Werewolf moon ~kirja 3~

Chapter 10 - Vampires -

"No ongelmat ei oo loppu" kuulen Jackin puhdistavan päätä. "Vielä on ne vampyyrit" hän tiedottaa turhautuneena. Kohta Feija porhaltaa keittiöön puhelinta tuijottaen. "Vieras lauma vampyyrien reviirillä!"
Feija huutaa. "Mitä se meitä liikuttaa?" Felix murahtaa. "No me pelastetaan ne tietenkin! Veri koirat! Veri muu on tänään!" Feija sanoo ja lyöö kevyesti felixiä päähän. "Mennään sitte" sanon ja nousen mutta tunnen Vihlaisevaa kivun vatsassani. Murto-osa sekunnista luulin jo että romahdan maahan mutta kävin takaisin istumaan nopeasti. "SÄ jäät tänne Sedun kanssa" Feija määrää. "Eikä" unisen kuin pieni lapsi. Sedu istuu viereeni osoittaen mieltään myös. "Jäätte!" Sam murahtaa. "Oot tehny jo tarpeeksi harmia tänään!!" Jack tiuskaisee. "Sanoo poika joka meinas tappaa mut" murahdan. Muuta lähtevät salaman nopeasti takaisin metsään ja me jäämme Sedun kanssa. En vilkaisekkaan seduun vaan nousen ylös kun ovi kolahtaa kiinni. Sedu näyttää ymmärtävän. Nostan paitaani ja revin siteen haavan päältä pois. "Kyllä se tosta paranee" sanon hymyillen ja marssin sedun kanssa ovelle. "Jade.. En tiedä onko meidän järkevä mennä.. Sinne" sedu änkyttää ja nappaa minua olkapäästä. "Haluan tietää mikä lauma se on!! Haluan pelastaa sen" sanon ja katson tuimasti Sedua. Sedu irrottaa olkapäästä ja kävelen ulos samalla sekunnilla. Otan pikajuoksumenestyksen käyttöön mutta ehdin ainoastaan portille kun kierin jo maassa. Tunnen vain viiltävää kipua kyljessä. Eli en voi pikajuoksussa! Hienoa... Sedu on salamana luonani ja auttaa minut ylös. Hänen naamansa on ehkä 10 sentin päässä minusta. Havahdun todellisuuteen. "Ei nyt" sanon lempeästi ja pörrötin Sedun hiuksia. Sedu hymähtää ja hymyilee perään. Muutun sudeksi sedun kanssa ja lähdemme hölkkäämään metsää kohti.

Skip 40 min
Pääsemme vihdoin vampyyrien rajalle. Rajaa kuvaa pieni joki. Katson jokea järkyttyneenä. Vesi on vaihtanut värin punaiseksi. Tai siis verojen sen on värjännyt. Polvistun lähelle vettä ja huomaan vedessä kelluvan jotain. Nostan ison 'kiven' käteeni ja katson sitä tarkemmin. Se on suden sydän. Kiljahdan ja kauhun kyyneleet valuvat silmistäni. Peruutan salaman nopeasti. Sedu pyyhkii kyyneleeni ja katsoo minua 'oletko okei' ilmeellä. Nyökkään pienesti ja hyppäämme joen yli. Metsä näyttäisi normaalilta kos sitä ei olis tahriutuneina verellä. En voi hallita kyyneliäni. Metsä on kuin teurastuksen jäljiltä. Katseeni kohdistuu maassa makaaviin ihmissusiin päihin. Jokainen pää viittaa ainakin 100 kyyneltä. Sedu katsoo kauhuissaan myös ympärilleen.

Victor
Juoksen niin kovaa kuin jaloistani pääsen. En tiedä minne laumani katosi, minne äiti, isä tai max menivät. Tiedä. Vain väisteleväni ja hyppiväni susien ruumiiden yli, pakenevan vampyyreitä. Olen yltäpäältä veressä. Kyyneleet eivät olen enään puhtaan kirkkaita vaan veren punaisia. Hahmoaan kaukana kaksi henkilöä. O-onko tuo Jade!! Se on jade!! Ja sedu!! "Jade!! Jade!!" Huudan minkä kurkustani pääsee. Jade huomaa minut ja katsoo epäuskoisena. "Vampyyrit!!" Huudan varoittavasti. Jade tajuaa ja alkaa juoksemaan minua kohti. Hän nappaa minut kainaloonsa ja tekee äkkikäännöksen. "Sedu ota victor ja menkää alueelta pois" jade huohottaa. Yritän rimpuilla Sedun otteista mutta hän on liian vahva. Kohat jade häviää näköetäisisyydestä ja kuulen vain tuskan huutoja...

Jade
Lähetin sedun viemään victorin äkkiä turvaan. Koska luokseni juoksee kolme kehittynytä vampyyriä. Sen näkee kulmahampaiden muodosta. Ne ovat tehty repimään kaula auki. Potkaisen yhtä nopeasti päähän, mutta vampyyri ei reagoi. Yksi vampyyreistä ottaa jalassani kiinni ja vääntää sitä niin että se varmaan murtui. Kuulin vain luun kraksahduksia ja oman tuskan huutoni. Se kaikui metsässä. Sitten hän heitti minut muuta päin. Nousin nopeasti seisomaan ja kokeilin vasenta jalkaani. Tasapaino haihtui hetkessä kun laitoin hiemankin painoa jalalle. Hermostun päätäni ja silmäni muuttuivat.. Punaisiksi!! Mitä? Ravistin uudestaan mutta silmät eivät vaihtuneet. Tunsin kun kulmahampaat kasvoivat itse. Olin nyt puoli susi. Yritin muuttua kokonaan mutta en onnistunut. No kyllä se näinkin käy.. Vampyyrit naureskelivat ja virnistelivät. "Antaa tulla!" Huudahdan. Yksi vampyyri vetäisee hopea tikarin. "Vielä paranee" mutisen itseksen. Tästä en voi selvitä millään hengissä. Vampyyri kenellä tikari oli, heilutteli sitä kädessään mutta jähmettyi yhtäkkiä. Katsoin hämmentyneenä sitä. Vampyyri kaatui lasittunein silmin ja vaarna sydämmestä läpi vedettynä. Takaa paljastui Sedu, sam, jack, feija ja felix. Huokaisen helpotuksesta ja kavahdan kivusta. Yksi vampyyreistä on vetäissyt minut eteensä ja pitää hopea tikarin kaulallani. Hän katsoo huvittuneena muihin. Hivuttaen käteni miehen reidelle ja otan kynteni esille. Nappaan niillä miehen reidestä kiinni niin että mies vajoaa maahan polvilteen. Sam heittää minulle vaarnan ja Isken sen vampyyrin sydämmeen. Vajaan itsekkin maahan koska pieni huimaus iskee minuun ja koska toinen jalkani on murtunut. "Jack auta Jadea!" Sam käskee ja jack tulee suu mutrussa luoksen. Hän ottaa minut syliin ja alkaa viemään minua rajalle kohti mikä Ei kyllä onnistu. Rimpuilen pois sylistä. Kädessäni on miehen hopeatikari. "Sun silmät!" Jack sanoo kauhuissaan. En välitä jackista vaan isken tikarilla jalkaani. Tunnen kun kehoni alkaa parantaa parantaa murtumaa ja haavaa. "En mä nyt vampyyrien tappamisesta halua jäädä paitsi" pudistan päätäni virnistäen. Jackin huulille tulee leveä virnistys. Jalkani oli parantunut joten lähdin kovaa takaisin päin. Olen kohta muiden luona. Vampyyreitä on tullut lisää. Tunnen kun vihani kasvaa ja silmäni kirkastuvat entistä enemmän. Torahampaat kasvat ja kynnet. Tunnen kun muutun kokonaan. Olen punainen verestä. Hyppään jonkun vampyyrin selkään ja puren/taistelen sen. "Jade?" Feija ja Felix sanovat kuorossa. En voi hallita tätä. Murisen vihaisesti ja kaikki vampyyrit kääntyvät minua päin. "Veri kuu!!" Sam hoksaa. "Jade pitää saada suojaan!" Sedu höpöttää. Hetkessä olen raadellut pari vampyyria ja suustani valuu verta. "Me ei saada sitä mitenkään mukaan! Se ei anna! Se haluu pelastaa sen perheen lauman" sam sanoo muille mutta mitä hän tarkoitti 'perheensä lauma' lla? Onko perheeni jossain täällä. "Veri koirat tulevat kohta!!" Feija varoittaa mutta minä lähdin juoksemaan jo syvemmälle metsään. Musta veri valui silmilleni. Minun on pakko löytää heidät! He eivät saa olla kuolleet! En antaisi sitä ikinä anteeksi itselleni ja vampyyreillä. Tai Samille, jackille, Feijalle, felixille ja Sedulle. Hei eivät päästäneet minua taistelemaan. Lähtemään. Pelastamaan. Huomaan metsän keskellä ruumita. Ei voi olla totta. Hidastan vähän ja kävelen varovasti niitten luo. "Eih!!" Huudan kun nään Maxin naaman. Kirvelevät kyyneleet valuvat poskilleni ja olen muuttunut hetkessä puolisudeksi. Katson muita ruumita. "Äiti.. Isi" itken hysteerisesti kun nään heidän ruumita. Itkemisestä ei meinaa tulla loppua. Tämä on heidän syytä! Olisin ehtinyt pelastaa heidät! Kuulen rasahduksen puskasta ja pyyhin kyyneleet äkkiä. Puskasta kävelee tyttö. Aika kalpea vaaleat hiukset ja täydellinen iho, selkeästi vampyyri. "Hei Jade" tyttö sanoo virnistellen. Nousen nopeasti ja uhkaavasti ylös. Katson tyttö muristen. Hän tämä on tehnyt. Hänen suunsa on verestä likainen. "Tunsitko heidät?" Tyttö kysyy naureskellen. "He-he olivat perheeni" sanon ja yritän pidätellä kyyneliä. En voi itkeä hänen edessään. "Olisitpa nähnyt heidän ilmeet kun olin sanonut että tapoin sinut" tyttö nauraa ja potkaisee Maxin ruumista. "Sitä sinä et koskaan onnistu tekemään. Jos Adenus ei saanut minua tapettua, niin et sinäkään" mutisen mutta muistan että minä kyllä käytännössä kuolin.
"Niinkö.." Tyttö sanoo salaperäisesti
Mitä on tekeillä..

Hei, anteeks tuli tosi sekava anteeks ku oon ollu niin epäaktiivinen