~ Nobody (onedirection fanfic)

Chapter 13 ~ Betrayer

19.10.2014

10:26

Lontoo

Sarah

"Louis? Viittisitkö siirtää sänkyäsi sen verran, että pääsen suorittamaan aamutoimiani?", murisin tönäistessäni herran väliaikaisena sänkynä toimivaa suurta ilmapatjaa, jonka päällä itse Louis Tomlinson veti sikeitä. Mies ei reagoinut ystävälliseen kysymykseeni mitenkään. Veljeni oli todellakin päättänyt, että minua oli pidettävä silmällä aamusta iltaan yötä unohtamatta. Louis oli ottanut naurettavan tehtävänsä vähän liiankin vakavasti pakottaessaan minut nukkumaan herran leveässä parisängyssä, jolloin hän itse oli joutunut ilmapatjan uhriksi. Ja tottakai sijoittanut sen suoraan oven eteen, etten missään nimessä pääsisi suunnittelemaan pakoyrityksiä edes yölliseen aikaan. Just joo. 

"Louis?!" kivahdin ja potkaisin ilmapatjaa niin lujaa kun vain juuri heränneenä pystyin. Päässäni alkoi kiehumaan kun herrassa ei näkynyt minkään sorttista reagointia. Se oli tarvittavani merkki siitä, että ystävälliset yritykseni saivat loppua tähän.

"LOUIS HEMMETIN TOMLINSON HERÄÄ VÄHÄN ÄKKIÄ JA PÄÄSTÄ MUT ULOS TÄÄLTÄ!" ja Louis Tomlinson avasi kuin salaman iskusta väsyneet silmänsä.

"Mitä hemmettiä sä huudat?" mies ähkäisi ja nousi vaivalloisesti istumaan. Ruskeat hiukset sojottivat sekalaisessa ojennuksessa kaikkiin mahdollisiin suuntiin, joka näytti minusta aika söpöltä.

"Päästä mut ulos täältä"

"Ymh, olisit heti sanonut", Louis pörrötti sekalaista hiuspehkoaan. Huokaisin syvään.

"Niinhän mä sanoinkin, tosin eräs veteli vielä hetki sitten sikeitä", murisin ja seurasin kädet epämääräisesti puuskassa, kun tämä eräs nousi vaivalloisesti istumaan ja hinasi sänkyään sen verran, että pääsin luikahtamaan raollaan olleesta ovesta. Louisin vanilijan tuoksuinen ilman raikastin keittiössä pelasti aamuni tunkkaisen makuuhuoneen jälkeen. Sukelsin suoraan kylppäriin, joka toimi yhdistettynä vessana sekä kylpyhuoneena. Louisin kämppä oli todella yksinkertainen ilman sen kummempia hienouksia, tosin tällä oli aivan taivaallisen ihastuttavan näköinen suuri kylpyamme, joka vei tilaa kylpyhuoneesta noin yksi neljäsosan. Eli oli kohtuullisen suuri ja kutsuva. Suoritin normaalit aamutoimeni samalla kun kuulin teen keittimen piippaavan valmiin veden merkiksi. Koin suuria vaikeuksia takkuisten hiusteni selvittämisessä, mutta lopulta vallattomat kutrini antoivat periksi. Kiepsautin hiukseni löllölle nutturalle ja annoin muutaman haivenen jäädä kehystämään kasvojani. Hiuksiani sohiessa onnistuin kuin onnistuinkin sörkkäämään pitkillä kynsilläni jotakin käsivarteni punottavista haavoista. Eikä se todellakaan tuntunut kivalta. Ulvahdin pakonomaisesti kivusta, joka valtasi käsivarteni.

"Sarah?"

Veri alkoi välittömästi valumaan arvesta. Hyvä minä. Näinhän tässä pitikin taas käydä. Repäisin vessapaperirullasta niin paljon paperia, kuin vain yhdellä kädellä pystyin nopeasti kiskomaan ja painoin paperit vuotavaan haavaan.

"Sarah, ooks sä kunnossa?"

Valuin seinää pitkin lattialle, enkä viitsinyt vastata Louisille mitään, vaikka tiesin että minun pitäisi sanoa jotain, ettei tämä saisi päähänsä murtautua lukossa olevan kylpyhuoneen oven läpi. Purin hammastani ja yritin olla välittämättä vihlovasta verta vuotavasta haavastani. Ihan niinkuin ikkunansirujen läpi hyppäämisen aiheuttamat tuskat eivät olisi riittäneen. Onneksi haavat olivat ehtineet parantua edes jonkin verran, mutta tälläiset pienet sohlaukset saivat helposti ne aukeamaan uudelleen.

Säikähdin hieman kun kuulin lukon napsahtavan auki ja Louis syöksyi täyttäpäätä sisään.

"Ei hemmetti, Sarah! Yritiks sää viiltää noi auki vai?" Louis parahti rynnistäessään viereeni kiukun siintäessä silmissä. Pyöräytin silmiäni.