Nuoruus kiehu kattilassa,
siitä teki mieli hörpätä vähän,
mut tiesin et se polttais kielen.
Kömmin pois pohjalta, just ja just hengissä.
Eikä hopee oo häpee, tiiän,
ja mulla on hopee risti kaulassa ja
hopeet renkaat korvissa mut
elohopee tappaa ja jos jään vielä toiseksi tai
toiseksi sekunniksi tähän taloon luulen
että mäkin joudun kohta tappaan.
Ja luulis et nuoruuden kattilassa olis ees ihan vähän
elohopeaa, koska sehän olis vaan järkevää häh?
Mut kun sitä höyryä hengittää alkaa yskittää,
ja kun siitä selvii se on kiehunut pois jo,
nuoruus haihtunu ennen kun sitä ehtii ees maistaa,
ja jos sen jälkeen kuolee keuhkotautiin niin
ketä siitä sit syyttää jos ei sitä helvetin nuoruutta?
VOUS LISEZ
JA ENNEN KAIKKEA,
PoésieEdes vastamelukuulokkeet eivät hiljennä naapuruston lasten kiljuntaa. Se hiipii ikkunastani sisään ja tunkeutuu muuten niin hiljaisiin uniini. En usko koskaan pääseväni siitä eroon. (Nostalgiaretki niihin pieniin hetkiin, jotka mieluummin pitäisin i...
