Verta oli ollut liikaa.
Hän muisti, kuinka oli meinannut oksentaa, kun oli saanut kylmiäväreitä käsivartta pitkin valuvista verijuovista.
Hänkö muka piti tästä? Ei ikinä.
Hän muisti, miltä arvet olivat näyttäneet aamulla. Vaaleanpunaisia, kirveleviä juovia. Rosoisia arpia.
Hän muisti, kuinka oli aamulla vetänyt kaikki veriset paperit vessasta alas. Todistusaineisto hävisi pyörivän veden mukana viemäriin.
Hän muisti, kuinka oli kärvistellyt koko päivän pitkähihainen päällä, vaikka se hankasi ikävästi arpiin.
Hän muisti, kuinka muutama niistä oli auennut kesken matematiikan tunnin ja hänen piti huomaamattomasti saada veri pois pulpetilta.
Hän muisti, kuinka oli seuraavat päivät pitänyt sidettä käsivarressaan ja saanut epäilyttäviä katseita - toinen käsivarsi näytti hieman turvonneelta, mahtoiko kaikki olla kunnossa.
Se oli ollut hänen ensimmäinen kertansa, kun hän oli vapaaehtoisesti puhkaissut ihonsa ja maalannut näkökenttää verellä.
YOU ARE READING
The Beauty Of Dying (in finnish) TAUOLLA
Teen FictionCan you feel it? The dead weight of yous legs form the sleeping pils, the dizzyness from the alcohol, the soft throbbing of your pulse as blood is pumped out your wrists? That's it. That's what we've been waiting for, that's...
