolle Allun avaamattoman jugurtin viereen. "Aleksi" sanon toisen nimen ja yritän saada katsekontaktia, muttei toinen reagoi mitenkään. Koitan etsiä jotain vinkkejä mikä tuolla voisi olla, mutten löydä mitään. Ei itkemisen merkkejä, hengittää suht normaalisiti, puhelin on ylhäällä yöpöydällä, vesi on tuotu. Aleksi vain istuu sikiöasennossa sohvan nurkassa, lasittunut katse silmissä enkä saa toiseen minkäänlaista kontaktia.

Nostan Aleksin syniili ja kierrän käteni tuon ympärille. "Allu kerro mikä sul on mä en tiiä enää miten mä pystyisin auttaa sua. Emmä haluu menettää sua" sanon tuolle. Omatkin kyynelkanavani jo aktivoituessa. "Kaikki on iha hyvin mul ei vaan oo oikeesti nyt yhtään nälkä ja tuntuu et jos syön viel vähänki nii oksennan" Aleksi toteaa ja kiipeää pois sylistäni. "Aleksi pliis mä en osaa auttaa jos et kerro mikä sulla on" koitan vielä saada tuon puhumaan. "Kaikki on iha hyvi ei mul vaa oo nälkä" tuo vain vastaa ja avaa jugurtti purkkinsa. "Aleksi mä nään ettei kaikki oo hyvin, mä oon iha vitu huolissaa" sanon tuolle. "ei tarvii kaikki on iha hyvi niinku sanoin jo" "Älä Aleksi lähe tohon nyt yhtää mä tiiän ettei kaikki oo hyvin. Ei sun oo pakko syyä jos sust tuntuu pahalta voit vaikka syyä myöhemmi yöllä, jos tulee nälkä tai jotai" Sanon Aleksille, jolloin tuo ottaa jugurttinsa mukaan ja lähtee pois. Annan Aleksin olla hetken rauhassa ja syön itse oman annokseni.

Mennessäni keittiöön huomaan Aleksin istuvan vielä keittiön pöydän äärellä. Lähemmäs mennessäni huomaan että hän on kuitenkin syönyt jugurttinsa, mutta nyt kuitenkin pöydällä on pieni lammikko jo kerennyt muodostumaan tuon kyynelistä. "Mä huomaan ettei kaikki oo okei mut voit sit puhuu ku sust tuntuu siltä" sanon Aleksille ja halaan tuota takaa päin. "Kiitti Olli" Aleksi sanoo itkunsa keskeltä ja kiertää kätensä käsieni ympäri, jonka tulkitsen niin että olen tervetullut tähän ja tein jotain kerrankin oikein.