The Beauty Of Dying (in finnish) TAUOLLA

13

"Oletko varma, että se on tämä?" Rose puhaltaa kohmeisiin käsiinsä samalla, kun katselee edessä kohoavaa kerrostaloa. Ainakin hänen mielestään on kovin kummallista värkätä mitään bileitä kerrostalossa, silloin naapurit tai jopa poliisit puuttuivat paljon helpommin illan kulkuun. Rose vilkaisee vieressä puhelintaan kulmat kurtussa selailevaa Ilaria ja tunkee kädet takaisin nahkatakin taskuihin.

"No siis tää on se osote.. Mutta ei täs viestis kyl oo mitään asunnon numeroo.." Ilari vilkuilee ympärilleen, mutta joka puolella on vain kerrostaloja. "Ehkä pitäs tsekkaa sisältä.."

Kaksikko lähtee kulkemaan ovelle vieretysten ja oven avattuaan he kuulevat hiljaista jumputusta. Rose vilkaisee ylös- ja alaspäin portaita. Selvästikin jossain on hyvät äänieristykset, tai sitten musiikki ei ole niin lujalla, että se kuuluisi rappukäytävään - mikä on suoranainen ihme, kerrostaloissahan on usein paperiset seinät. Ilari osoittaa alakertaa, vaikka Rose ei itse ainakaan ole varma kummasta suunnasta musiikki tulee. Hän kuitenkin lähtee pojan perässä portaisiin. Napsahtelevat askeleet kaikuvat portaikossa ja Ilarin puhelimesta kuului saman rytmistä naputusta, kun tuo tekstaa samaan aikaan. Rappukäytävään syttyy liikeentunnistimella valot, kun he kävelevät alakerrokseen. Se näyttää enemmän varastokäytävältä tai joltain lämmityskeskukselta kuin kenenkään asunnolta. Rose vilkaisee kummissaan Ilaria, mutta ei kyllä olisi oudoin paikka, jossa oli bileet viettänyt. Ilari vain kävelee rennosti peremmälle käytävällä ja pysähtyy sitten yhden oven luo, jonka takaa kuuluu selvästi ääniä. Poika koputtaa ja kumpikin heistä astuu hieman taaemmas - ovi aukeaisi kuitenkin ulospäin saranoiden mukaan.

Ovi aukeaa kirskahtaen ja siinä seisova punahiuksinen poika katselee heitä uteliaana.Tuolla on selvästi piilolinssit silmissään, sillä kenelläkään ei ole noin kirkkaita ruskeita silmiä. Pojalla on alahuulen alla ainakin sentin mittainen piikki ja Rose pohtii, miltä tuntuisi suudella tuon kanssa. Äänet kovenevat yhtäkkiä järkyttävän koviksi ja Rose on varma äänieristyksestä. Korvat huutavat hoosiannaa ja vuotavat verta. Tai ainakin siltä se tuntuu. Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ainakin ajatukset katkeavat. Hetken päästä heidät vedetään sisään, jotta ovi saadaan takaisin kiinni. Ilari nyökkää oven avanneelle melko tuttavallisesti, joten ehkä kaksikko tuntee toisensa. Rose ei ole koskaan ennen nähnyt punapäistä nuorukaista, joten kohottaa vain kättään tervehdykseksi, sillä puhuminen tässä metelissä on vaikeaa. Rose katselee ympärilleen. Tila toden totta näyttää joltain kellarilta. Katto on matala, ikkunat ovat pieninä katonrajassa ja huone tuntuu ahtaalta kuuman ilman takia. Rose hieraisee kaulaansa pienen paniikin kasautuessa kurkkuun möykyksi. Kattoon on viritetty erivärisiä valoja vilkkumaan, mutta huone on silti melko hämärä. Vain savukone puuttuu. Rose hymähtää ja vilkaisee Ilaria, joka naaraa katseellaan ihmismassaa. Monet seisoskelevat tai heiluvat tanssin mukana juomat kädessään ja jotkut huutelevat toistensa korviin sanoja, joista puolet katoavat ennen kuin pääsevät perille.

Ilarin huulet liikkuvat ja Rose jää hetkeksi katselemaan tuon kasvoja, joihin katon valot luovat erivärisiä juovia. Tuon kirkkaat silmät kimmeltävät valoissa, katseen vaeltaessa tutkivasti ympäriinsä ja musta tukka oikein korostaa tummuuttaan. Nuorukainen laskee katseensa Roseen, joka kurtistaa kevyesti kulmiaan, sillä ei ollut onnistunut tavoittamaan yhtäkään Ilarin sanaa korviinsa. Ehkä tuo ei ollut puhunut hänelle. Rose vain nyökkää pienesti ja seuraa hieman hämmentyneenä Ilaria, joka lähtee seinän viertä kohti huoneen seinustaa. Rose tajuaa siellä olevan naulakoita ja juomapöytä, kun Ilari riisuu takkiaan ja muutama vieras väistyy Rosen näkökentän edestä. Hän vetää Ilarin äidin takin päältään ja tunkee tavaransa hupparin taskuihin. Tyttö asetta takin roikkumaan naulakkoon Ilarin takin alle ja yrittää painaa mieleensä miltä takki näyttää. Vaikkei tietenkään ole takeita, että hän illan lopulla muistaisi edes lainanneensa sitä saati että he lähtisivät Ilarin kanssa samaan aikaan ja tuo tietäisi tarkemmin, miltä nahkatakki näyttää.

Rose kävelee juomatiskille ja vilkaisee sitä. Ei paha, ottaen huomioon kuinka paljon täällä oli porukkaa. Ehkä jotkut toivat omia juomiaan - mutta ainakin he olivat täällä vain kuokkimassa. Rose nappaa kaljatölkin käteensä ja vilkaisee taakseen tuntiessaan hipaisun selässään. Ilari on ilmestynyt naulakoilta hänen taakseen vaikka ensin tuo jäi suustaan kiinni jonkun tuttunsa kanssa.

"Joks tiiät kenen bileet nää on?" Rose korottaa ääntään ja virnistää Ilarille. Tuo vain naurahtaa ja pudistaa päätään, napaten samanlaisen tölkin Rosen olan yli itselleen. He kumpikin kääntyvät katsomaan keskellä tilaa olevaa tanssilattiaa. Tai no oikeastaan koko huone on pelkkää tanssilattiaa, sillä missään ei näy penkkejä tai pöytiä juomapöytää lukuun ottamatta. Rose katselee ympärilleen samalla, kun sihauttaa juomansa auki. Se kuohuu hieman yli, joten hän pitää tölkkiä käden mitan päässä itsestään ja antaa vaahdon valua lattialle. Tuohon tulisi tahmea läntti. Tyttö ei näe tuttuja, mutta paikkakaan ei ole entuudestaan tuttu hänelle, joten ehkä tämä on aivan eri porukka, kun ei näe koulustaan tuttujen naamoja paitsi Ilarin vierellään. Hän olisi tahtonut kysyä keneltä tuo kuuli bileistä, mutta sen sijaan hörppää kaljaa, joka on lämmennyt pöydällä. Huoneilma on muutenkin niin kuuma, ettei ihmekään, jos kaikki juomat kiehuvat jossain kohtaa - olihan nyt vasta alkuilta, vaikka osa oli jo selvästi ottanut enemmänkin. Rosekin tahtoo enemmän, joten niinpä hän kulauttaa vähän enemmän kaljaa kerralla, vaikkei tuo ohrajuoma ollutkaan hänen herkkuaan. Kyllä se meni, jos ei muutakaan ollut tarjolla. Ja täällä selvästikään ei ollut muuta tarjolla. Rose kuulee Ilarin tervehtivän jotain nauraen, joten hän vilkaisee tuon suuntaan, muttei tunnista tuon seuralaista, joten lähtee vaeltamaan väkijoukkoon tuttujen toivossa.  

//Tässä luvussa ei oikeestaan tapahdu mitään, mutta yritin kirjottaa vähän pidemmän, joten toivottavasti ei oo pettymys <|3 ~demonipinja