Mitä kuuluu sanoa, kun ystävä kertoo pelkäävänsä kuolemaa? Mitä sanotaan, kun ei voi sanoa mitään. Mitä kuuluu sanoa, kun leikkii tutustumisleikkejä ihmisen kanssa, jonka on tuntenut jo kerran? Ja silloin, kun suu on niin kuiva, että nielaiseminen sattuu. Kun sydän lyö niin kovaa, että pyörryttää. Kun haluaa vain hengittää toisen kanssa samaan tahtiin ja odottaa, että katseet kohtaavat ja aurinko nousee ja ilma lämpenee ja ruoho kasvaa ja tuuli puhaltaa hiukset kasvoille ja kevyet käden kosketukset pyyhkäisevät ne takaisin sivuun ja sormet sulautuvat yhteen niin kuin ne oltaisiin tehty sitä varten ja jalat kietoutuvat toistensa ympärille ja kehot kääriytyvät untuvatäkkeihin ja lopulta potkivat ne pois, ja posket punoittavat ja silmät kiiltävät ja keuhkot hengittävät samaa ilmaa ja joet virtaavat ja tähdet valaisevat pimeitä teitä ja linnut lentävät hiljaa ja lopulta laskeutuvat terassien kaiteille ja tuulikellot helisevät ja takkaan syttyy tuli ja lumi sulaa lätäköiksi ja tulivuoret purkautuvat ja lapset kasvavat aikuisiksi ja rakastuvat ja rypyt juurtuvat heidän hymyileville kasvoilleen ja heidän nivelensä heikkenevät ja ystävänsä lähtevät mutta muistonsa jäävät. Entä mitä silloin sanotaan, kun tietää kaiken sen tapahtuvan aikanaan? Kun tietää, että tulee vielä joskus rakastumaan johonkin toiseen, mutta ei vielä tiedä miten tai keneen, koska miten se olisi edes mahdollista? Mutta kaikki se tapahtuu aikanaan. Koska jos kohtalo on valinta, en usko että valitsisin sut uudestaan ja uudestaan.
YOU ARE READING
JA ENNEN KAIKKEA,
PoetryEdes vastamelukuulokkeet eivät hiljennä naapuruston lasten kiljuntaa. Se hiipii ikkunastani sisään ja tunkeutuu muuten niin hiljaisiin uniini. En usko koskaan pääseväni siitä eroon. (Nostalgiaretki niihin pieniin hetkiin, jotka mieluummin pitäisin i...
