Werewolf moon ~kirja 3~

Chapter 12 - my eyes -

Silmät kertoivat kaiken sinusta. Ne kertoivat luonteesi. Parhaimmat salaisuutesi. Ne olivat kaikki kaikessa minulle. Ihan sama vaikka olisin kalju, halusin pitää sähkönsiniset silmäni. Ne tekivät minusta ihmisen tai no ihmissuden mutta asiaan.

Kävelin huomeelleni ja menin heti peilin luo. Ei!! Tämä ei voi olla totta!!! Silmäni ovat... Mustat!
Eih!!

"Jade! Onks kaikki hyvin?" Kuulen Sedun koputtavan oveen. "Öh.. On" sanon ja vedän hupun äkkiä päähän. Samalla ovi avautuu ja tunnen Sedun pistävän katseen. "Miks sulla on huppu päässä?"Sedu kysyy naurahtaen. Ei! Tämä ei ole leikin asia! Silmät kertoivat voimistani! "Voitko mennä! Mulla on kiire" Tiuskaisen. "Juu juu" hän naurahtaa ja lähtee. Kuulen tänne aste kun hän naureskelee Jackin kanssa että olen outo. Puristan nyrkkiäni ja raivoissani lyön seinään ison reijän. "Jade!! Älä riehu siellä" kuulen m huutavan huvittuneena. Tunnen silmieni elottoman värin. Väri melkein leviää koko silmääni, mutta se pysyy koossa. "Jade ruokaa on jos haluut" kuulen Claudian iloisen äänen. "Claudia, älä mee" huudahdan kun hän on kävelemässä pois. "Jade? Onks kaikki hyvin?" Claudia sanoo ja on ihan vieressäni. "Katso" sanon ja nostan pääni. Musta silmäni kiistelevät Claudialle. Claudian ilme on.. Miten sen nyt sanoo.. Hämmentynyt. "Mitä sun silmille tapahtu?" Claudia kysyy ja tarkastelee silmiäni. "Olin lukemassa yhtä kirjaa ja sitten silmäni vain vaihtoivat väriä, lukuunottamatta hirveätä päänsärkyä ja ääntä joka sanoi omiaan." Luettelen turhautuneena. "Meidän pitää mennä näyttämään muille!" Claudia sanoo ja vetää minua ovelle. "Ei! En halua näyttää silmiäni tälläisinä!" Väitän vastaan ja repäisen käteni irti Claudian kädestä. "No mitä ehdotat?" Claudia sanoo hämmästyneenä. "Kirjasto" sanon lyhyesti. Kävelemme käytävän loppuun missä ikävä kyllä tulee Sam, Sedu ja Jack vastaan. He naureskelevat jollekkin joten turvaudun Claudiaan. "Onks Jadella kaikki hyvin?" Sam supattaa Sedulle ja Jackille. "On se on vaan vähän outo" sedu naurahtaa.
Ehkä olen hieman herkkä mutta työnsin jalkani Sedun eteen niin että hän kaatui naamalteen. "Mitä helvettiä!?" Sedu huudahtaa. Olemme jo silloin kirjaston ovilla ja Claudia työntää minut sisälle äkkiä. Claudia ei vilkaissutkaan silmiini tai ylipäätään minuun. "Onks ne niin kauheet?" Kysyn ja tiedän vastauksen. "Niistä näkyy pelkkä pimeys" Claudoa sanoo vakavana ja alkaa selata hyllyjä lausuen pari kirosanaa.

Felix
Huomaan kun kirjaston ovet paiskautuvat kiinni. Kävelen rauhallisesti kirjaston oville ja painan korvani puuovea vasten. "Miten helvetissä sä oot saanu mustat silmät! Kirjastossa ei oo yhtäkään kirjaa mikä kertoisi ihmissuden silmistä!" Claudia räyhää ja kuulen toisenkin äänen. "Älä raivoa, emmä tiiä! Joku sano jotain mun päässä" Kuulen Jaden sanovan turhautuneen. "Minne sä meet?" Claudia kysyy ja kuulen oville pöin askeleita. Ovi avautuu ja kaadun selälleni. Ensimmäinen asia mitä näen on hallitsematon pimeys. Pahuutta ja pimeyttä. "Älä tuijota mun silmiä" Kuulen Jaden halveksivan äänen ja huomaan Jaden silmät. Ne ovat pikimustat. "Mitä sun silmille on tapahtunut?" Änkytän ja osoitan niitä kohti. Jade kävelee ohitseni ja kurkkaa molemmille käytäville. Sen jälkeen hän raahaa minut kirjastoon ja laittaa oven kiinni. "Mitä tarkoittaa kiwoqu?" Kuulen Claudian sanovan ja mieleeni tulee tasot. "Taso 4, lue Werewolf moon kirja niin tiedät" Felix sanoo ja pyöräyttää silmiään. "Luin jo, ääni sanoi kiwoqu" tuhahdan. "Sitten olet kiwoqu, mutta joku on mennyt pieleen koska silmäsi ovat mustat." Felix sanoo ja nousee ylös. "Miten niin!! Joku on mennyt pieleen!! Tuo ei paljoa lohduta!" Huudahdan ja luon murhaavan ilmeen Felixiin. "Olet juuttunut muutokseen, se menee nopeasti ohi" felix huokaisee ja nostaa kätensä viattomasti ilmaan. Yhtäkkiä ovelta kuuluu koputus. "Älkää avatko!" Sihahdan ja juoksen äkkiä kirjahyllyjen suojaan. "Miks se meni tonne?" Kuulen Felixen kysyvän Claudialta. "Se häpeä noita silmiä" Claudia sanoo kohauttaen olkapäitä. Kuulen oven vanhan narinan kuuluvan ja puheen sorinan. "Ootteko nähny Jadea?" Kuulen Feijan äänen. "Se on tu-..." Kuulen Felixen sanovan mutta Claudia vaimentaa hänet. Kuulen Feijan hentoja askelia kirjahyllyäni kohti ja tunnen hänen hengityksensä jopa kirjahyllyn välistä. "Jade? Oletko täällä?" Kuuluu Feijan hellä ääni. ".. Minulla on kiire joten en voi puhua nytten" keksin ja otan silmieni eteen kirjan. "Aija.. Öm no mutta.. No ei se mitään" kuulen Feijan pettyneen äänen.

Lyhyt, joo tiedän :(