Werewolf moon ~kirja 3~

Chapter 6 -Box-

Jack häipyy vierestäni hiljaa jättäen minut rauhaan. Ovi kolahtaa kiinni, Samalla sekunnilla nousen ylös sängyltä. Kävelen ovelle ja varmistan, että kukaan ei ole Käytävällä. Kävelen käytävän loppuun muistellen mikä Jackin huoneen numero oli. Hortoilen käytävillä, mutta lopulta löydän puisen oven. Raitaa ovea hieman varmistaen, että jack ei ole huoneessa. Laitan oven varovasti kiinni mutta Ovi jostain kumman syystä narisee inhottavasti. Hitto! Sihahdan kun kuulen askelia käytävällä. Katson ympärilleni huoneessa. Hienoa, millaiseen sotkuun olen itseni tällä kertaa saanut. Suhtaudun Kaappiin kaikkien aseiden kanssa. "Oletko varma että kuulit juuri sinun ovesi?" Kuulen Samin kysyvän hölmistyneenä Jackiltä. "Tunnen oveni narinan" hän tuhahtaa tyhmälle veljelleen.

Jack
Silmäilen huonetta. Muistan joka ikisen yksityiskohdan, mutta en kuitenkaan löydä mitään eroavaisuuksia joten lähdemme Samin kanssa huoneesta, alas Sedun luo. Feija ja Felix puhuvat jostain. Istun Sohvalle rauhallisesti, tarkkailen ääniä ympärilläni. Katsahdan Feijaan joka näyttää huolestuneelta. "Sedu tulee selviämään mutta muusta laumasta ei ole tietoa" feija sanoo katsoen seduun välillä. Nyökkään, menen kertomaan heti Jadelle ajattelen päässäni ja lähden kävelemään yläkertaan. Pääsen Jaden ovelle ja koputan oveen vienosti. En kuule vastausta joten avaan oven itse. Jade ei ole huoneessa. Minne se meni? Ajattelen päässäni.

Jade
Kun Jack on mennyt, ahtaudun ylös kaapista. Pudistelen vaatteitani. Ei mikään mukavin piilopaikka toikaan ollu ajattelen Sarkastisesti mielessäni. Kävelen ympäri huonetta etsien jotain outoa tai omituista. Sängyn alla! Keksin. Menen polvilleni ja kurkkaan sängyn alle. Huomaan siellä mustan kassin. Kosketan kassia muta vetäisen käden pois kun tunnen sen polttavan sormea. Kuun kukkaa! Huudahdan mielessäni. Nousen ylös hieman vaivanloisesti ja huomaan lipaston sängyn vieressä. Avaan sen ja näen siellä Jackin vaatteita. Otan hänen t-paitansa ja kyykistynyt takaisin sängyn luo. Vedän kassin paidan avulla pois. Huokaisen helpottuneena. Avaan vetoketjun hiljaa ja jännittyneenä. Kassissa on aseita ja laatikoita. Katsahdan yhteen laatikkoon. Otan sen käteen ja alan silmäillä sitä. Sen kyljessä on kuva kuun kukasta. Avaan ja nään hopea luoteta ja kuun kukka luoteja. Mitä hittoa!? Parahdan mielessäni. Miksi Jackillä on hopea luoteja ja kuun kukka luoteja!! Katson toiseen laatikkoon. Se ei ole puinen. Se on kauniimpi. Otan sen ulos kassista ja työnnän kassin jackin paidan kanssa takaisin sängyn alle. Istun jackin sängylle pidellen Rasiaa varovasti. Huomaan, että rasiassa on lukko, joten heilautan sormeeni ja siihen tulee 'ihmissuden' kynsi. Tiirikoin rasian kynnellä auki. Ihme mutta se onnistui. Pistän kynnen piiloon ja avaan laatikon. Kuulen taustalla jackin huutavan jotain yhtäkkiä. "Ei!! Jade!!" Huuto kaikuu huoneessa. Laatikosta paistaa sininen vala ja sitten se.. Räjähtä. Iskeydyn päin Jackin kaappia. "Mitä..." Sanon ja pudistelen päätäni. Jack näyttää kauhistuneelta. "Älä ragee, se oli vaa laatikko" sanon virnistäen mutta päähäni iskee valtava pään särky. "Se ei ollut vain laatikko, se sisälsi kaksi maailman mahtavinta taika olentoa" jack sanoo järkyttyneenä. Katson häntä kysyvästi. Maailman mahtavinta?! Ajattelen mielessäni. "Adenus ja Azele" hän sanoo kaksi ihan vierasta nimeä minulle. "En tunne" sanon ja nousen maasta ylös hieman hoippuen. "Azele on voimakkain ihmissusi maailmassa ja Adenus maailman voimakkain vampyyri. Vangitaan heidät tähän Boxiin kerran koska he kylvivät riita ja tappoivat viattomia" hän huokaisee. "Metsästin heitä 10 vuotta" jack sanoo epätoivoisena. Pieni katumus ja pettymys hiipii minuun. Olin päästänyt maailman vahvimmat taika olennot pois ja pilannut jackin 10 vuoden metsästyksen. "Anteeks" sanon hieroen niskaani. "Eipä sille enää mitää voi" hän voihkaisee ja häipyy raskain askelin. Mitä olenkaan taas tehnyt!! Kävelen rappusille missä kuulen jackin äänen. "Mitäh!?!?" Kuulen Samin parkaisin. "Mä niin tapan sen" kuulen Felixen vihaisen äänen. "Hei pojat! Turvat tukkoon! Se ei tienny!" Feija puolustaa mutta voin jopa tuntea poikien ilkeät tuijotuksen feija kohtaan. Hiivin äkkiä huoneeseeni. Pistän oven kaiken varalta lukkoon koska mitään hyvää ei tule seuraamaan. Olen pilannut kaiken. Kohat ovella kuuluu voimakas koputus. Takasin että ovi mene tuollaisesta jyskytyksesta rikki. Ei onneksi kuitenkaan. "Jade tule ulos!" Sam huutaa ovella. Keskityn oven ulkona kuuluviin ääniin. Kuulen poikien vihaista mutinaa. Siirrän katseeni ovelta ikkunalle. Avaan ikkunan nopeasti ennenkuin he murtavat koko oven. Menen istumaan ikkunalaudalle, mutta ovi aukeaa samalla sekunnilla. Joku vetäisee minua olkapäästä ja tipun lattialle. Felix nostaa minut seinää vasten kuristaen. Heiluttelen jalkojani, kun tajuan että lattia ei ole lähelläkään. Pitelen Felixen käsistä kiinni, ajatuksena ei Tukehtuminen. Potkaisen felixiä vatsaan ja hyppään hänen ylitsensä ikkunan luo. Hyppään ikkunasta ulos salamana. Kyyneleet tippuvat silmistäni samalla kun tipun hiekalle. Sam, felix ja jack holhottavaksi vihaisina ikkunastani. "Au revoir pojat" sanon kyyneleet silmissä. Juoksen kartanon pihasta nopeasti. He vihaavat minua. He kaikki vihaavat minua paitsi ehkä Sedu. Kävelen metsässä lehdet narskuen kenkien alla. Minun täytyy löytää Azele ja Adenus. Se on ainoa toivo. "Minne olet menossa?" Kuulen tytön äänen. Nostan katseeni puuhun. "Claudia Hahah" sanon sarkastisesti. Claudia hyppää puusta eteeni. "Kuulin mitä oli tapahtunut joten tulin suojelemaan sinua niiltä haisevista rakeilta" hän virnstää ja halaa minua. "Ei ne mua onnistu tappaa" sanon naurahtaen. "Jos oisin ne huolehtiminen enemmän niistä Adenuksesta ja Azelesta" sanon huolestuneena ja katselen ympärilleni samalla puhuen Claudialle. "Ensinnäkin mulla on idea minne voidaan mennä" Claudia sanoo hymyillen. "Ja toinen, ne Adenus ja Azele saa odottaa yön" Claudia jatkaa. "Mennään mun luo" Claudia sanoo ja ottaa kädestäni kiinni. "Joo ei enään teleporttauksia, oksennan niitten jälkeen aina" sanon ja irrotan käteni. "Mä juoksen" sanon virnistäen. Claudia kohauttaa olkapäitään ja on teleportannut kaksi metriä kauemmas minusta. "Otetaanko kisa" sanon viattomasti. "Selvän teki" Claudia sanoo ja vinkkaa silmää. Lähden juoksemaan eteenpäin. Tunnen silmieni muuttuvan. Juokseminen on kuin lentämistä. Silloin saa olla vapaa. Huomaan kannon ja hyppään sen yli sulavasti. Kun olen maassa, olen muuttunut Valkoiseksi sudeksi. Lähden juoksemaan lujempaa Claudian kotia kohti. "Kieltämättä olet nopea" Claudia huutaa. Hän lentää vieressäni. Ulvahtaa kiitokseksi. Olemme hetkessä Claudian vanhalla mökillä. "Sehän on säilynyt hyvin" hän toteaa iloisena. Miten hän jaksaa aina olla iloinen ja positiivinen!? Claudia avaa minulle oven ja kävelen varovaisesti sisään. Pieni epäilys tunkeutuu mieleeni. Sitten huomaan ansalangan. ~älä kävele, tää on ansa~ lähetän viestin ajatusten kautta. Claudia pysähtyy salamana. Peruutamme hitaasti pois sisältä. Katson maahan ja nään kepin. Otan sen tukevasti käteeni. Mieti, mieti huudan itselleni mielessäni. Heitän Kepin sisälle ansalangan päin. Talo roihahtaa palaamaan. Peräännymme Tuli kuumaa tulta. "Mä sammutan" Claudia sanoo kun katson häntä 'älä vain seiso siinä' ilmeellä. Hän tekee taitojansa ja Jäljelle jää puoliksi palanut mökki. "Hienoa, ei ainakaan kylmä tuu" huokaisen. "Kuka tän ansan olis voinu tehä?" Claudia kysyy miettien. "Vampyyrit?" Arvaan ja silmäilen taloa. "Mutta ne pelkää tulta" Claudia sanoo ja hieroo leukaansa. "No en usko että se Adenus pelkää jos se on maailman voimakkain vampyyri" Sanon pyöräyttäen silmiäni. "No missä me nyt nukutaan?" Kysyn ja siirrän katseeni Claudiaan. "Saan korjattu ton helposti" Claudia sanoo virnistäen. "Nyt olisi aika korjata se sitten" sanon ja osoitan taloa. "Joo joo älä hoputa" Claudia tiuskaisee ja rupeaa lausumaan jotain loitsua. Talo alkaa korjaantua. Palaneet seinät korjaantuvat ja tilalle tulee ruskeat puu seinät. "Okei, siis minkä sukupuolen noita sä olit" sanon ja katson häntä 'et oo tosissas' ilmeellä. "Älä musta huoli" Claudia hymyilee ja menemme sisään. Uni tulee nopeasti ja nukahdamme melkein heti.

Love ya❤️