Werewolf moon ~kirja 3~

Chapter 9 - Adenus -

Vähän väliä silmäni muuttuivat sinisiksi. En pystynyt hallita sitä. Lopulta en enään jaksanut muttaa niitä. Ne loistivat kirkkaana vaikka oli aurinkoista. "Hei jade" kuulen Adenuksen äänen. Häntä olinkin etsinyt. Käännyn ja nään pojan. Hänen kaulansa on sivulta punainen. Todella punainen. "Ai niin, anteeksi viime kerrasta, olin liian... Armollinen" sanon virnistäen. Olisin voittanut hänet ilmankin kristallin voimia. "Hallitset nyt kristallia vai vallitseekin se sinua?" Hän sanoo naurahtaen. "Pitikö tuon olla kysymys, aika surkea sellainen" murahdan. "Se alkaa näkyä sinussa" Adenus sanoo ja muuttaa ilmettään vakavemmaksi. "Noniin, eikös sinun pitänyt tappaa minut" sanon tuhahtaen ja virnistän. "Luulenpa että se johtaa vain kuolemaani" Adenus sanoo ja katsoo minua silmiin. "Toinen silmäsi on vain sininen?!" Hän ihmettelee. Kosketan refleksinä naamaani. "Aijai, tästä tulee hauskaa" sanon virnistäen. Muutun kokonaan sudeksi. "Uuh, olet muuttunut, tästä tulee todellakin hauskaa" Adenus sanoo virnistäen. Hänen silmänsä muuttuvat kirkkaanpunaisiksi ja hänelle tulee terävää näköiset kulmahampaat. Muutun sittenkin vain puol sudeksi. Silmäni loistavat kirkkaampina kuin sutena. Käsiini tulee kynnet, torahampaat ilmestyvät suuhuni. "Että olisi hieman reilumpaa" sanon virnistäen.

Adenus paiskaa minut puuhun mutta nousen nopeasti seisomaan. Potkaisen Adenusta vastaan ja puraisen häntä käteen vahingossa. "Hyi hitto" sanon ja sylkäisee hänen kätensä suustani. Vampyyrit todella maistuvat pahalle. Adenus katsoo haavaa kuin se olisi kuolema. "Jade! Idiootti!" Adenus huutaa ja pitää kädestään kiinni. "Uuh olet oppinut käyttämään ihmisten etunimiä" sanon virnistäen. Ihmissuden purema tappaa vampyyrin mutta ainoastaan jos on alfa. Haavasta alkaa tulemaan mustaa verta. "Mu-mutta en ole al-alfa" änkytän ja katson Adenuksen kättä. Musta veri tulvii kädestä. Adenus astuu askeleen minuun päin. "Joo et ton käden kanssa tuu mua lähelle!!" Huudahdan ja peruutan. Adenuksen silmät ovat lasittuneet ja tuijottavat haavaa kokonaan. Hän romahtaa polvilteen maahan. "Jade, jaze..." Hän mumisee jotain. "Jaze?" Hoksaan. Katson ympärilleni. Potkaisen yhtä puuta niin että potkaisen sen 'läpi'. Repäisen siitä yhden tikun ja menen Adenuksen luo, mutta en näe häntä missään. Vain mustan veri lammikon. Yhtäkkiä joku lävistää mahani. Tunnen Adenuksen Hengityksen. Katson vatsaani ja nään Adenuksen käden ja hopea tikarin. Tunnen sen syövyttävää isoa haavaa vatsassani. Adenus irrottaa tokarista, sen jääden vatsaani. Suustani alkaa valumaan pikku hiljaa verta. Adenus siirtyy eteeni virnistäen. Hän on ihan kalpea, hän tietää kuolevansa kuitenkin. Puristan 'vaarnaa' kädessäni. Sorrun maahan istumaan ja yskin verta suustani. Adenus kaatuu maahan virnistäen mutta hänen silmänsä eivät ole enään elolliset. Lopulta hänen silmänsä lasittunut ja hän makaa liikkumattomana maassa. Otan tikarista kiinni vaikka se polttaa kättäni. Vedän sen kaikin voimin pois, parilla tuskan huudollakin. Kipu on sietämätön. Pyörin maassa yskien koko ajan enemmän ja enemmän verta. En parannu, koska tikari oli hopeaa. Sen pitäisi tappaa minut ihan millä minuutilla vain. En edes ehtinyt hyvästellä, kavereitani, perhettäni, sedua, Laumaani. Kaikki on pilalla, sota ei ole loppu, minun piti lopettaa se, minun piti voittaa se!!
Pikku hiljaa silmäni alkavat painua kiinni, lopulta kaikki sumenee. Tunnen kun minua kannetaan sylissä, kuulen kun joku itkee, kuulen kun joku valittaa, mutta en voi avata silmiä. Olenko kuollut?!

Nousen istumaan salamana ja yskin verta kurkustani etten tukehtuisi. Istun sängyllä, ilmeisesti jackin huoneessa koska huone on täynnä vaarnoja ja kaikenlaisia hököttimiä. Kosken vatsaani vaistomaisesti, siinä on side. Nostan paitaa ja katson sitä tarkemmin. Selvästi Feijan tekemä. Nousen sängyltä mutta pieni Vihlaisevaa tunne tuntuu vatsassani. Kävelen varovasti oven luo. Avaan sen ja vilkuilen käytävälle. Ei ketään. Kohautan olkapäitäni ja kävelen portaiden luo. Sitten kuulen selvästi muiden puhetta. Sedu itkee, ja samoin Claudia. Kävelen virnistäen alas rappuset. "Ette te musta noin helposti pääse eroon" sanon virnistäen ja kaikki kääntyvät hämmästyneinä minua kohti. "Jade!!" Claudia huudahtaa ja juoksee halaamaan minua. "Aih" hihkaisen kun Claudia halaa minua kovaa. "A-anteeks" hän sanoo ja pyyhkii kyyneleitään surullisena. "Miten sä voit olla elossa!" Jack parkaisee. "Koska mä oon paras" sanon ylimielisesti mutta nauran perään. "Jep, se ei oo muuttunu" sedu manaa Samin vieressä pudistaen päätään. "Ei elämää voi ottaa vakavasti" sanon nauraen ja Istun sohvalle. "No mitäs te?" Kysyn hymyillen. "Mä vihaan sua" Sam murahtaa mutta ottaa minut kuitenkin kainaloonsa. "Mäki sua" sanon naurahtaen. "Mitä sulle tapahtu? Miten sä edes kuolit" feija kysyy huolestuneena minulta. "Mulle ja Adenukselle tuli hieman erimielisyyttä joten tapoin sen ja se tais mut" sanon virnistäenz. "Ensin sä tapoit Azelen ja nyt Adenuksen, sä oot ihmelapsi" felix sanoo nurkasta huokaisten. Virnistän ja nauran perään. Ehkä, ehkä ei...

Love u❤️