Werewolf moon ~kirja 3~

Chapter 5 -scary forest-

Kävelimme keskellä Valoisaa metsää. Vähän väliä kuulimme Askelien ääniä takaa ja käännyimme äkisti. Yhtäkkiä pysähdyin. Nenääni pisti vahvasti sama veren haju jonka haistoin ensimmäisenä herätessäni. Se tuoksahti vanhalta. Hiivin hiljaa muitten luolta pois. Seurasin hajua kunnes näin puiden seassa Verisen Sedun. Kiljahdin ja juoksin sedun luo äkkiä. Veri ympäröi häntä. "Mitä sulle on tapahtunut!?" Huokaisen kauhistuneena. "Jade tämä on ansa!!" Sedu kähisee. Vilkaisen ylös ja nään puiden oksilla istuvan vampyyreitä. "Oh god!" Huokaisen ja muutun puol sudeksi. Siniset silmäni loistivat kirkkaammin kuin aurinko. Ympärilläni on noin 6 vampyyria. Potkaisin edessä olevaa vatsaan ja sen jälkeen otin päästä kiinni ja irroitin sen. Potkaisin päät kuin pallloa ja Muu vartalo kaatui kuolleena maahan. Kaksi pitkää vampyyriä hyökkäsit molemmilta sivuiltani. Hyppäsin ja potkaisin molempia rintaan. Irroitin kaikilta päät kunnes yksi oli jäljellä. Vaaleahiuksinen, kalpea pitkä poika. Hän virnisti ärsyttävästi."antaa tulla" sanon purren huulta. Poika oli hävinnyt edestäni. Kuulin askeleen takaani ja käännyin. Poika potkaisi minua vatsaan mutta hyppäsin backflipillä pois pojan edestä. Pojan kirkkaan punaiset silmät loistivat kirkkaimpina kuin minun. Hän oli selvästi Vahva. Pitkät torahampaat olivat lumen valkoiset ja kiilsivät auringossa. Peruutin pari askelta mutta selkäni kosketti puuta. "En tiedä miksi haluat pelastaa tämän idiootin.. Mitä kaikkea hän onkaan tehnyt sinulle" poika sanoi vihjaisevasti. Tunsin Vihlaisevaa kipua kyljessäni. Sedun jättämä arpi Loisti punaisena. Kaaduin maahan pyörien kivusta. "Ette ole ainoita joilla on noita" poika kuiskaa ja kyykistyi tasolleni. En keskittynyt sanoihin vaan muistoihin mitkä huokuivat mieleeni. "Kaikki oli minun syytäni" sanon vaivanloisesti kivun välistä. Poika katsoo minua hetken kysyvästi. "Minä aiheutin sen itse" sanon perään purren haavaa. Kipu alkaa hälventyä ja lopulta kipua ei enään ole. "Kaikki taijat voi murtaa" sanon pojalle ja vinkaan silmää.

Potkaisen maasta käsin poikaa Päähän ja nousen äkkiä pystyyn. Poika katsoo minua vihaisena. "Nyt leikki loppukoon" poika sanoo hieman vihaisena ja vetää aidon hopea tikarin taskustaan. Potkaisen maahan ja käteeni lentää Paksu puu kepi. Katkaisen senkin että siitä tulee terävä. "Ei se koskaan alkanutkaan" sanon. Vinkaten silmää. Juoksen poikaa pöin mutta väistänkin hänet. Samalla työnnän Vaarnan suoraan sydämmen kohdalle. Poika kaatuu Maahan liikkumattomana. Huomaan kaulassa Korun. Mitäköhän siinä lukee.. Otan korun käteeni ja luen tarkemmin. "Jackson" sanon ääneen. Hänen nimensä on Jackson! Hoksaan mielessäni. Panen korun taskuuni ja katsahdan seduun. Autan hänet ylös ja lähden etsimään muita.

Jackson
Tunnen Vihlaisevaa kipua rinnassa. Ainoa asia mitä muistin oli keppi ja tyttö. Avaan silmäni ja tunnen niitten muuttuvan mustiksi. Vedän tikun pois. "Puoliksi vampyyria ja Puoliksi Demonia ei voi tappaa Vaarnalla" sanon ääneen. Nousen ja lähden kävelemään.

Jade
Pääsemme Muitten kanssa kartanolle ja viemme sedun sisään. "Oh god! Sä painat" Jack huokaisee helpottuneena kun päästämme sedun makaamaan sohvalle. Mulkaisen jackiä vihaisena. "Haluutko kuulla tarinan?" Jack sanoo Sedulle joka korjaa asentoaan. "No?" Hän kysyy kähisten. Feija, sam ja felix istuvat alas. "Kerran yksi utelias tyttö tutki isoa kartanoa" jack aloittaa ja mulkaisee minuun virnistäen. Tuhahdan ja käännän katseeni pois.
"Menin jackin huoneeseen ja se puukotti mua Vaarnalla. Lähdin jahtaamaan sitä, ajatuksena repiä sen pää irti, sitte sain tietää että se on samin veli" sanon nopeasti. "Tarina loppu" murahdan ja kävelen yläkertaan. Juoksen melkein huomeeseeni. Menen peilin eteen ja nostan paitaani hieman. Kosketan hiljaa Sedun tekemää arpea. Kyyneleet nousivat silmiini ja rupesin Parkumaan kuin mikäkin vauva. Menin sängylleni ja työnsin naamani tyynyyn. Parin minuutin päästä kuulin Koputuksen ovessa. En sanonut mitään. Ei huvittanut. Ovi avautui silti. "Sori siitä 'tarinasta'" jack sanoo pahoillaan. "Ei se siitä johtunu" nyyhkäisen. "eikö?" Jack kysyy hämmästyneenä. Jack pomppasi sängylle ja tuli istumaan viereeni. Nostin Naamani pois tyynystä ja katsahdin Jackiin. "Se johtuu Sedusta" sanon ja suupieleni vääntyvät vielä alemmas. "Ööh..miks" hän kysyy hölmistyneenä. Nostan paitaani vähän ja kyljessä on jättimäinen arpi mikä punoittaa hieman. "Se on mun ex-poikaystävä"sanon kaiken lisäksi. "Sullahan on ollu vilkas elämä" jack hengähtää. "No älä" sanon ja siirrän katseeni edessä olevaan seinään. Ehkä liian vilkas...

Anteeksi että oli niin lyhyt :B äänestelkää ja Kommentoikaa mielipiteitä.
Love u :)