Kateuden kirpeä katku leijailee ympärilläni, kun alan taas itkemään-- jos näkisit minut nyt, mitä ajattelisit? Olin ylpeä, olin urhea, olin valmis hyppämään. Olen edelleen. Sanot, onnea, kun näet minut ohimennen. En tosin ole kovin onnekas, joten sitä on minulle turha toivotella. Pettymyksen tulinen tuulahdus seuraa minua näkemisesi jälkeen. Kun kotimatkalla katupölyä lentää silmiini ja haukon henkeä, ehkä ensimmäistä kertaa toivon, että kaiken tämän sijaan olisin ehkä sittenkin mieluummin ollut tuntematta sinua ollenkaan. Että mieluummin jäisin yksin ja tuntisin itseni mahdottomaksi rakastaa, mieluummin unohtaisin miltä tuntuu olla niin onnellinen että unohtaa, että surua on edes olemassa, mieluummin en tuntisi onnea ollenkaan, en tuntisi rakkautta enkä kömpelöiden raajojeni keveyttä. Sillä sen voisin kestää, häpeää en.
YOU ARE READING
JA ENNEN KAIKKEA,
PoetryEdes vastamelukuulokkeet eivät hiljennä naapuruston lasten kiljuntaa. Se hiipii ikkunastani sisään ja tunkeutuu muuten niin hiljaisiin uniini. En usko koskaan pääseväni siitä eroon. (Nostalgiaretki niihin pieniin hetkiin, jotka mieluummin pitäisin i...
