Vaikka voisin sanoa meidän jääneen kesken,
en osannut koskaan katua mitään siitä.
Koko ajan
oon rakastanut sua, ihan alusta asti.
Mut tiesithän,
että kun kuulin miten sulla menee nyt
hajosin.
Tiesithän?
En tiedä miksi sun uudet ystävät kutsuu sua
enkä tiedä mitä teet päivin ja öin
etkä vastaisi jos soittaisin,
mut tiestihän,
että oon rakastanut sua niin paljon,
että jos mun elämä olis jumalainen,
sä olisit kultahiput hengitysilmassa ja auringonsäteet rotkon pohjalla virtaavassa joessa,
ja jos mä olisin Jumala,
sä olisit maailman valtias,
lämpö tammikuun iltoina,
sateenkaaren väreissä hehkuva, kirkas maailma.
Ja jos joskus joudun kuulemaan sun kuolleen,
otan syyt niskoilleni. Luulen, että tiesit sen jo,
joten en mene yksityiskohtiin.
Tiesithän?
YOU ARE READING
JA ENNEN KAIKKEA,
PoetryEdes vastamelukuulokkeet eivät hiljennä naapuruston lasten kiljuntaa. Se hiipii ikkunastani sisään ja tunkeutuu muuten niin hiljaisiin uniini. En usko koskaan pääseväni siitä eroon. (Nostalgiaretki niihin pieniin hetkiin, jotka mieluummin pitäisin i...
