The Beauty Of Dying (in finnish) TAUOLLA

12

"Tossa lähellä on yhet bileet, mennäänkö?" Ilari hiljentää radiosta kuuluvaa musiikkia ja nojautuu sitten takaisin sänkynsä päälle, johon he olivat siirtyneet jossain kohtaa Rosen kanssa. Hän saa vastaukseksi vain olkien kohautuksen.

"Mullei oo mitää vaatteita", Rosella ei kyllä ole bileitä vastaan mitään - hänhän pyöri niissä melkein joka viikko, vaikkei koskaan itse sellaisia järjestänyt.

"Voit lainaa multa, vai haluutko käydä kotona ennen ku lähetään..?" Ilari virnistää, kuin asia olisi jo sovittu. Rose kohauttaa olkiaan uudemman kerran ja nousee penkomaan pojan vaatekaappia omin lupineen, vaikka toisaalta oli jo ehtinyt tykästyä aamulla lattialta löytämäänsä huppariin.

"Mennääks me kuokkimaan vai kutsuks joku sut?" Rose kysyy vaatekaapin uumenista. Helvetti, tuolla on enemmän vaatteita kun hänellä. Tyttö vetää kaapista muutaman t-paidan ja vertailee niitä, päätyen punaiseen vaihtoehtoon.

"Frendi tekstas osotteen, mutta jos totta puhutaan ni ei mitään hajua, ketä siellä asuu", Ilari virnistää ja saa Rosen nyökkäämään. Tyypillistä. Kumpikin heistä liikkui tuntemattomien ihmisten seurassa, tosin Ilaria liikutti paikasta toiseen ystäväpiiri, hän itse meni sinne mistä löysi elämää. Miksi ihmeessä hän etsi samankaltaisuuksia heistä? Rose värähtää ja vilkaisee kulmiensa alta Ilaria.

"Mä öhm.." Ilari viittoo huoneensa ovea ja lähtee huoneesta itselleen päätään pudistellen, jättäen Rosen rauhassa vaihtamaan vaatteita. Tai no pelkkää paitaa oikeastaan. Rose vaihtaa harmaan paitansa punaiseen t-paitaan - joka on tietenkin liian iso, mutta niin oli ajatellutkin - jonka työntää rennosti farkkuihinsa. Hän vetää Ilarin hupparin takaisin ylleen ja lähtee etsimään vessaa. Sieltä ehkä voisi löytyä jotain Ilarin äidin kauneudenhoitotuotteita, sillä itsellään ei todellakaan ollut niitä mukana, koska tämä yökyläily ei ollut mitenkään suunniteltu juttu.

Rose löytää vessassa lavuaarin laatikoista Ilarin äidin meikkejä, kuten olikin ennustanut. Tietenkin tuolla naisella olisi voinut olla makuuhuoneessa samanlainen meikkauspöytä kuin hänen äidillään, mutta jostain syystä oli kuvitellut asian olevan juuri näin. Kerrostaloasunnon huoneet eivät olleet suurimmasta päästä, joten jossain piti pihistää. Lavuaarin yllä on kuitenkin komea peili, joten sen edessä tahtoikin meikata joka aamu. Rose löytää mustan kajaalin ja korjailee sillä kulmiaan, kun ei parempaakaan välinettä löydä siihen tarkoitukseen. Eikö tuolla ollut kulmakynää, vaikka koko kirjo kaikkia muita meikkejä kyllä löytyi? Eihän Rose ole nähnyt Ilarin äitiä, joten ei voi sanoa, mikä kuului tuon naisen arkimeikkiin ja mikä ei. Hän levittää etusormellaan tummanhopeaa luomiväriä luomilleen ja miettii, pihistäisikö niin ihanan värin itselleen. Rose jättää kuitenkin paletin pöydälle, vaikka se olisi helposti mahtunut farkkujen taskuun. Tyttö ei löydä ripsentaivuttimia, mutta lainaa kuitenkin onnekseen tarpeeksi kalpeaa puuteria ja erinomaista ripsiväriä. Hänen omansa ovat niin kuivuneita, että tällä tuuhentavalla ja pidentävällä ripsivärillä silmät korostuvat kalpeista kasvoista näkyviin kunnolla. Rose vilkaisee peilistä itseään ja jää hetkeksi nojaamaan lavuaarin tasoon.

"Ooks sä kohta tulossa?" Ilarin ääni kuuluu oven takaa ja saa tytön hätkähtämään. Oliko hän viettänyt kauankin aikaa vessassa? Rose mumisee myöntävän vastauksen, mutta pysähtyy vielä laittamaan hiuksiaan. Ne ovat sotkuisella ponnarilla takaraivolla, joten tyttö vetää hiuslenkin päästään ja ravistelee hiuksia hieman. Hän ei näe harjaa missään, joten haroo vain sormillaan pahimpia takkuja auki. Viispiikkinen kampa ei koskaan petä. Päätään kallistaen Rose ei kuitenkaan suostu jättämään hiuksiaan auki, joten hän kokoaa ne muhkealle nutturalle. Vaikka lopputuloksesta tulee sotkuinen ja entistä pahemman näköinen kuin aikaisempi ponnari, Rose on tyytyväinen, eikä välitä yksittäisistä nutturasta irrallisista hiussuortuvista.

Hän avaa vessan lukosta ja haahuilee eteiseen, jonka naulakosta löytää villatakkinsa ja sen taskusta tupakka-askinsa. Villatakin taskuja kaivaessaan Rose huomaa Ilarin tulevan pojan omasta huoneesta. Tuo on vaihtanut ylleen tummansinisen flanellin ja vetänyt viininpunaisen pipon osittain hiuksiensa peitoksi. Poika nappaa naulakosta toppatakin ja vilkaisee samalla kenkiään pukevaa Rosea.

"Aiotko lähtee noin?" Ilari kohottaa kevyesti kulmiaan, muttei näytä mitenkään tuomitsevalta. Pikemminkin ehkä huolestuneelta.

"Joo?" Rose kumartuu avittamaan etusormellaan kantapäät sisälle tennareihinsa ja suoristuu sitten kohentavaan hupparin hupun asentoa.

"Lainaa ees jotai takkii, vaikka mutsilta, ees jotain ohutta.." Ilari kaivelee eteisen kaappia samalla, kun työntää kenkiä jalkaansa. Poika vetää kaapista äitinsä nahkatakin. Se on muutamaa kokoa liian iso Roselle, mutta tyttö vetää sen kuitenkin päälleen, sillä Ilarilta lainattu huppari täyttää löysäksi jääneen takin Rosen puolesta. Tyttö siirtää vielä sytkärin ja tupakat villatakkinsa taskusta nahkatakin vetoketjullisiin taskuihin ja työntää puhelimensa farkkujen takataskuun, vetäen pitkän hupparin sen päälle, jotta kukaan ei pääsisi käsiksi siihen. Rose vilkaisee Ilaria, joka kohottaa tyytyväisenä toista suupieltään ja avaa heille oven avaimiaan kädessä kilisyttäen.

Rappukäytävään syttyy valot itsestään, kun kaksikko kävelee rappusia pitkin alas. Talossa ei kuulemma edes ole hissiä, joten tuo tieto saa Rosen miettimään miten Ilari oli saanut hänet raahatuksi yläkertaan. Ei sillä, että hän oli erityisen painava, mutta tajuttoman raahaaminen portaita pitkin oli varmasti uuvuttavaa ja hankalaa. Rose ei kuitenkaan ota sitä puheeksi - oikeastaan he eivät puhu sanaakaan kävellessään ulos. Hiljaisuus ei kuitenkaan ole Rosen mielestä painostavaa, olihan hän viettänyt koko päivän Ilarin kanssa ilman sen kummempaa vaivaantuneisuutta ilmassa. Rose vilkaisee Ilaria, joka tervehtii pihalla vastaantulevaa keski-ikäistä miestä pään nyökkäyksellä.

"Äidin miesystävä", Ilari kommentoi, kun ulko-ovi on painunut miehen perässä kiinni. Rose alkaa miettiä, asuuko mies noilla, sillä pojan äiti ei ollut tullut vielä kotiin lähdettyään aamupäivällä jonnekin. Ilari vilkaisee puhelintaan - Rose epäilee tuon käyttävän Mapsia, jotta tuo tietäisi mihin heidän pitää kävellä - ja kohottaa sitten katseensa tyttöön. Rose kuitenkin vain nyökkää vastaukseksi ja tunkee kädet taskuun. Hän ei ollenkaan tiedä, mitä odottaa tulevilta bileiltä saati jättäisikö Ilari hänet vain löytäessään ystävänsä vai roikkuisivatko he kahdestaan bileissä.   

//Edellisestä osasta onkin vierähtänyt aikaa pidempään, kuin olisin halunnut. Ei vaan oo löytynyt innostusta kirjottaa, mutta sain inspiraation jatkaa tätä tarinaa, kun sain ihanan kommentin, jonka lähettäjälle haluunkin omistaa tän luvun. Äänestä ja kommentoi jos tykkäsit tästä osasta ~demonipinja