~ Nobody (onedirection fanfic)

Chapter 8~ Happy b-day, my dear

13.10.2014,

10:46

Lontoo

"Sarah"

"Heräähän unikeko"

"Tiedätkö mikä päivä tänään on?"

"Miks et ole kertonut mulle sitä? Että sulla on tänään syntymäpäivä"

"Koitas nyt jo heräillä..."

Kuulin Harryn äänet alitajunnassani, joten päätin raottaa aavistuksen silmiäni.

"Hyvä", kuulin Harryn huokaisevan,"mä tein meille jo aamupalaa"

Räpsyttelin väsymyksestä huolimatta silmäni kokonaan auki ja näin ensimmäisenä Harryn selän, kun tämä nousi sängyltä ja käveli oviaukosta keittiö-makuuhuone-tilaan. Kierähdin hitaasti istumaan ja nappasin lattialta karvasukat, jotka sujautin jalkoihini. Tänään oli tosiaan syntymäpäiväni. Vastenmielinen asia täynnä liikaa muistoja ja surua, jonka takia haluisin mieluiten skipata koko päivän. Inhosin syntymäpäivääni.

Raahauduin keittiöön. Tiesin näyttäväni juuri heränneeltä peikolta, jonka hiukset kököttivät takkuisena sekasortona niskassa, mutta en antanut sen ajatuksen häiritä minua. Harry oli nimittäin toden totta tehnyt aamupalaa. Tuijotin hieman unenpöppöröisen hämmentyneenä pientä ruokapöytääni jonka päällä oli mielenkiintoinen asetelma hedelmiä, jogurttia, leipää, teetä ja koko pöydän kruunaava pieni mutakakku, jonka päällä paloi yksinäinen kynttilä. Harry seisoi leveästi hymyillen pöydän takana.

"Hyvää syntymäpäivää, rakas!" hän käveli luokseni ja sulki minut käsiensä ympäröimäksi.

"Kiitos, Harry"

Harry irrottautui ja veti minulle tuolin, kuin hienon ravintolan komea miestarjoilija, johon tietenkin istu'uduin hymyillen hieman. Harry istui minua vastapäätä.

"Miksi sä hemmottelet mua näin?" naurahdin ja upotin tee -pussini mukini höyryävään veteen.

"Nythän on sun syntymäpäivä, tottakai sua hemmotellaan, höpsö"

Purin hieman huultani.

"Sun täytyy tietää yks juttu"

Harry kohotti hieman kulmiaan ja katsoi minua suoraan silmiin vihreät silmät kiiltäen.

"Mä en ole juhlinut mun syntymäpäivääni, kuin viimeksi silloin, kun mun äiti vielä eli", henkäisin syvään, "koska se kuoli mun kakstoistavuotispäivänäni"

"Ai"

Harry katsoi minua hieman uteliaasti, kuin odottaen milloin purskahdan itkuun. En enää surenut äitiäni, mutta en myöskään sen koommin juhlinut syntymäpäivääni. Se ei mielestäni ollut kovinkaan juhlimisen arvoinen päivä.

"Oon pahoillani", Harry mutisi ja siirsi kätensä pöydällä lepäävän kämmeneni päälle. Hymyilin lempeästi.

Puhalsin yksinäisen kynttilän sammuksiin ja Harry noukki sen pois kakun keskeltä. Leikkasimme isot palat mutakakusta ja söimme ne hyvällä ruokahalussa. Kakku oli hyvää, vaikka tiesin sen olevan suoraan kaupan kylmähyllystä. Mutta mitäpä se haittaisi, makuhan on se tärkein.

"Mistä muuten tiesit syntymäpäiväni? Muistaakseni en oo sitä sulle kertonut", mutisin. Katsoin Harryä hiukan epäluuloisesti. Saatoin arvata vastauksen: tämä oli selvittänyt tietojani, mikä oli siis ihan ok, sillä Harryhän tiesi totuuden. Mutta tiesikö joku muukin?

"Lehdestä", Harry sanoi hieman vaivaantuneesti ja katsoi minusta pois päin. Nyökkäsin ja menin makuuhuoneeseeni vaihtamaan vaatteitani.

Palasin takaisin vähän järkevämmin pukeutuneena. Harry istui olohuoneen sohvalla ja hymyili leveästi. Hymyilin takaisin ja istahdin hänen viereensä.