Alone against others // Blind Channel //

10. Joka tuntui silti liian lyhyeltä

Joo tosiaan nyt vähä enemmän Jikoo tähän väliin ja sitte taas jossai vaiheessa sitä rakasta oleksia.

Joonaksen pov. 

Pääsimme juuri perille kotiini. Kenenkään ei pitäisi olla vielä kotona joten saamme olla ihan rauhassa. "Käydää eka vaik viemäs meijä reput tonne mun huoneesee ja sit meennää haukkaa vähä jotai tuol keittiös" sanon Nikolle joka vain nyökkää vaisuna. 

"Hei se on ihan okei et sä et haluis syyä en tiiä syytä helpottais jos avaisit mut sun ei oo pakko kertoo mitää jos et haluu kertoo, mut silti sun pitäis syyä oli tilanne mikä tahansa" sanon Nikolle ku pääsemme keittiöön. Niko taaskin vain nyökkää vastaukseksi. "Haluisiks leipää vai smootiee meil olis tuo jää kaapis jo valmiiks aamusta smootiee nii voisin ainaki ite ottaa sitä" sanon Nikolle katsoessani jääkaappiin. "J-joo m-mää-ki vo-i-sin ot-ttaa s-sitä" Niko jostain syystä takeltelee. Käännän katseeni tuohon ja huomaan tuon katsovan käsiään ja nypläävän kaikkea mahdollista käsissään. Katselen hieman tarkemmin ja huomaan tuon käsien täresevän ja myös tuon hengitys tuntuu olevan kiihtynyttä. "Niko kaikki ok?" kysyn vaikka kyllä mä sen huomaan ettei kaikki ole ok. Niko nyökkää. "Hei mä nään et kaikki ei oo ok mennää tonne sohval eika rauhottuu syyää sitte" sanon tuolle ja otan tuon niin sivuttais halaukseen että tuo voi nojata minuun matkalla sohvalle. 

Sohvalla vedän Nikon pään rintakehälleni ja alan silitellä tuon selkää pitkin vedoin jotta tuo rauhottuisi. 

Hetken kuluttua tuo oli jo rauhoittunut. "Niko haluuks kertoo mist toi johtu? Ei oo pakko jos tuntuu silt ettet haluu" sanon tuolle ja koitan hakea katse kontaktia tuon kanssa, joka pienen hetken kuluttua onnistui. Mutta kun Niko alkoi puhua tuo käänsi katseensa takaisin käsiinsä ja näpräsi taas sormiaan. 

"Ööö no siis en vaa haluis syyä ja sit on yks toinenki juttu minkä teen yleensä aina ku pääsen koulusta" Niko sanoo hiljaa. "Kyl sä voit sen täälläki tehä jos tuntuu et se helpottaa oloa" sanon tuolle. "Emmä oikee usko" Niko sanoo ja nostaa toisen hihansa, jonka alta paljastuu sideharsoon kääritty ranne. "Jos tää on sitä mitä luulen nii toi on se mitä en anna sun tehä mut vaik oltais teilläkii en antais sun silti tehäsitä" sanon tuolle. "Onks ok jos katon niit?" kysyn tuolta varoen, jolloin tuo nostaa hieman hämmentyneen katseen minuun. "Juu mut se on sit tosi raaka näky et jos oot vaa varma" Niko vastaa minulle. Alan pikkuhiljaa ja erittäin varovasti käärimään tuon sidettä pois tuon ranteesta, ettei tuota sattuisi. 

Kun saan side harson pois huomaan tuon ranteen olevan hieman kuivuneenveren peitossa ja muutenkin täynnä uudempia ja vanhempia hieman haaleampia arpia. Huomaan Nikolta tulleet kyyneleet kun katson tuon kasvoja. "Hei kaikki on hyvin. Jos haluut et noi puhdistetaan nii sen mä voin tehdä" sanon tuolle ja otan tuon takaisin halaukseen. "Ömm o-okei. Oot vaa ainoo ketä tietää tästä" tuo sanoo. "Seki on ihan okei ja hyvä ku pystyit ees mulle kertomaa" sanon tuolle ja olen lähtemässä hakemaan puhdistus aineita ja lisää sidettä.

Kun tulen takaisin huomaan Nikon ottaneen jo toisenkin ranteen esille, joka on vähintään yhtä hurjassa kunnossa kuin tuo toinenkin. "Onks sul viel jossai muualla?" kysyn tuolta. "No reisissä vähäsen" Niko sanoo niin hiljaa että hyvä jos kuulen sen. "Okei no hoidetaan noi ranteet eka ja sit käyn hakee lisää tota sideharsoo nii saadaa sun reidetki puhistettuu" sanon tuolle ja istahdan takaisin tuon viereen, kuitenkin niin että olisimme vastakkain jos Niko kääntyisi niinkuin minä olen. Niko käänsi katseensa minuun ja kääntyi vastakkain minun kanssa. Tuon katse kuitenkin tippui silmistä huuliini jolloin uskaltauduin pudottamaan oman katseeni toisen huulille. Katselimme siinä hetken aikaa toisiamme silmiin ja sitte huulin. Kunnes oli saanut päätökseni tehntyä. Aijon suudella toista. 

Niko näyttää olevan täysin mukana asiassa, vaikka pelkäänkin säikyttäväni toisen pois luotani. Ottaen sen riskin nojaudun hieman eteenpäin ja samoin Niko tehden sen perässäni. Ja nyt meidän huuliemme välillä on vain muutamia senttejä. Otan hellästi Nikon leuasta kiinni ja yhdistän huulemme. (Oikeesti ois nii paljo tehny mieli kirjottaa tähän joku et Joonaksen mutsi ois tullu keskeyttää noi mut en vielä ehkä joskus toiste sitte) Niko ottaa hellästi kiinni niskastani syventääkseen suudelmaa ja siinä se onnistuikin. Ehkä ei ihan kielen kanssa, mutta on tämäkin ihanaa.

Aika pitkänkin suudelman jälkeen, joka tuntui silti liian lyhyeltä, jouduimme irrottautumaan saadaksemme happea. Jäimme katsomaan toisiamme silmiin. "Ehkä nää pitäis puhdistaa" Niko sanoo, josta hieman yllätyn. Alan kuitenkin puhdistamaan tuon ranteita ja lopuksi rasvaan ja laitan uudet puhtaat siteet tuon ranteisiin. Tietenkin tein nuo mahdollisimman hellästi etten satuttaisi toista.