~ Nobody (onedirection fanfic)

Chapter 12 ~ Louis the babysitter

18.10.2014

10:32

Lontoo

Sanottaisiinko vaikka niin, että tämä oli varmasti se helpompi vaihtoehto. Alex meni päättämään ja sopimaan selkäni takana siitä, että muuttaisin näiksi viikoiksi Louis Tomlinsonin yllättävän suureen kaksioon. Harry oli tätä päätöstä vahvasti vastaan, mutta koska ilmeisesti Alexin mielestä Harry ei ollut tarpeeksi luotettava kaitsija tasapainottomalle pikkusiskolleen, en voinut muuttaa hänen luokseen. Suoraan sanottuna sinne olisin riidoistamme huolimatta halunnut, mutta mielipiteelläni ei ollutkaan minkään sorttista vaikutusta veljeeni. Toinen vaihtoehto, jota harkittiin, olisi ollut se, että olisin saanut jäädä Liamin luokse. Tosin Liamin yli hienossa ja tilavassa talossa asui myös hänen tyttöystävänsä Sophie, joten luultavasti olisin tuntenut itseni ylimääräiseksi ihmisekseen heidän seurassaan. Joten ehdoton ei. Ilmeisesti myös muutkin olivat ajatelleen asiaa samalta kantilta kanssani, joten vaihtoehdoiksi jäi Louis. 

Oli ollut olemassa myös kolmas vaihtoehto, jonka ansiosta olisin joutunut pakkaamaan tavarani yhdessä vaivaisessa illassa ja lähtenyt veljeni kanssa Irlantiin muutamaksi päiväksi, ennenkuin olisimme lentäneet yhdessä Amerikkaan. Tämä vaihtoehto oli ilmeisesti jäänyt avonaiseksi, mikä sopi minulle paremmin kuin hyvin.

Tasan kello kymmenen Alex ja Harry olivat ajaneet asunnolleni, jonka kohtaloa ei ollut vielä päätetty. Olin pakannut laukullisen kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista, tyhjentänyt kaappejani siltä varalta, että joutuisin pian lopullisesti pakkaamaan tavarani kasaan. Kaksikymmentä minuuttia Alex ja Harry olivat patsastelleet oviaukossani ja sitten hätyyttäneet (lähinnä Alex) minut takaisin autoon, koska miehet olivat miehiä. Heillä oli aina kiire.

Kymmenen minuuttia sen jälkeen olimme ajaneet Louisin luokse. Alex oli jäänyt autoon ja Harry oli kiltisti kantanut painavan laukkuni kerrostalon sisään. Toisin kuin minun asuinpaikassani, täällä oli toimiva hissi, mutta minuutteja venytellen olimme päättäväisesti kiivenneet pari sataa porrasta ylöspäin, minä hieman vastahakoisesti Harryä seuraten,  Louisin asunnon kerrokseen. Harry oli vakavana, eikä puhunut sanaakaan kävellessämme portaita ylös päin. En kyllä itsekkään edistänyt asiaa sen kummemmin. Louisin asunto oli viimeisessä kerroksessa. Harry kohotti kättään soittaakseen ovikelloa, mutta muuttikin äkisti mieltään ja tarttui kädestäni kiinni. Kurtistin kulmiani. 

"Sä sanoit pari päivää sitten, ettet oo kertonut mulle kaikkea susta", Harry mutisi ja katsoi minua suoraan silmiin.

"Joo, niin sanoin"

"Mä haluaisin, että sä kerrot mulle. Ehkä sitten osaisin auttaa sua ajattelemaan positiivisesti isäs suhteen"

Naurahdin vaimeasti.

"Sä et ymmärrä", naurahdin kumeasti,"mut jos sä haluat ymmärtää, ja ehkä auttaa mua Alexin pään käännyttämisessä, mun täytyy kertoa sulle aika paljon asioita, joita en ole kertonut melkein kenellekkään"

"Mä en halua, että sä lähdet", Harry silitti peukalollaan kämmenselkääni, "mä haluan että sä kerrot mulle kaiken. Tuun hakemaan sut huomenna, niin puhutaan sitten"

"Sovittu"

Sitten hän soitti pientä ovikelloa, joka piti omistuista pirinää, ennenkuin tummanruskea ovi avautui ja vähän oven sävyä vaaleamman värinen hiuspehko ilmestyi oven väliin. Louis venytti kasvoilleen pienen hymyn ja avasi ovensa, jotta me pääsimme pujahtamaan sisään.

Minulle tuli todella ahdistunut olo, kun Harry laski matkalaukkuni viereeni ja pujahti sen enempää sanomatta ulos asunnosta. Olisin halunnut hänen jäävän edes hetkeksi viereeni, hymyilevän alentavalla virneellään ja ehkä sitten puhjatavan ovesta ulos. Vaikka olin miehelle oikeasti vihainen, jollakin tapaa kaipasin hänen läheisyyttään. Louis hymyili ystävällisesti ja seisoi kärsivällisesti parin metrin päästä minusta. Purin hellästi alahuultani ja potkaisin kenkäni pois jaloistani.