Werewolf moon ~kirja 3~

Chapter 13 - The true -

Istuin mököttämässä kirjaston pehmeimmällä tuolilla. Olimme olleet kirjastossa melkein 5 tuntia mutta mitään ei ollut selvinnyt. Miten pääsisin välivaiheessa eroon. "Mä meen ulos" sanon pyöräyttäen pikimustia silmiäni ja nousen nojatuolista. Claudia ei räväytä silmänkääntötempun kirjojen kanssa. Hän on eksynyt lukemaan jotain noituuden historiaa. Voi hyvä luoja. Marssin kirjastosta ulos ja menen huoneelleni. Kaivan vaatteista itselleni mustan hupparin. "Tämä saa kelvata" huokaisen. He olivat laittaneet ikkunani eteen metallikalterit etten vain yrittäisi 'pelastaa' meitä kaikkia. Jumalauta mitä ääliöitä. Vaihdan hupparin ja vedän hupun päähäni. Marssin rappusille ja kävelen hitaasti alas vahtien joka ikistä liikettä mitä alhaalla tapahtuu. Vastassani oli Sam ja Feija. Feija katsoi minua hämmentyneenä ja Sam taas huvittuneena. "Miks sulla on huppu päässä?" Feija kysäisee mutta en vastaa. Yritän mennä Samin ohi mutta hän repäisee hupun päästäni. Pistän samalla silmäni kiinni. "Jade? Onko kaikki hyvin?" Feija kysyy ja tarttuu olkapäähäni. Haluan huppua käsilläni ja laitan sen takaisin päähän. "Antakaa mun olla rauhassa!" Murahdan ja kävelen äkkiä ovelle. Kuulen pari nimeni huudahdusta mutta ryhdyn juoksuun. Mitä teen yleensä kun minulla on tylsää... Mutta mietintäaikaa menevät puskan kun kuulen rasahduksen takaani. Käännyn ja nään vanhan miehen. Hän on polvilleen ja puhuu jotain. "Dl protecție dimensiune! Asta este de fapt moartea unui înger !!" Mies höpisee. Yksi mitä koulussa olen oppinut, on että tuo on romaniaa. Tunnistin vain yhden sanan. Kuoleman enkeli. "Mitä sä tarkotat?!" Huudahdan miehelle ja ihan kun hän heräisi horroksesta. "Sinä, silmäsi näyttävät sielusi" mies sanoo hämmästyneenä ja nousee ylös. Vedän hupun pois päästäni. Katson miestä silmiin, mutta värähdän. Mies ei ole ihminen, liki edes elävä. Miehen silmiin kerääntyi punaista. Ihan kuin verta. Lopulta silmät olivat verenpunaiset. "Silmät näyttävät sielun,." Sanon ääneen. Miehen naamalle tulee itsekäs virne. "Voima siirtyy edeltävälle, edeltäjä on tappaja" mies sanoo. Nyt selvisi. Mies halusi voimani. "Turha luulo" tuhahdan ja keskityn silmiini. Tunnen kun alan muuttua, kynteni kasvata ja olen hetkessä susi, mu-mutta olen muuttunut. Olen piki musta. Silmäni tuskin erottuvat. No ei anneta ulkokuoren häiritä. Miehen virne muuttui entistä itsevarmemmaksi. Hän nosti kätensä ja sanoi jotain taas romaniaksi. Käteen ilmestyi hienosti koristeltu hopea miekka. En viittasi tätä tappelua. "Voit vielä paeta, mutta et luovuttaa" mies sanoi virnistäen. "Okei, ensin lopetat noi Romania jutut ja toiseks en ryhdy pakenemaan mutta en taistelemaan" sanon ja muutun salamana ihmiseksi. "Mutta sinun tappamisesi saattaisi olla hauskaa" sanon ja virnistän itsepintaisesti. "Sillälailla, olet isäsi tapainen tyttö" mies sanoo ja katsahdan häneen vihaisesti. "Isäni on kuollut! Miten sinä edes tiedät hänestä!?" Huudahdan. "Metsässä tapahtuu, se metsään jää mutta kaipa minä nyt kerron" mies sanoo ja kähisee hieman. "Olen isäsi veli, eli setäsi" mies sanoi selittäen. "Ja haluat tappaa minut, siinäpä on muuten vuoden setä" tuhahdan. "En tavallaan tapa sinua.." Mies tai setäni miettii. "Muuten vain lävistät minut hopea miekalla?" Sanon ja virnistän hänelle.

Hetken kuluttua
Roikutaan toisella kädellä setäni päätä hiuksista ja toisella kädellä pidän miekkaa kädessäni. Hymähdän ja heitän pään pois, miekka taas saattaa olla erittäin arvokas..
Asetan käteni lantiolleni mutta parahdankin kivusta. Nostan paitaani ja nään haavan. Siitä vuotaa verta. Mustaa verta. "Saatana" huokaisen ja jatkan kävelyä. Kyllä se parantuu.

Talolla
Avaan isot tammi ovet ja marssin sisään jättäen veriset kengän jäljet perääni. Kävelen suoraan yläkertaan, Claudian luo. "Claudia!" Huudahdan miltein vihiasesti. "Jade!! Mitä sulle on.. Tapahtunu?" Claudia katsoo minu päästä varpaisiin mutta sitten katsoo silmiini. "Mitä?" Huudahdan. "Sun silmät" Claudia sanoo melkein kuiskaten. Hän taikoo peilin eteeni. Ne ovat siniset!! Ne ovat siniset!! Rupean kiljumaan niin lujaa onnesta että kaikki ryntäävät kirjastoon. "Älä perkele huuda" Jack tuhahtaa. "Kato!! Kato mun silmiä" sanon kiljuen ja pysähdyn hetkeks. "Ne on siniset" Felix sanoo naurahtaen. Feija, Sam ja sedu katsovat minu hölmistyneenä. Rupean nauramaan, Claudia ja Felix yhtyvät nauruuni. "Te ootte hulluja" kuulen Jackin masentuneen äänen ovelta. Nauru loppuu ja kaikki siirtävät katseensa Jackiin. Hän oli ihan verinen ja veri oli kaiken lisäksi mustaa. Yhtäkkiä haavastani alkaa pistämään ja vajaan polvilteen lattialle huutaen kivusta. Sama käy jackille. "Mitä tapahtuu?!" Feija huudahtaa. "îngerul morții a fost eliminat și sa întors" sanomme samaan aikaan jackin kanssa, kuin olisimme kirjottuja. "Kuoleman enkeli on poistunut ja palannut" Sedu suomentaa ja työntää kaikki taakseppäin meistä. "He ovat saaneet haavat kuolevien miekasta" Sedu sanoo ja kaikki katsovat miekkaa, miekkaa mihin on ilmestynyt mustaa verta. "sabie moarte" Claudia kiroaa. Hän nostaan kätensä ja osoittaa miekkaa suuntaan. Kuolematon kipu suuntaa kylkeni ja huutoni kovenee entistä enemmän. Pelkkä jackin tuskan huuto tappaa korvani omani lisäksi. "Destructive rompu, permettent de saisir des menteurs" hän lausuu sanat huolellisesti mutta nopeasti. Miekka räjähtää tuhansiksi palasiksi Mika pahentaa asiaa. Hopea miekan palaset sinkovat päin minua ja jackia, painautuvat ihoome. "Aaih!!!" Huudahdan kovempaa ja kierin maassa. Tuska on sietämätön kuin sata miekkaa lävistäisi minut. "Lopeta" huutaminen muuttuu itkuksi. Kyyneleet eivät ole vettä, vaan mustaa verta. Ne sattuvat enemmän, kuin miekan palaset. "Lopeta" sanon ja kyyneliä tulee lisää.

Feija
"Pojat menkää etsimään kirjastosta äkkiä loitsua ja Claudia yritä lopettaa heidän huutaminen ilman tappamatta heitä!" Huudan kaikille ohjeet. Jade itkee epätoivoisena kivusta maassa. Mustat kyyneleet värjäävät posket tummiksi. "Lopeta" hänen äänensä hiljenee koko ajan. Jack taas pyristelee maassa ja huutaa. Kohat Sam ja sedu kantavat felix mukanaan isoa paksua kirjaa. He antavat sen claudialle, joku sivu avattuna. "menteurs peuvent mourir, mais de vrais guerriers vont survivre" Claudia lukee loitsua, ja kohottaa kädet Jackin ja Jaden päälle. Sirut alkavat kerääntyä claudian käsiin, ja jackin huuto loppuu, samoin Jaden vaikerointi. Vain kirkkaat kyyneleet virtaavat heidän poskillaan. Molemmat olivat hikisen ja väsyneen näköisiä. "Ottakaa Jack, ja viekää hänet hänen huoneensa!" Käsken poikia ja minä ja Claudia otimme Jaden kainaloista kiinni. "ei mitään hätää" Claudia hokee Jadelle. He ovat todella hyviä ystäviä..
Pääsemme huoneelle ja avaan oven. Asetamme Jaden sängylle varovasti. "Annetaan hänen levätä" sanon hymyillen vienosti Claudialle. Hän nyökkää ja lähdemme huoneesta.

Moi :) vähän sekava mutta toivottavasti oli hyvä :) joo en osaa romaniaa, tuo on Google kääntäjällä käännetty mutta ranskaa osaan :)