Herään kosteaan, kylmään aineeseen. Raotan silmiäni hieman. Haistan vahvasti veren. Siristelen silmiäni. Olen metsässä. Nyt on ilmeisesti yö koska kuu paistaa taivaalla vahvasti. Katselen ympärilleni. Mistä veri tulee. Huokaisen raskaasti. Haistelen ilmaa enemmän ja nostan katseeni ylös. Kiljaisen niin kovaa että itseltänikin taisi tärykalvot mennä rikki. Ylhäällä roikkui verinen suden pää.
Hengitykseni raskaantui paniikissa. Miksi minut jätettiin?! Mitä muille tehtiin!? Mitä teen nyt!? Ajattelen miljoonia kysymyksiä. Ensimmäisenä päähäni tuli juosta ja nopeasti. Muutun puol sudeksi ja lähden juoksemaan. Kovaa. Alan hahmottaa ympäristöä. Tämä on vanha metsämme. Mutta tämä piti olla tuhottu! No tietysti, he tarkoittivat vampyyrejä! Juoksen joelle. En pääse pakoon. Joessa kelluu Suden ruumis. Kiljaisen ja vaihdan suuntaa. Ei juokseminen ei auta! Pysähdyn hengästyneenä ja istun maahan pettyneenä. Alan itkemään. En pelosta, vaan... No kyllä pelosta. Pelkään kuollakseni kuolemaa. Kuulen rasahduksen Puskasta. Sähähdän ja peruutan hieman vaikka istunkin maassa.
Puskasta kävelee poika ja tyttö. Molemmat kalpeita ja valkeita. Toisella on ruskeat hiukset ja toisella mustat. "Yksi selvisi!" Tyttö hihkaisee. Poika tarkkailee minua hiljaa. Tuijotan vaan heitä kauhuissaani. "Silti kyllä säikytetty pahan päväsesti" poika toteaa. "Viedään se metsästä äkkiä pois! Kohta he päästävät ne ulos" tyttö sanoo kiihkeästi. "Ne?" Saan sanottua. He vilkaisevat toisiaan ja nostavat minut ylös. Siinä samassa kuuluukin ulvontaa. "Ne ovat jo ulkona" poika huokaisee vaivaantuneena.
Tällänen :D '.'
YOU ARE READING
Werewolf moon ~kirja 3~
WerewolfHighest ranking: #3 Werewolf Voi sisältää jonkin verran kirjoitusvirheitä ~kolmas kirja~ Uhrauduin pelastamaan perheeni ja rakkaimmat kaverini. Nyt kaikki alkoi alusta. Kaikki on samanlaista, niinkuin ennen, paitsi että vampyyrit. Niin ne hyökkäsivä...