JA ENNEN KAIKKEA,

Ensimmäinen elämä

Istu koko elämäsi takapenkillä,
silmät suljettuina,
kun joku toinen ajaa autoasi ylinopeutta.

Aja koko elämäsi polkupyörällä ilman käsiä,
jos törmäät johonkin ja kaadut, ei se ole sinun vikasi.

Nouse junaan, jonka määränpäätä et tiedä. Katsele tuntemattomia maisemia toivoen, että joskus
elämäsi muuttuu.

Harhaile pilkkopimeässä metsässä ja ala nauttia siitä, miten lopetat pikku hiljaa tuntemasta sormenpäitäsi, korviasi, reisiäsi. Kävele siihen asti että jalkasi vuotavat verta ja selkäsi huutaa apua, jos jäät siihen makaamaan, se ei ole sinun vikasi.

Käytä koko elämäsi katsoen itseäsi peilistä, olen täällä, koska ansaitsen, niinkö? Istu koko elämäsi takapenkillä, tarraa turvavyöhön ja rukoile että kaikki järjestyy. Ansaitset sen. Ansaitset sen kaiken, lupaan sen. Lupaan, että pyörää sarvista ottaminen ei muuta mitään. Olet täällä koska ansaitset sen, juna kulkee siihen suuntaan mihin sen kuuluu mennä, ja olet sen kyydissä koska kuulut sinne. Istu koko elämäsi takapenkillä, sinne sinä kuulut, siellä, matkapahoinvoinnin iskiessä, opi rakastamaan pakokauhua ja halua vihdoin pysähtyä, opi rakastamaan tekopyhää ja halpamaista pikku elämääsi, sillä vaikka et ole sen johtaja, se kuuluu sinulle, se on sinun aivan samalla tavalla kuin sinä olet sen. Opi avaamaan silmäsi hetkisiksi kerrallaan ja katsomaan ikkunasta hymyillen. Opi katsomaan elämääsi säälien, opi tuntemaan myötätuntoa sitä kohtaan kuin tunnet myötätuntoa kodittomia kissoja kohtaan, anna sille armoa, tämä on elämäsi ensimmäinen kerta kanssasi, niin kuin tämä on sinun ensimmäinen kerta elämäsi kanssa. Tutustu siihen varovasti äläkä koskaan unohda mistä lähdit, koska vaikka et tiedä mihin olet menossa, et tiennyt sitä silloinkaan, mutta olet nyt tässä, ja eikö se itsessään ole ihmeellistä?