Alone against others // Blind Channel //

7. No oltiin Jonskun kanssa vessassa homoilemassa

Nikon pov.

Herään aamulla siihen kun kuulen jonkun kompuroivan portaissa. Voi vittu en sitte herätystä voinu laittaa tai sitten puhelimesta on vain akku loppu. Yritän nousta ylös kunnes tajuan joka paikkaan edelleen särkevän. Ja eilisen muistot tulvivat mieleeni. Ahdistus alkaa taas. En uskalla pitää yhtään ääntä enkä uskalla mennä ulos huoneestani. Onnekseni muistan yöpöydän laatikossa olevan terottimenterän. 

Havahdun jälleen omasta kuplastani kun kuulen jonkun lähtevän ovesta. Olettaen tuon olevan isäni joka lähti juuri töihin. Ja tosiaan kello on vasta 8.30 joten ehtisin kouluun sillä se alkaa vasta 10.50. Nyt vasta tajuan katsoa ranteitani ne ovat osittain kuivuneen veren peitossa osittain uusien vuotavien haavojen ja niiden tuottaman veren peitossa. Pitäisi ehkä puhdistaa ne. Lähden hitaasti kivuissani kohti vessaa pelkissä boksereissa ja hieman isossa tpaidassa. Kun pääsen vihdoin vessaan lukitsen sen ja alan puhdistaa ranteitani. Samalla vessa reissulla pesen kasvot ja hampaani sekä käyn kusella. 

Lähden kohti alakertaa jotta saisin buranan, mutta yllätyksekseni täällä on joku muukin minun lisäkseni. Nimittäin joku muu isäni kavereista kuin ne ketkä raiskasivat minut eilen. "Hei katso mukula päässy sängystä ylös" tuo sanoo. "Aika ihme sait kyllä sellasta kyytiä eilen. Mut jos ne ei sua sänkyyn saanu jäämää nii kaipa mun se sitte pitää tehdä" tuo vielä jatkaa ja tulee lähemmäs. En edes yritä pakoon sillä en näissä kivuissa edes pääsisi. 

Tuo lyö minua ensin vatsaan josta horjahdan ja sitten tuo kaataa minut lattialle ja tulee päälleni niin etten pysty liikkumaan. Sitten tuo alkaa imeä kaulaani fitsuja ja se sattuu sillä tuo puree ja näykkii kovakouraisesti kaulaani. "Noin ja sit vielä viimeistely" tuo sanoo ja nousee päältäni ja alkaa ottaa huppariaan pois. "Hei en mä nyt tollaseen saastaan aijo kyrpääni tunkee enkä ees antais sun siihe koskee vielä jonkun hivin sulta saan" tuo jatkaa vielä. Makaan vain hiljaa paikallani ja odotan kohtaloani. Tuo oletettavasti mieshenkilö alkaa potkia minua kylkiin ja jalkoihin. En edes yritä estellä. Enkä yritä suojata päätäni.

---

Pääsin vihdoin kouluun kun olin ensin toipunut maassa tuon miehen kohtelusta ja sitten vetäny ihan liikaa särkylääkkeitä sillä en mä voi tollasen takia jättää koulua välistä. Kävelen kivuliaasti sillä joka askeleella minua sattuu alaselkään, perseeseen, reisiin, kylkiin ja oikeastaan ihan kaikkialle. Pyrin pitämään huppua päässä niin syvällä ettei ketään huomaisi fritsuja kaulassani. 

Kuitenkin jo ensimmäisellä siirtymä välkällä joku törmää minuun ja lennän törmäyksen voimasta lattialle. Silmistäni yrittää hälyttävästi puskea kyyneleet niin paljon se sattuu. Katson ylös kehen olen törmännyt. Se oli Aleksi. Käännän katseeni äkkiä takaisin maahan ja yritän kivuissani sanoa tuolle jotain pahoittelevaa. Yritän parhaani mukaan nousta ylös mutta näissä kivuissa siitä ei tule mitään. "Joonas tuu auttaa Niko pitäis viiä terkkarille" kuulen Aleksin sanovan. "Ömm-m e-ei m-mua t-tart-tee se-sel-viin i-itek-kii" yritän tuolle jotain takellella. "No tottakai tarvii ethän sä pääse ees lattialta ylös ja kyllä mä nyt nään että sua sattuu ja aika hitosti" kuulen joonaksen äänen ja pian tunnen kun minua nostetaan ylös olkapäiden alta kiinni pitäen. "Kai sä allu jaksat kyl mä tän saan yksinki hoidettuu jos tuntuu et voimat loppuu" kuulen Joonaksen äänen. Joonas on aina huolehtimassa toisista. Ilmeisesti Aleksi vain nyökkää tai jotain sillä en ainakaan kuule mitään vastausta, muttei hento ote toiselta puolelta kuitenkaan irtoa. 

Huomaan Aleksin eleistä kuinka tuota stressaa tämä tilanne todella paljon. Hän pelkää minua ja ihan syystäkin. Tein Aleksille todella väärin. 

Pääsimme tekkarin luokse ja silloin kuulen Ollin äänen käytävällä. "Alluuu mitä hemmettiä sä teet ton yhen kaa siellä. Joonaksen mä vielä ymmärrän koska sen toisten ihmisten auttamisen tarve on jotain niin suurta että vaikka se pelastais työkseen henkiä olis sen pakko vielä harrastaa sitä eikä se siltikään sais siitä tarpeekseen vaan tulis vielä haamunakin yrittämään pelastamaan ihmishenkiä" Kuulen Ollin hieman ärtyisän ja hämmentyneen äänen aika lähetäkin. "No oltiin Jonskun kanssa vessassa homoilemassa ja sit lähettii ettii sua kunnes törmäsin Nikoo eikä se päässy enää sieltä lattialta ylös ku se oli nii tuskissaa nii oli vähä pakko auttaa" Aleksin hento vähän värisevä ääni kuuluu hieman etäämmältä. "No toi teijä vessan homoilu reissu oli ihan puhtaasti vaan jotai ristikusella käymistä mut joo mennää safkaa Jonsku tulee sit perästä vakio pöytää ku on saanu taas yhen elämän pelastettuu" kuulen vielä Ollin sanovan ennen kuin tulee hiljaista.

Tietenkin ennen kuin kuulen terveyden hoitajan ylipirteän äänen kutsuvan minut ja ilmeisesti Joonaksen sisälle.