Werewolf moon ~kirja 3~

Chapter 18 - What happen? -

Tunnen kostean mutta lämpimän veren virtaavan. Se koskettaa hellästi päätäni. En ole kuollut. En tunteesi veren kosteutta. Päähäni ja mahaani sattuu hirveästi. Kipu on enemmänkin sietämätön. ~Jade! Jade missä olet!!~ kuulen Claudian etsivän minua ajatuksissaan. ~Etsi Adenus niin löydät minut~ lähetän heikon ajatukseni. En saa vastausta. Ehkä se ei mennyt perille. Ehkä hän lähti etsimään minua.

Avaan silmäni nopeasti ja katselen hätääntyneenä ympärilleni. Ilta on kerennyt tulla jo..

Katson viereeni ja nään verisen Adenuksen. Kieltämättä tämä oli aika komea. Siirrän ajatukseni kuitenkin pois ja nousen huterasti ylös. Kosketan takaraivoani ja tunnen kosteaa, lämmintä verta. Mahassani oli iso haava mutta se on parantunut. Tilalle on tullut kuivunutta verta vain. Mutta päässäni oleva haava ei ole parantunut.

"JADE!!" Kuulen Claudian ilahtuneen huudon. Nään piemässä tämän juoksevan luokseni. Claudia on ihan veressä.

"Mitä sulle on tapahtunut!" Huudahdan Claudialle.

"Räjäytin Yhden vampyyrin, likaista hommaa" tämä selitti nopeasti ja auttaa minua.

"Missä muut ovat?" Kysyn kummastuneena.

"He uskoivat sinun olleen kuollut" tämä sanoo hieman surullisena minulle.

"Miksi?" Kysyn ja pysähdyn.

"Koska Willie kertoi Azelesta ja Adenuksesa" Claudia sanoo ja jatkamme kävelyä.

"Miten kauan?" Kysyn Claudialta. Tämä kääntyy minuun kummastuneena mutta tajuaa kysymyksen lopulta.

"5 päivää" tämä sanoo. Mieleeni tulee oman ruumiini homehtunut kuva.

"Okei voidaanko vaan teleportata tai jotain?" Kysyn tylsistyneenä Claudialta ja tämä virnistää minulle.

"Ottaa hetki vielä!... Voitittiinkö me?" Kysyn ja pysähdyn uudelleen.

"Joo" tämä sanoo mutta ei näytä iloitsevan asiasta paljoa.

-

Claudia taikoi meidät hetkessä kartanon pihalle. Piha oli täynnä ruumiita. Niiden päälle oli laitettu valkoisia lakanoita.

"Moni kuoli tässä tappelussa. Tämä oli vain yksi metsä, aivan liian moni kuoli tämän ansiosta" Claudia kertoo.

Surullista. Tämä oli vain yksi tavallinen metsä. Olisimme voineet muuttaa vain pois ruumiiden siaan...

Kävelin pihan läpi väistellen verisiä ruumiita. Joiltakin puuttui käsiä ja jalkoja. Yritin kovasti olla oksentamatta.

Avasin oven mutta huomasin sen olevan lukossa. Turhautuneena koputin siihen ja Victor tuli avaamaan oven. Tämän ilme oli, kuin olisin herännyt kuolleista, taas.

Pyöräytin silmiäni ja kävelin veljeni ohi.

"Sä oot elossa!" Tämä sanoi ja yritti halata minua.

"Joo ei huvittais" huokaisen ja istun keittiön pöydän ääreen.

"Mitä nyt? Me voitimme" Victor sanoo mutta ei kuulosta itsekkään erittäin iloiselta.

"Meidän pihalla makaa satoja ihmissusien ruumiita ja sä ajattelet vaan voittoa!? Minne kaikki eloon jääneet katsoivat?" Tivaan.

"Laumat lähtivät omille reviireilleen. Olemme heille palveluksen velkaa" Victor kertoo.

Painoin pääni käsiäni vasten. Sota on teurastusta. Willie oli oikeassa. Metsä on tahriintunut viattomien verestä.

Yhtäkkiä muistan Ethanin ja Athenan.

"Missä Ethan ja Athena ovat!!" Huudahdan ja nousen salamana.

Felix ja Feija ryntäävät keittiöön samalla minuutilla.

"Jade!! Herran jestas olet elossa" tämä huudahtaa.

"Missä Ethan ja Athena ovat!" Toistan kysymyksen.

"Olemme pahoillamme" Feija sanoo vakavana ja yrittää halata minua.

"Ei! Missä ne on!!" Huudan ja tönäisen Feijaa. Se oli virhe. Feija kaatui ja hänen päänsä osui keittiön marmori tasoon. Veri täytti lattian.

"Ei Feija!" Felix huusi ja kyykistyi tämän luokseen.

"Veren vuoto pitää-" sanon mutta Felix keskeyttää minut huudollaan.

"Lähde! Häivy pois silmistäni!" Tämä huudahti. Juoksin nopeasti yläkertaan Claudia perässäni. Felixiä ei kannata suututtaa. Romahdin lattialle ja itkin.
Kaikki oli mennyt päin puuta ja liian moni susi oli kuollut.

"Mä haluun lähteä.. Pois, kauas pois" kuiskaan. Claudia kyykistyi luokseni.

"Mulla olis yks idea" tämä sanoo ja halaa minua.

"Kerro" sanon itkun seasta.

"Kanada" tämä kuiskaa...

Tää oli päätös jakso tälle kirjalle. Neljännen kirjan ensimmäinen luku tulee kohta :) joo oli aika lyhyt :(