~ Nobody (onedirection fanfic)

Chapter 6 ~ My boyfriend

Lontoo,

10.10.2014,

11:25

Harryn hengitys kutitti niskaani. Olin ehtinyt jo tottua siihen, että kyseinen ihminen tuli joka ilta nukkumaan viereeni, veti minut kainaloonsa ja kuiskasi korvaani hyvät yöt pienen poskisuukon kera. Olin tottunut miehen aamukäheyteen, lämpimään karhunhaliin tämän lähtiessä studiolle, jonka jälkeen seurasi koko päivän kestävä viestittely. Olin tottunut siihen, että sain kutsua Harry Stylesia poikaystäväkseni. Olin niin kiintynyt häneen, että en enää tiennyt, mitä tekisin ilman Harryä. Tosin, joka ikinen kerta kun heräsin miehen vierestä, suutelimme, halasimme, puhuimme tai viestittelimme, jokin pääni sisällä huusi minun tekevän väärin. Tiesin sen, mutta huonon omatunnon lisäksi en tehnyt asialle mitään. En pystynyt. En uskaltanut. En halunnut kertoa Harrylle, että olin valehdellut tälle kaiken muun paitsi sen, että rakastin tätä.

Harryn sormet piirtelivät ympyröitä käsivarteeni. Käännyin silmiä avaamatta ympäri niin että olisin kasvokkain tämän kanssa. 

"Huomenta", mutisin ja raotin silmiäni. Huoneen valoisuus sai minut siristelemään.

"Huomenta, kulta", Harry suuteli otsaani ja hymyili leveästi. Hänen hymynsä sai joka ikinen kerta perhoset mylläämään vatsassani.

"Mun ei tarvitse mennä muutakuin illalla studiolle niin tehtäisiinkö tänään jotain kivaa?"

Hymyilin väsyneenä Harrylle.

"Joo"

Hän suuteli uudelleen otsaani ennenkuin nousi ylös ja jätti minut yksin lämpimään sänkyyni. Huokaisin syvään ja painoin kasvoni tyynyyni. Halusin vain jäädä nukkumaan, mutta lopulta pakotin itseni nousemaan sängystä. Sujautin sängyn vierestä valkoiset aamutohvelini jalkojeni suojiksi ja hipsin yövaatteissa keittiöön.

Söimme Harryn kanssa aamupalaa kaikessa hiljaisuudessa, mikä oli meille hyvin epätavallista. Tiputin höyryävään mukiini vadelman makuisen tee-pussin ja tuijottelin Harryn tatuoituja käsivarsia. Mustat kuvat hänen käsissään näyttivät upeilta. Harry söi poissa olevana paahtoleipää.

"Mulla olis tarvetta käydä mun kämpällä tänään" Harry mutisi suu täynnä leipää.

"Okei, mä voin sillä aikaa käydä kaupassa", otin liottamani pussin pois mukistani ja tiputin sen lautaselleni.

"Eikun mä ajattelin, että sä tulisit mukaan.  Et oo varmaan koskaan käynyt siellä"

"Et sää oo koskaan näyttänyt sitä mulle"

Näiden parin viikon aikana. Niin. En ollut käynyt Harryn talossa kautta kämpässä, jonka ajattelin olevan paljon hienompi ja modernimpi kuin minun onneton kaksioni. Niimpä siis siivosimme pöydältä astiat ja aamiaisvärkit pois, vaihdoimme vaatteet ja hipsimme ulos. Rappukäytävässä kävelimme melkein vanhaa naista päin, joka mulkaisi meitä kiukkuisesti. Harry hymyili tälle leveästi. Syöksyimme nopeasti ovista ulos, pois haisevasta rappukäytävästä, ja Harry kaivoi puhelimensa takataskustaan.

"Mä soitan meille kyydin, tai siis oikeastaan autoni" Harry löysi etsimänsä numeron ja soitti siihen. Seisoin tämän lähellä ja seurasin ympärillämme liikkuvaa elämää. Kello oli varmaan jo jotain kahentoista pintaan, mutta liikennettä näytti olevan kuin olisi pahempikin ruuhka-aika. Ja vaikka olimme vähän syrjäisemmässä osassa Lontoota, täälläkin oli silti liikennettä ihan kiitettävästi, ainakin päiväs aikaan. 

"Moi, Liam. Joo, mä tarvisin sitä. Jos viittin tuoda, siihen lyntheriuksen kulmaan. Joo, kiva. Ilman muuta. Okei, moi" Harry lopetti puhelunsa ja laittoi puhelimensa takaisin taskuun. Sitten hän veti minut kylkeensä ja lähdimme kävelemään kylkikuljessä pitkin kapeaa jalkakäytävää.