Werewolf moon ~kirja 3~

Chapter 7 -Aleze-

"Ei, en halua" sanon päättäväisenä. "Se pelastaa hänet" susi sanoo. Katson tuon kauniisiin tummansinisiin silmiin. Tuijotan kuohuvaa merta. "Se lopettaa hänen kärsimyksensä. Se lopettaa sodan" susi sanoo ja katsoo minua varmasti. Astun hiljaa reunalle. Jos se pelastaa hänet. Se on sen arvoista. Hengitän syvään ja tunnen kivun selässäni. Tasapainoni horjuu ja lopulta kaadun huokuvaan mereen...

Herään salamana vetäen henkeä nopeasti. Huh.. Se oli unta. Olemme Claudian luona. Ravistan päätäni ja näen paremmin pimeässä. Silmäni loistavat pimeässä kirkkaammin. Nousen ylös ja kurkkaan ikkunasta. Ulkona on hämärää ja sumuista. Claudia nukkuu sikeästi sohvalla. Vedän kengät jalkaani ja avaan oven varovasti. Ärsyttävä narina kuitenkin kaikuu talossa. Lopulta pääsen ulos herättämättä Claudiaa. Pidin suden silmäni koska en meinannut nähdä mitään ihmisen silmillä. "Jade..."
Ääni kuului kaikuja metsässä. Katsahdin ympärilleni. Tunsin jonkun hengityksen niskassani. Joku ohi kaulastani kiinni ja potkaisi minulta jalat alta. Kaaduin maahan ja näin nuo tummansiniset silmät. Kierähdin pois ja nousin nopeasti ylös. "Azele" sihisen. "Et ole vampyyri" hän huomauttaa. "Synnynnäinen vai purtu?" Azele kysyy yksin kertaisesti. "Synnynnäinen" sanon kysyvästi. "Silmäsi paistavat pitkälle, olet jaze" Azele sanoo salaperäisesti. "Jaze?" Kysyn ja rentoudun hieman. "Hallitset voimiaan, et voi muuttua veri koiraksi" Azele selvensi hieman. Asia rupesi hieman selventyä minulle. "Mitä haluat?" Kysyn tivaavasti. Azele katsoi minua syysteurastuksessa. "Sinut" hän sanoi virnistäen. Kuulin rasahduksen puskassa ja hätkähdin. "He tulivat, meidän kannattaa juosta ja lujaa" Azele sanoo hieman pelokkaasti ja katsoo puskaa. "Lujaa onnistuu" sanon hieman hämmentyneenä. Muutuin salamana valkoiseksi Sudeksi ja lähdin juoksemaan. Harmahko susi seurasi minua perässäni.

Tulimme kalliolle. Sama kallio. Sama kuin unessani. "Tämä voi pelastaa hänet" kuulen Azelen mutisevan jotain. "Äkkiä!!" Azele huutaa ja ottaa kädestäni kiinni. Puskasta syöksyy valkoinen vereen tahriintunut susi. Silmät loistivat verenpunaisina. Otimme vauhtia ja hyppäsimme kalliolta veteen...

Räväytän silmäni auki vedessä. Tunnen niiden muuttuvan sinisiksi. Nousen äkkiä pintaan. En näe Azelea missään, joten lähden kahlaamaan äkkiä rantaan. ~sammuta silmäsi~ kuulen Azelen käskyn mielessäni. Suljen silmäni ja ne muuttuvat normaaleiksi. "He eivät voineet selvitä!!" Kuulen huudon. Kaulaan rannalle, kallion seinämää pitkin. Rutistan vaatteista pettää pois ja samalla tarkkailen vettä. Muutun suosiolla sudeksi ja ravistan vedet pois. ~tule Metsän reunalle, odotan siellä~ kuulen Azelen neuvovan. Miksi luotan häneen. Minu pitäisi vangita hänet!? ~missä olet!? Minne menit!! JADE~ kuulen Clydian huutavan yhtäkkiö mielessäni. ~rauhoitu... Olen Azelen kanssa, pakenimme juuri Veri koiria~ lähetän hänelle ajatukseni. Muutun ihmiseksi ja hölkkääm metsän reunalle missä näkyy tuttu naama. "Selvisit" Azele sanoo huvittuneen oloisena. "Tuliko yllätyksenä" sanon tuhahtaen. "Ei, olen uskonut sinuun koko ajan" hän virnistää. Nyt huomaan vasta hänen Sielät ja selvät Ruskeat hiukset. Hänen tummansiniset silmät kimmeltävät kuin timantit. "Olen nähnyt sinut jossain..." Sanon hiljaa mietiskellen ääneen. Azele katsoo minua hämmentyneenä. "Sinä olet se kuuluisa Jade, jolle tarjottiin Legenda suden paikkaa" kuulen nöyrän äänen takaani. Käännyn nopeasti ja nään pitkän pojan. Vaaleat hiukset ja täydellinen hymy. Selvästi Vampyyri. "Adenus" sanon nimen kun kirosanan. "Uu tunnet minut jo" hän virnistää. "Hei sisko, miten on mennyt" Adenus virnistää Azelelle. "Sisko?" Sanon hämmentyneenä. En ole kärryillä yhtään. Azele katsoo itse varmana Adenusta. "Et voi varastaa hänen voimiaan, hän on jaze" Azele virnistää. "Sen huomaa jo kaukaa, silmät loistavat kuin majakka" Adenus tokaisee hieman ärtyisästi. "Kiitos" tokaisen loukkaantuneena. "Sehän on vain hyvä asia, löydön sinut helpommin" Adenus virnistää. "Hyvä että nautit seurastani" sanon ja teen huolestuneen ilmeen Azelea kohti. "Aika ei ole koittanut vielä" Azele sanoo varmana veljelleen. "Hänen voimansa eivöt ole täydet" Adenus hoksaa. "Joo kertokaa mullekkin" ruinaan ja katson sisaruksia vuorotellen. "Hänen pitää saada Kristallini" Azele sanoo ja ottaa käteen sinisen kristalli korun. "Kaunis" tokaisen. "Kun voimasi ovat täynnä, on määrä taistella sinun Adenusta vastaan" Azele selittää. "Tuota ruipeloa" sanon ihmeissäni ja osoitan Adenusta. Samassa joku onkin heittänyt minut puuta päin. Kipu leviää selästäni koko vartalooni. "Ehkä hieman agressiivi ongelmia" tokaisen ja nousen ylös. Adenus katsoo minuun virnistäen. "Että sillälailla" tokaisen ja tuon ilkikurisen virneen kasvoilleni. Olen salamana Adenuksen takana ja katkaisen häneltä niskat. Hän kaatuu maahan elottomana. "Meillä on n. 5 minuuttia aikaa häipyä" sanon virnistäen Azelelle. Hän vain nyökkää. Muutun sudeksi ja lähden juoksemaan väistellen puita. Azele juoksee nopeasti ohitseni. Juoksemme ainakin 10 minuuttia ja saavumme tutulle metsä alueelle. Poikkean ja juoksen Claudian mökille. Menen nopeasti puun taakse huomataan että hänellä on seuraa. Ulos astelee Sam, jack, felix ja Feija. "Kiitos kuitenkin" Kuulen Feijan sanovan surullisena. "Toivottavasti löydätte hänet" kuulen Claudian sanovan ilkikurisesti. Huomaan Samin koko ajan tuijottavan tänne päin. "Tiedän että olet täällä Jade" hän sanoo kuiskaten. Keskityn kuuntelemaan heidän puhetta. "Ota kiinni" kuiskaan itsekkin. Sam lähtee juoksemaan, kuten minäkin. "Tuolla" kuulen muiden huutoja.

Juoksen ohi puiden. Väistelen kantoja ja kiviä. "Saan sinut kiinni, usko pois" kuulen Samin sanovan. "Empä usko" tokaisen. Saavun samalle rannalle. Kallio kohoaa vieressäni. Lähden juoksemaan rantaa pitkin mutta kompastellen. Lopulta kaadun lopullisesti. Hiekka oli pehmeätä ja siellä oli jo jonkin moisia kiviä ja yllätyksiä. Samalla joku juoksee viereeni ja ottaa minua niskasta kiinni. "Juokse" Azele sanoo. Hän luulee Samin ja muiden olevan vihollisiamme. Naurahdan ja juoksen hänen peräänsä. "Jade!!" Huutoja kuuluu takaani. Vilkaisen taakseni nopeasti. Feija juoksee kaikkein nopeiten pojista. Hän melkein saavuttaa meidät mutta kaatuu. "Tunnetko heidät?" Azele kysyy purren hammasta. "Jep, osa heistä haluaa tappaa minut koska vapautin teidät" virnistän. "Oh god!" Azele huokaisee ja jatkamme juoksua tarmokkaasti.

Love u❤️
Junassa👌🏻