Alone against others // Blind Channel //

4. "Julmaa, erittäin julmaa"

Ollin pov.

Olimme olleet jo muutamia tunteja Joonaksella, mutta nyt alkoi olla Aleksilla ruoka aika ja tuon käytöksestä rupesi huomaamaan että jos ei kohta lähdetä tuo nussii mua tässä ja nyt Porkojen sohvalla, joten taisi olla aika lähteä kohti kotia. 

Pääsimme kuin pääsimmekin kotiin tai no olimme vasta pihassa mutta  kuitenkin. Avasimme oven ja saavuimme eteiseen. Hyvä että oven ehtisin laittaa kiinni ennen kuin Aleksi oli painanut minut seinää vasten. "Jaahas ja sieltä taas tultiin" kuulin äitini sanovan. "Mä luulin et oot töissä" sanoin tuolle kun Aleksi oli lopettanut kuin seinään kuullessaan äitini äänen. Tuo jostain syystä oli edelleen jotenkin ujo tai ei oikeen mitään hellyyden osoituksia antanut vanhempieni paikalla ollessa. "Niin tosiaan aivan mä sain tän päivän vapaaksi kun mulle tuli vähän pidempi työmatka tietooni tänään kun se kenen piti mennä mursi jalkansa joten ei voi mennä" äitini sanoi. Ei tämä ollut yllättävää nuohan rakastivat työtään, joten he matkustivat joka päivä tunnin ettei meidän tarvitsisi muuttaa ja saisivat tehdä sitä mitä haluaa. Tosiaan isä oli äitin kanssa samalla suunnalla töissä. "Mihi ja millo? ja eiks isäki lähe jonnekki taas jo huomenna?" kyselin. "Joo tosiaan isäs lähtee huomenna päivällä Irlantiin pariks viikoks ja mun pitäis lähtee Saksaan kans muutamaks viikoks. Jos se on teille okei nii menisin voin kyllä perua jos se ei teille käy?" äitini selittää. Ihanaa kun tuo ottaa meidätkin huomioon. "Juu tottakai käy kyllä tää talo pystyssä pysyy sen aikaa ku ootte poissa" vastaan tuolle. "Entä Aleksi?" äitini kysyy ja nyt vastahuomaan kuinka aleksi räpeltää tuon hihaa ja vaihtaa jalkojensa asentoa stressaantuneen oloisena. "Mmm joo on okei" tuo vastaa hiljaa. "Ja sä sanoisit jos ei olis?" kysyn tuolta, jolloin toinen vain nyökkää. Tästä kyllä täytyy puhuu vielä myöhemmin. 

"Mut joo me mennää nyt syömää nii mee sää vaa pakkaamaan jo" sanon äidilleni ja lähdin keittiötä kohti. Siellä kuitenkin huomaan tulleeni sinne yksin, joten päätin mennä etsimään Aleksia huoneestani. Se oli kuitenkin turhaa, mutta vessassa oli valo josta päättelin tuon olevan siellä. Koputin oveen jakysyin "Aleksi onks ok jos tuun sinne?" sillä en halunnut tuon säikähtävän. Kuulin jotain epämääräistä muminaa vastaukseksi, joten päätin mennä sisään. Näin Aleksin katsovan itseään peilistä. Menin tuon luokse ja halasin takaa päin ja laskin pääni tuon olkapäälle. "Kaikki hyvin?" kysyin. Aleksi oli vain hiljaa ja laski katseensa käsiinsä ja alkoi näprätä niitä hermostuneesti. "Hei kyl sä voit mulle puhuu nään ettei kaikki oo ok" koitan rohkaista toista, mutta tuo vain lähtee huoneeseemme. En pidellyt tuosta kiinni vaikka olisin halunnut sillä tiesin toista ahdistavan jos tekisin niin. Lähdin vain tuon perään. Näin Aleksin keräämässä kamojaan johonkin reppuu. Nyt riitti otin aleksia lantiosta kiinni ja käänsin ympäri niin että tuon kasvot olivat minua kohti. "Aleksi kerro mulle mikä sulla on haluun auttaa" sanon tuolle nostaen tuon kasvot minua kohti pitäen tuon leuasta kiinni. "Meen isän ja äitin luo" tuo vastaa ja on jo lähdössä, mutten anna tuon mennä en todellakaa. "Aleksi hei ei sun tarttee lähtee en aijo järkkää mitää bileitä täällä etkä todellakaa oo vaivaks ja muutenki en pystyis nukkuu ilman mun halinallee" sanon tuolle. "En vaa tiiä miten olla" tuo sanoo ja alkaa vaihtaa levottomana painoa jalalta toiselle. ".....mua ahistaa" tuo jatkaa vielä hiljaa. "Hei kaikki hyvin voidaa tänää vaa cudlailla ja kattoo jotai sarjaa jos se helpottais sun oloo tai sit jotai muuta mitä haluut" sanon tuolle. Aleksi kietoutuu ympärilleni halaamaan mua. "Mä rakastan sua" Aleksi toteaa jostain päin. En edes tiedä missä päin tuon pää edes on olettaisin rintahekälläni sillä tuo tykkää pitää päätään siinä. "Nii mäki sua mun täydellisyys" vastaan tuolle.

Halailimme hetken. "Mentäiskö syömää" kysyn tuolta vaikka tiedän vastauksen. "Ei oo nälkä" tuo sanoo niin kuin oletinki. "Siinä tapauksessa pidän sua selibaatissa seuraavat kaks viikkoo" vastaan tuolle, jolloin tuo nostaa katseensa minuun. "Julmaa, erittäin julmaa. Iteet pysyistyis siihe mut kai mun on pakko suostuu" tuo sanoo. "Jess ei tarttee olla puutteessa" naurahdan. "Tehääks vaik jotai smootiee ja sit syyää myöhemmi viel paremmi?" kysyn tuolta. "Sopii" tuo vastaa ja painaa huulensa minun vastaavilleni. Suudelma oli hellä.

-----------------------------------------

Joo I'm back ja nyt tuli tälläst söpöstelyy ja koitan jos nyt jaksaisin jatkaa tään kirjotteluu aktiivisemmi mut ei koskaa voi tietää puspus ootte täydellisii just tollasena ku ootte

p.s. Deadzone on ihan vitun kova niinkun rakastan eikä tarvinnu ees miettii laitanko soittolistalle vaiko en niinkun aivan ihana. Parempi ku flaty tai hd niiku ahh täydelline. En malta oottaa miltä se albumi kuulostaa<33