~ Nobody (onedirection fanfic)

Chapter 3 ~ Beginning of the end

Lontoo,

20.9.2014

16:19

Viisi päivää oli vierähtänyt nopeasti. Harry oli soittanut tasan kerran, mutta en ollut vieläkään vastannut hänelle. Halusin unohtaa koko Harry Stylesin, mutta tiesin, ettei se tapahtuisi nopeasti, sillä aina kun kävelin "maailman parhaan kahvilan" ohitse, mieleeni tuli Harry. Olin käynyt viiden päivän sisällä kolme kertaa ulkona ja sitä kautta saanut töitä tarjoilijana pienestä pubi-ravintolassa (koska olin varma, että isäni saattaisi sulkea - ellei olisi jo sulkenut- tilini, niin minun olisi saatava rahaa edes jostain). Minun olisi määrä aloittaa tänään, jota odotin sekä silkalla kauhulla että innolla.

En ajatellut, että joutuisin tunnistetuksi. Blondit hiukset, jotka vielä vähän aikaa sitten reunustivat kasvojani pitkänä aaltoilevana hiusmerenä, olivat nyt vaalean ruskeat ja ainakin puolta lyhyemmät. Olin varma, ettei edes veljeni tunnistaisi minua enää. Se lämmitti mieltäni niin, että saatoin jopa hymyillä ajatukselle. Voisin jatkaa uutta elämääni rauhassa, ilman että joku saattaisi liikaa kiinnittää huomiota minun ja Alexandrian yhdennäköisyyteen. Tai ainakin toivoin niin.

Sipaisin suosikkihuulipunaani, Rimmelin sävy 34 "hempeä punainen", huuliini ja vilkaisin itseäni peilistä. Tummat paksut rajaukset silmissäni tekivät katseestani pistävän ja toivat esiin safiirin väriset silmäni. Normaalia tummemmat kulmat toivat merkittävän muutoksen vanhaan lookkiini, jonka viimeisteli kapeita kasvojani kehystävät uudet ruskeat hiukseni. Olin tyytyväinen lopputulokseen. Vilkaisin ranteeseeni asettamaani ruskeaa rannekelloa, jonka viisarit näyttivät uhkaavasti puolta viittä. Vuoroni alkaisi tasan viideltä, mutta ajattelin olla varmuuden vuoksi ensimmäisenä päivänä ajoissa, jotta ehdisin tutustua uuteen työkuviooni.

Aloitin illan baaritiskin takana uuden työparini, Tomin, seurana. Tom selitti nopeasti säännöt ja neuvoi, mitä minun tulisi tehdä. Kuvio oli aika selkeä: Tom hoitaisi juomien teon, minä ottaisin tilaukset ja veisin ne asiakkaille. Työpaikkani oli aika pieni kooltaan, mutta siellä oli kuulemma kaupungin myöhäisillan parhaimmat menot. Se tuli minulle ilmi aika nopeasti sen jälkeen, kun porukkaa alkoi lappautumaan sisään. Koska oli perjantai ilta, ihmiset lähtivät mielellään juhlimaan, ja paikalla oli DJ, meillä riitti töitä juomien tekemisessä ja niiden viemisessä.

En ollut koskaan pitänyt ryyppäävistä ihmisistä tai sen kummemmin alkoholi pitoisista juomista, mutta tästä työstä pidin. Osittain siksi, että Tom oli todella mukava, ja työolosuhteet olivat kännisistä ihmisistä huolimatta suotavat. Tom ei puhunut juuri mitään, mutta hymyili joka kerta siirtäessään valmiit juomat tarjottimelleni, jotka vein asiakkaille pöytiin tai tarjoilin tiskillä. Olin varma, että saisin musiikin tasaisesta jytkeestä vielä jonkin rytmihäiriön, mutta siihen tottui yllättävän nopeasti. Myöhäisillassa nousuhumalaisten ihmisten määrä kasvoi ja myimme juomia enää vain tiskiltä (Tom selitti jostain turvallisuus syistä, mutta en oikein päässyt asioista jyvälle). Kello läheni nopeasti kohti yhtätoista ja Tom meni takahuoneeseen tauolleen. Jäin yksin tiskille ja tajusin tuntevani oloni aavistuksen turvattomaksi ilman Tomia. Yritin karistaa turhat kauhukuvat lähentelevistä miehistä yms. taka-alalle ja keskittää ajatukseni juomiin, joita tilattiin enää harvakseltaan. Väki oli alkanut sulloutua tanssilattialle.

Omaan taukooni oli enää vajaa kymmenen minuuttia kun näin hänet. Hän hoiperteli hytkyvän väkimassan lävitse blongi, bimbon näköinen yli muodollinen nainen kaunalossaan, kohti tiskiä. Tuntin jonkin muljahtavan vatsassani. Ajattelin, että se oli vain Harry, joka sattui olemaan pahasti kännissä. Ajattelin, että jos käyttäytyisin mahdollisimman normaalisti, Harry ei kiinnittäisi minuun sen enempää huomiota. Ajattelin selviytyväni, vaikka tunsin kämmenieni hikoavan. Hän tuli tiskille, istui lähimmälle baarijakkaralle, ja tämä bimdo iski Harrylle silmää ja katosi takapuoltaan keikuttaen ihmismassan sekaan.